Napit korvilla Sanan kuulossa

Luin 11 kirjaa vuonna 2017. Viime vuonna kirjoja kertyi 32. Tämä Goodreads-palvelun tilasto ei kuitenkaan kerro omasta lukuinnostuksestani, vaan äänikirjoista.

Luin 11 kirjaa vuonna 2017. Viime vuonna kirjoja kertyi 32. Tämä Goodreads-palvelun tilasto ei kuitenkaan kerro omasta lukuinnostuksestani, vaan äänikirjoista. Eihän niitä lueta, ne kuunnellaan. En kuitenkaan välitä, sillä korviin mahtuu enemmän kuin silmiin, ja minua on siunattu molemmilla.

Minun on paljon helpompi löytää aikaa podcasteille ja äänikirjoille kuin kirjoille tai ­videoille. Töihin pyöräillessä, lounastauolla, vessassa tai kodin askareissa, jotka eivät vaadi sanallista ajattelua, on oiva tilaisuus uppoutua toiseen maailmaan tai oppia jotain uutta. Voin vain kuvitella, millaisia mahdollisuuksia yksinäisessä työssä vaikkapa rekkakuskilla on sivistää itseään. Siinähän kuuntelee liki kirjan päivässä.

Toisaalta joka koloa ei kannata täyttää. Jo antiikin filosofi Seneca korosti tasapainoa tiukan toiminnan ja ilmavan ajatusten pyörittelyn välille. Kuuntelin erään syksyisen viikon eri aiheita käsitteleviä podcasteja 15–30 minuutin pätkissä tuplanopeu­della aamusta iltaan aina tilaisuuden tullen. Omat ajatukseni eivät mahtuneet turboahdetun puheensorinan sekaan. Ne jäivät kesken, kasautuivat jonoon ja ryöpsähtivät illalla ulos epäselvänä, hyödyttömänä mössönä. Väsytti.

Kuuntelen myös Raamattua mainiolla Dwell-sovelluksella, vaikka Raamattu onkin ensisijaisesti kirjoitettu sana. Olivathan jo kymmenen käskyä Jumalan omalla sormellaan kirjoittamat. Toisaalta ”usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Mooseskin luki käskyt ääneen, tuskin laittoi kivitauluja kiertämään väkijoukkoon. Mahtoiko Jeesuskaan paljon kirjoittaa, vai tyytyikö vain raapustamaan tarvittavia mittoja kakkosnelosten kylkeen tai piirtelemään hiekkaan? Vanhaa testamenttia hän toki luki sujuvasti.

Vähemmistö kristinuskon historiasta on ollut aikaa, jolloin jokainen kristitty on lukenut itse omaa Raamattua. Pitempi on saarnojen ja opettavaisten kertomusten kuuntelemisen perinne. En siis liene huonossa joukossa, jos kuuntelen uutta Raamattupodia tai vanhaa kunnon Norvantoa. Kuitenkaan en voi väheksyä lukutaidon merkitystä keskittymiskyvylle ja pitkäjänteiselle ajattelulle. Sitä paitsi napit korvilla jään yksin omaan kuplaani, mikä ei ole hyvä. Sanan rieska on tarkoitettu jaettavaksi.

Kirjoittaja on poikkitieteellinen diplomi-insinööri, joka yrittää ymmärtää teknologian, uskonnon ja yhteiskunnan suhteita.