Näky vaatii sinnikkyyttä

Wycliffe Raamatunkääntäjät -järjestön toiminnanjohtaja Hannu Sorsamo kirjoitti äskettäin rohkean ja rehellisen pääkirjoituksen. Järjestönsä Sanalla Sanoen -lehden viime kuun numerossa otsikolla ”Kun näky ei toteudukaan” Sorsamo kertoo raamatunkäännöstyön yhdestä vaikeimmasta haasteesta. Mitä tehdä silloin, kun suurella vaivalla valmiiksi saatu raamatunkäännös jää yksinkertaisesti lukematta ja käyttämättä?

Raamatunkäännöstyö on vaativaa työtä, jonka toteutumiseksi työskentelee pitkä ketju osallistujia: lähettävät seurakunnat ja muut tukijat, lähetysjärjestö Suomessa, lähe­tystyöntekijä, järjestö työkohteessa, kansalliset kirkot, paikalliset seurakunnat. Kiusaus olisi kertoa kaikesta työstä aina parhaassa mahdollisessa valossa. Sorsamo kysyy, uskalletaanko myöntää, että aina työ ei mene putkeen: ”Aina Raamatun kääntäminen ei näytä johtavan kohti näyn toteutumista. Kerromme tässä lehdessä Papua-Uudessa-Guineassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan jopa yli kolmannes maan kielille valmistuneista Uuden testamentin käännöksistä on täysin tai lähes käyttämättä.”

Sorsamon avoin pohdiskelu soveltuu kaikkeen Jumalan valtakunnan työhön. Muistan, kun nuorisotyössä aikoinaan olimme aivan erityisellä huolella valmistautuneet tapahtumaan, jota varten oli vuokrattu paikallinen urheilutalo. Olimme rukoilleet ja suunnitelleet tilaisuutta viikkojen ajan. Puhujia ja laulajia oli yhteensä pikkubussillisen verran. Kuulijoita tilaisuuteen tuli yksi. Yhden puhujan äiti.

Emme kuitenkaan lopettaneet työtä ja vuosia myöhemmin saimme olla järjestämässä nuorisotilaisuutta, johon tuli 2600 nuorta. Sorsamokaan ei missään tapauksessa ehdota työn lopettamista. Hän ei kirjoita masentuneesti vaan rehellisesti ja peräänkuuluttaa itsetutkistelua: ”Haluammekin järjestönä sitoutua oppimaan aiemmista kokemuksista yhdessä toisten kanssa, sekä Suomessa että kansainvälisesti, ja uudistamaan tarvittaessa ajatteluamme ja omaa toimintaamme.” Samassa pääkirjoituksessa Sorsamo kertoo myös positiivisen esimerkin, miten raamatunkäännöstyö on johtanut uskon syntymiseen umanakaina-kansan kohdalla Papua-Uudessa-Guineassa.

Työn arviointi on tarpeen kaikessa hengellisessä toiminnassa, sekä teologisesti että käytännöllisesti. Uskon, että Sorsamon rehellinen haasteista kertominen saa tukijat, kaikkien yhteistyötahojen kohdalla, sitoutumaan entistä enemmän raamatunkäännöstyöhön.

Koko kristillisen lähetystyön historia on täynnä vastoinkäymisiä ja haasteita. On aivan käsittämätön Jumalan armon ihme, miten evankeliumi on voinut levitä maailmalle niin kuin se on levinnyt. Nyt länsimaiset kristilliset kirkot ovat jälleen massiivisen haasteen edessä. Ateisteja on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, erityisesti nuoremman sukupolven keskuudessa, ja tietämättömyys ja uuspakanuus levittäytyvät voimakkaasti.

Viro lienee Tšekin jälkeen Euroopan uskonnottomin maa, mutta viime kuussa Kaja Kunnas valitti Helsingin Sanomissa, että ateismin vallattua Viron ”ainakaan seurauksena ei ole tieteellis-rationaalisen ajattelun voittokulku. Elämänpiiriä alkavat ympäröidä taikausko, astrologia, selvänäkijät…”

Haasteet on kohdattava rehellisesti, mutta kristittyjen ei tule luovuttaa. Lopulta historian kuluessa voittaa aina Jumalan valtakunta.