Myytti tyhjenevistä kirkoista

Suomessa puhutaan yhä tyhjistä kirkoista. mutta harva on kuullut toisesta todellisuudesta: Helsingissä on huutava pula kirkkotiloista. Kristilliset maahanmuuttajaseurakunnat etsivät jatkuvasti tiloja jumalanpalveluksilleen. Myönnettäköön, että osa näistä ryhmistä on yhden omatekoisen profeetan yrityksiä tehdä rahaa uskonnon varjolla. Silti riittää suuri määrä aitoja seurakuntia, jotka seuraavat apostolista uskontunnustusta ja tekevät työtä koko yhteiskunnan parhaaksi. Nämä seurakunnat kolkuttelevat…

Suomessa puhutaan yhä tyhjistä kirkoista. mutta harva on kuullut toisesta todellisuudesta: Helsingissä on huutava pula kirkkotiloista.

Kristilliset maahanmuuttajaseurakunnat etsivät jatkuvasti tiloja jumalanpalveluksilleen. Myönnettäköön, että osa näistä ryhmistä on yhden omatekoisen profeetan yrityksiä tehdä rahaa uskonnon varjolla. Silti riittää suuri määrä aitoja seurakuntia, jotka seuraavat apostolista uskontunnustusta ja tekevät työtä koko yhteiskunnan parhaaksi. Nämä seurakunnat kolkuttelevat suomalaisten seurakuntien ovia ja kyselevät kokoontumismahdollisuuksia. Kokemukseni mukaan vuokrasummat vaihtelevat melkoisesti. Koska jumalanpalvelustiloista on pula, summat voivat nousta samalle tasolle kuin kokotoimisen pastorin palkka. Käytännössä moni seurakunta joutuukin käyttämään vapaaehtoista pastoria, jotta voisi vuokrata salin sunnuntaina.

Seurakuntalaiset ja kirkkotiloja omistavat tahot eivät kohtaa toisiaan. Maahanmuuttajaseurakunnat kokoavat pääkaupunkiseudulla jo pari tuhatta henkeä viikottain jumalanpalveluksiin. Toisin kuin Suomessa on totuttu, seurakuntalaiset ovat pääosin miehiä ja enimmäkseen nuoria aikuisia. Helsingin Kansainvälisessä seurakunnassakin on lapsiperheitä runsaasti: jumalanpalveluksissa on sunnuntaisin noin 70 lasta pyhäkouluryhmissä. Sopivien kirkkotilojen vuokrasopimukset ovat kiven alla. Tarina menee vähän samalla tavalla kuin jouluevankeliumin nuoren parilla, joka kolkutteli majatalon ovella – paitsi että he sentään saivat suojan eläinten keskeltä.

Kirkkosalien täyttäjiä löytyisi myös valtaväestön joukosta. Monissa uusissa seurakunnissa on paljon nuoria perheitä. Muutama päivä sitten vierailin seurakunnassa, jossa sunnuntain jumalanpalveluksissa on mukana 50 vauvaikäistä osallistujaa. Tämä seurakunta ei ole luterilainen, mutta on omaksunut monia luterilaiselle jumalanpalvelukselle tyypillisiä liturgisia elementtejä, koska suurella osalla seurakuntalaisista on juuret luterilaisuudessa. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että erityisesti korkeasti koulutetut nuoret luterilaiset perheet etsivät uskonsa tosissaan ottavaa seurakuntayhteyttä.