Jokaisessa meissä on sisäänrakennettu taju oikeasta ja väärästä. Vaikka usein olemme eri mieltä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, jokaiselle jokin arvo on luovuttamaton. Mitä tämä kertoo Jumalasta?

Keskustelu uskonasioista eri vakaumusta edustavien ihmisten välillä ei ole tänä päivänä helppoa, varsinkaan sosiaalisessa mediassa. Hyvänäkin alkanut keskustelu äityy helposti riitelyksi.

Jos kuitenkin haluaa virittää keskustelua Jumalasta, mikä argumentti kannattaisi nostaa esiin? Apologeetti Jasu Markkanen näkee, että moraalinen argumentti Jumalan olemassaolon puolesta on ainakin sellainen, josta viestinvaihdon saa käyntiin. Se on hyvin arkijärkinen eikä siitä keskustelu vaadi akateemista loppututkintoa luonnontieteestä tai filosofiasta.

Moraalinen argumentti voidaan muotoilla näin:

a.) Jos Jumalaa ei ole olemassa, ei ole olemassa objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia.

b.) Objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia on olemassa.

Siispä:

c.) Jumala on olemassa.

Tämä argumentti on loogisesti pätevä, eli johtopäätös c.) seuraa kahdesta premissistä a.) ja b.) Jos aikoo kiistää johtopäätöksen, täytyy siis kyseenalaistaa jompikumpi premisseistä.

Ensin on kuitenkin tehtävä pari selvennystä. Mitä tarkoitetaan arvoilla ja velvollisuuksilla?

– Arvot tarkoittavat sitä, että jokin on hyvää ja jokin on pahaa. Velvollisuudet ovat sitä, että jokin on oikein tai väärin, eli minun tulisi tehdä jotain tai tulisi jättää jotain tekemättä, Jasu Markkanen avaa.

Sana ”objektiivinen” on myös oleellinen. Kun sanotaan, että jokin on objektiivista, sillä tarkoitetaan, että asia ei riipu ihmisten havainnoista tai mielipiteistä. Puhuttaessa objektiivisista moraalisista arvoista tarkoitetaan siis, että jokin on hyvää tai pahaa riippumatta siitä, uskovatko kaikki ihmiset samoin.

Voiko moraalin lähde olla yhteinen sopimus?

Ensimmäinen premissi väittää, että objektiivista moraalia ei voi olla ilman Jumalaa. Tämä näkemys voidaan haastaa antamalla jokin muu selitys objektiiviselle moraalille. Voisiko se olla yhteinen sopimus? Voisiko siis se, mitä ihmiset yhdessä sopivat, olla moraalin perusta? Jasu Markkasen mukaan tämä selitys ei toimi.

– Meillä voisi olla sellainen yhteiskunta, joka sopii, että tietyn kansanryhmän voi kaasuttaa kuoliaaksi, koska sen jäsenet ovat alempia ihmisiä.

Näkemyksen mukaan tätä tulisi silloin pitää objektiivisesti moraalisena, jos se perustuisi enemmistön sopimukseen. Todellisuudessa kyse on kuitenkin vahvemman oikeudesta.

– Moraalisen oikean ja väärän täytyy pohjautua johonkin muuhun kuin yhteiskunnan sopimukseen.

Ongelmana moraalin sitomisessa yhteiskunnalliseen sopimukseen on myös se, että oikein ja hyvää on aina se, mikä kulloinkin on vallalla.

– Silloin jokainen, joka kutsuu nykytilaa pahaksi, on itse asiassa ihmiskunnan vihollinen eikä moraalinen reformaattori. Antiikin Roomassa tai Yhdysvaltojen puuvillapelloilla ajateltiin, että tietty kansanryhmä voidaan orjuuttaa tekemään matalapalkkaisia tai palkattomia hommia. Henkilö, joka asettui vastustamaan vallitsevia oloja, olisi ollut siis ihmiskunnan vihollinen.

Tiedekö kertoo, mikä on hyvää?

Jotkut ovat pyrkineet kiistämään ensimmäisen premissin esittämällä, että objektiivinen moraali saadaan tieteestä. Esimerkiksi tunnettu ateisti ja neurotieteilijä Sam Harris katsoo, että kaikki ihmiskunnan kukoistusta lisäävät asiat ovat hyviä ja kukoistusta vähentävät asiat pahoja. Se, mikä edistää ihmisen kukoistusta, saadaan tieteellisen tiedon kautta.

Jasu Markkasen mukaan tähän näkemykseen sisältyy kolme ongelmaa. Ensinnäkään velvollisuus tehdä sitä, mikä on hyvää, ei nouse tieteestä. Vaikka tiede voisikin selvittää, mikä edistää ihmisen kukoistusta, se ei antaisi meille velvollisuutta tehdä sen mukaisesti.

– Toiseksi, se mikä tulkitaan kukoistukseksi, edellyttää ymmärrystä ihmiskunnan tarkoituksesta. Onko ihmisen kukoistusta se, että jokaisella on hyvä olla, kun hän saa tehdä, mitä mieleen juolahtaa kunhan ei vahingoita toisia? Vai olisiko ihmisillä jokin korkeampi tarkoitus ja olisivatko he onnellisempia ja kukoistavampia, jos he eivät jahtaisi mielettömiä mielitekojaan, vaan toteuttaisivat tarkoitustaan? Sitä tiede ei kerro.

Kolmas ongelma Harrisin näkemyksessä on, että tiede ei kerro, miksi meidän pitäisi tavoitella juuri ihmislajin kukoistusta.

Onko moraali evoluution tuottamaa harhaa?

Ensimmäinen premissi näyttää siis kestävältä. Mutta entä jos toinen premissi pettää? Entä jos käsityksemme oikeasta ja väärästä ovat vain evoluution tuottamaa harhaa?

Myös tähän näkemykseen liittyy ongelmia. Ensinnäkin se sortuu ajatteluvirheeseen nimeltä geneettinen virhepäätelmä. Siinä asian alkuperä sekoitetaan sen oikeutukseen.

– Voi olla, että ihmisen moraalitieto on evoluution tulosta. Mutta siitä ei seuraa, että objektiivisia moraaliarvoja ei ole olemassa. Uskomukseen vievä väärä polku ei kumoa uskomuksen totuutta, Jasu Markkanen huomauttaa.

Toinen ongelma on siinä, että evoluutioon vetoaminen tuhoaa moraaliuskomusten lisäksi muutkin uskomukset. Jos kielletään moraalisten uskomusten totuus vetoamalla siihen, että ne ovat sokean evoluutioprosessin synnyttämiä, mistä syystä pidämme esimerkiksi aistikokemusten avulla saatavaa tietoa yhtään todempana? Onhan aistikokemuksemmekin tällöin evoluution kehityksen tulosta.

Toinenkin premissi näyttää siis kestävän kritiikin. Jasu Markkanen tosin myöntää, että se ei perustu tieteellisiin havaintoihin tai edes välttämättä tiukkaan filosofiseen päättelyyn, mutta se on jotain, mihin emme voi olla uskomatta. Emme voi olla uskomatta, että jokin on objektiivisesti oikein tai väärin, samoin kuin emme voi olla uskomatta, että meidän kokemuksemme ulkopuolinen maailma on olemassa.

– Moraaliarvojen maailma, johon meillä on yhteys moraalisen kokemuksen kautta, on ihan yhtä todellinen kuin tämä fyysinen maailma, johon meillä on yhteys aistikokemuksen kautta. Niiden molempien olemassaolo on viime kädessä hyvin vaikea todistaa.

– Ihminen ei kerta kaikkiaan voi kiistää kakkospremissiä joutumatta syvään ristiriitaan itsensä kanssa. Kukaan meistä ei voi elää niin, ettei olisi olemassa edes yhtä objektiivista moraaliarvoa tai velvollisuutta.

Katso Jasu Markkasen ja Leif Nummelan keskustelut Jumalan olemassaoloa koskevista argumenteista Café Raamattu -ohjelmassa.