Monimutkaiset perhesuhteet eivät ole este Jumalalle

Kuva: Maria Vilja

 

Raamatun kertomukset moniavioisista perheistä osoittavat, että Jumalan luomistahdon vastainen avioliitto eli moniavioisuus tuottaa tuskaa ja kärsimystä vähintään yhdelle osapuolelle.

Hanna joutui miehensä toisen vaimon, Peninnan julkeuden ja pilkan kohteeksi (1. Sam.1:6). Hanna kärsi lapsettomuudesta, ja Peninna sai tästä lyömäaseen kilpailussa yhteisen aviomiehen suosiosta. Elämä näytti julmat kasvonsa naiselle, joka rakasti aviomiestään ja vasten tahtoaan joutui jakamaan aviovuoteen toisen naisen kanssa, joka sai useita lapsia Elkanan kanssa. Kuka nainen haluaisi itselleen samaa?

Moniavioisuus lähtee useimmiten miehen itsekkäästä halusta ottaa ­useampi nainen tai sitten tapa on vain juurtunut niin syvään, ettei siitä osata luopua. Lähetyskentillä tämä ongelma on tuttu esimerkiksi Afrikassa. Moniavioisuuden purkaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Yksi mies on periaatteessa sitoutunut huolehtimaan vaimoistaan. Mihin nämä menisivät, jos mies valitsisi yhden suosikkivaimon ja eroaisi muista?

Kirouksesta siunaukseen

Ihme on siinä, että huolimatta moniavioisuuden synnistä ja sen tuottamasta inhimillisestä tuskasta Jumalan suuri suunnitelma toteutui Hannan elämässä. Peninnan ilkeyden Jumala käänsi tavallaan Hannan voitoksi. Peninnan julmuus riisui Hannan niin tyhjiin omista voimista, että Jumalan rakkaus ja armo saivat tilaa. Jumala nostaa taivaaseen sen, jonka hän ensin vie helvettiin.

Hankalissa ja monimutkaisissa perhesuhteissa kasvaa Jumalalle rakkaita lapsia.

Jumala itse sallii kärsimyksen ja käyttää myös tätä langennutta maailmaa hyvän suunnitelmansa toteuttamiseen. Hannan kohdalla rukoustaistelu päättyi ilouutiseen. Elkana ja Hanna saivat Samuelin, josta tuli Jumalan profeetta. Lisäksi heille syntyi tämän jälkeen muitakin lapsia. Kaikkien nöyryytysten jälkeen Hanna sai vastaanottaa Jumalan kädestä onnea ja iloa. Hän sai tulla äidiksi. Omien koettelemustensa koulimana Hanna osasi varmasti suhtautua myötätuntoisesti niihin perheisiin, jotka jäivät lapsettomiksi.

Ongelmat ovat Jumalan mahdollisuuksia

Tämän perheen tarina osoittaa ensiksikin sen, ettei Jumalan suunnitelman toteutuminen ole kiinni meistä ihmisistä. Meidän ihmisten pahuus ja kieroutuneetkaan suhteet eivät ole este Jumalalle. Mutta emme voi myöskään ottaa kunniaa, joka kuuluu vain Jumalalle. Emme siitäkään, jos ihmissuhteemme kukoistavat Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaan eletyn elämän tuloksena.

Toiseksi opimme senkin, että Jumala ei unohda omiaan, vaikka siltä joskus tuntuisi. Jumala tahtoo ihmisille hyvää ja hän vastaa rukouksiimme. Vaikeat vaiheet muistuttavat siitä, mikä on lopullinen päämäärämme ja tavoitteemme, ikuinen elämä ja täyttymys, jolle ei mikään vedä vertoja. Helppoa elämää Jumala ei omilleen lupaa, mutta ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa”, kannustaa apostoli Paavali (Fil. 4:13). Jo nyt Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä on ulottuvillamme hänessä. Keskellä vastoinkäymisiä, heikkoutta ja menetyksiä Jeesus lupaa pysyä rinnallamme.

Kolmanneksi kukaan meistä ei voi valita perhettä, johon syntyy. Hankalissa ja monimutkaisissa perhesuhteissa kasvaa Jumalalle rakkaita lapsia, jotka eivät ansaitse vähättelyä. On ikävää, jos lapsi leimataan pelkästään sen perusteella, millaiset hänen lähtökohtansa ovat. Jokainen lapsi tarvitsee vahvan viestin, että Jumala halusi hänet ja odottaa omaansa taivaan kotiin.

 

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!

Loiko Jumala ihmisistä moniavioisia?

Erilaisissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa on kautta aikojen ilmennyt erilaisia perhemuotoja, mutta avioliiton on useimmiten ymmärretty olevan yhden miehen ja yhden naisen välinen ja koko elämän kestävä elämänmuoto.

Polygamia (mies + useampi nainen) on ehkä tunnetuin moniavioisuuden muoto. Vanhassa testamentissa se mainitaan ensi kertaa 1. Mooseksen kirjassa 4:19. Tämä ei tarkoita, että moniavioi­suus olisi Jumalan tahto. Jeesuksen mukaan Jumala loi ihmisen alun perin mieheksi ja naiseksi. Sen tähden avioliitossa näistä kahdesta tulee yksi
(Matt. 19:4–5).

Raamattu todistaa myös koruttomasti, miten muun muassa kuningas Salomo ohitti tässä Jumalan suunnitelman. Lisäksi hän harhautui epäjumalanpalvontaan lukuisien vaimojensa vaikutuksesta. Moniavioisuus on yksiselitteisesti syntiinlankeemuksen seuraus.

Meidän yhteiskunnassamme moniavioisuus toteutuu enimmäkseen suhteiden jatkumona. Yhdellä henkilöllä saattaa olla monta avio-, avo- tai seurustelusuhdetta peräkkäin. Hyväksyntää hakevat myös polyamoristit, jotka elävät useamman ihmisen muodostamissa suhderyppäissä. Havaintojeni mukaan mediassa nämä useamman kuin kahden ihmisen muodostamat suhteet kuvaillaan ihmeen säröttöminä ja ikään kuin kotiinpaluuna ”harharetkiltä”. Tämä sama pätee myös mediassa esiteltyihin homosuhteisiin. En ole kertaakaan nähnyt juttua esimerkiksi homoparista, joka tilittäisi eroaan tai suhteessa tapahtunutta väkivaltaa, pettämistä tai mahdollista lasten ikävää, jota he tuntevat poissaolevaa tuttua tai tuntemattomaksi jäänyttä vanhempaansa kohtaan.

Silti kenenkään ihmisen syvin ongelma ei ole esimerkiksi epäonnistuminen avioliitossa tai se, että on purjehtinut läpi monien ja monenlaisten suhteiden. Syvin tarpeemme on tulla Jumalan Hengen puhdistamiksi. Kun ihmisestä tulee Jeesuksen oma, Pyhä Henki tekee hänestä uuden luomuksen. Jeesus antaa halun ja voiman elää hänen hyvän tahtonsa mukaan (Joh. 8:10–11).