Miten selviän kiusauksissa?
Vaikeat elämänkriisit eivät ole kiusauksia. Kiusauksia niistä tulee, jos ne hämärtävät uskon ja luottamuksen Jumalaan.
Kuva: iStockphoto
Vaikeat elämänkriisit eivät ole kiusauksia. Kiusauksia niistä tulee, jos ne hämärtävät uskon ja luottamuksen Jumalaan.
Aika harvoin kuulee puhuttavan kiusauksista, ellei niillä tarkoiteta tiettyä ruokalajia tai suklaanhimoa. Hengellisessä mielessä kiusaus tarkoittaa syvimmiltään sitä, että kiusauksen alla elävän kristityn on vaikea uskoa, että Jumalalla on hyvä tahto häntä kohtaan.
Kun Jumala ei otakaan ahdistusta pois
Aiemmin uskova on saattanut järkkymättä luottaa Jumalaan ja kokea, että hän on lähellä ja varmasti pitää huolta. Selityksessään Isä meidän -rukouksen kuudenteen pyyntöön ”Äläkä saata meitä kiusaukseen” uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoittaa:
”Jumala ei siis ota meiltä pois ahdistusta eikä lopeta sitä, vaan antaa meille voimaa ja lujuutta sen kestämiseen. Kukaan meistä ei näet voi välttää kiusauksia ja houkutuksia, piirittäähän Perkele meitä niin kauan kuin olemme lihassa – – Mutta me rukoilemme, ettemme lankeaisi ansaan ja hukkuisi.”
Luther korosti, että on eri asia tuntea kiusausta kuin taipua siihen. Saattaa kuulostaa synkältä, mutta kastehetkesi oli myös avoin sodanjulistus syntiä ja kaikkia pimeyden valtoja vastaan. Kristitty ei pääse kiusauksista, siispä olennainen kysymys onkin, miten selviämme kiusauksissa.
Tässä on tärkeää erottaa Jumalan sallimat koettelemukset, joiden kautta hän haluaa vahvistaa uskoamme. Sen sijaan paholainen tahtoo tuhota ihmisen sekä hengellisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. Luther eli keskiajalla; taikuus, magia, mutta myös kristittyjen helvetin- ja paholaisenpelko olivat läsnä kaikkialla.
Luther halusi ihmisten vapautuvan vääristä peloista. Hän korosti, että kristityn ei tarvitse pelätä pahoja henkiä ja heidän ”joukkueenjohtajaansa”, sielunvihollista. Paholainen on voitettu vihollinen, sillä hän sai tuomionsa Jeesuksen ristillä.
Pysy voittajan puolella
Luther painotti, että kohtaamme erityyppisiä kiusauksia: Nuorilla on erityisesti seksuaalisia himoja, jotka helposti vievät heitä. Aikuiset tuntevat herkemmin rahanhimoa ja ovat persoja ihmisten antamalle kunnialle ja asemalle.
Jos kristityissäkin vaikuttava perisynti ja sen aiheuttama synnillinen halu ja sielunvihollinen ”lyövät kättä”, kiusaus voittaa.
Kuka on katkeroitumassa, kuka taas luopumassa toivosta; kiusattu kristitty saattaa kätkeä sisimpäänsä taistelutantereen, josta vaivoin selviää syvästi haavoittumatta.
”Mutta niin kauan kuin kiusaus pysyy tuntemuksena, jota tahtomme vastustaa ja josta mielellämme pääsisimme eroon, se ei voi vahingoittaa ketää”, Luther toteaa.
Hän myös muistuttaa, että kiusaukset ovat paholaisen keino lannistaa kristityt. Luther tiesi, mistä puhui. Hän koki ankaria demonisia hyökkäyksiä erityisesti vuosina 1527–1528, mikä käy ilmi tuona aikana kirjoitetuista kirjeistä. Hän kuvaili kokemiaan ahdistuksia muun muassa näin: ”Itse Saatana raivoaa koko voimallaan minua vastaan.”
Uskonpuhdistaja oli äärirajoillaan keskellä hengellistä taistelua. Luther näki sielunvihollisen vaikutuksen myös esimerkiksi Wittenbergissä raivoavassa rutossa ja sen aiheuttamassa pelossa ja pakokauhussa.
Viime kädessä Luther tulkitsi kiusaukset osaksi sitä pelastushistoriallista taistelua, jossa oli kyse viime kädessä evankeliumista. Perkele on raivoissaan tietäessään, että sen aika on vähissä. Evankeliumi voittaa lopulta, vaikka vihollinen kylväisi sairautta, masennusta, kuolemaa, pelkoa ja epäuskoa – sanalla sanoen tuhoa.
Kiusauksissa hän ihminen on heikoilla, jos yrittää luovia eteenpäin omassa voimassa. Vain turvautuminen Jumalaan ja hänen sanansa lupauksiin voi viedä meidät läpi näkymättömän kiusausten viidakon.
Olenko epäonnistunut kristitty?
Olenko huono ja epäonnistunut kristitty, kun tunnen olevani kiusattu? Luther lohduttaa näin kokevaa. Ketä paholainen kiusaisi, jos ei uskovia? Ei epäuskoista tarvitse kiusata.
Kuka tahansa voi kohdata elämässään minkälaisia vastoinkäymisiä tahansa. Kiusausten tunnusmerkkeihin kuuluu kuitenkin erityisesti se, että niissä kamppailevia emme läheskään aina voi nähdä luonnollisilla silmillämme.
Vakavasti sairas ihminen voi olla vapaa kiusauksista nauttien läheistensä rakkaudesta ja Jumalan rakkauden yliluonnollisesta kosketuksesta. Vastaavasti ulkoisesti vahvalta vaikuttava kristitty saattaa olla sisäisesti romahtamispisteessä kokiessaan olevansa monin tavoin kiusattu.
Kuka on katkeroitumassa, kuka taas luopumassa toivosta; kiusattu kristitty saattaa kätkeä sisimpäänsä taistelutantereen, josta vaivoin selviää syvästi haavoittumatta.
Lähde: Sielunhoidon sydämessä – Luther ja vapauttava usko (Perussanoma 2017). Teoksessa saksalainen teologi ja tietokirjailija Rolf Sons kuvaa Lutheria sielunhoitajana nojaamalla laajaan aineistoon.
Luther oppi jopa kiittämään ankarista kiusauksista. Ne lujittivat Lutherin suhdetta Kristukseen. Kiusausten kautta hänestä kasvoi myös syvällinen raamattuteologi ja sielunhoitaja. Siellä missä Luther näki epäuskon, raskasmielisyyden ja itsesäälin takana paholaisen toiminnan, hän kehotti aktiivisesti vastustamaan pahaa, ja tekemään sille vastarintaa. ”Vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:7–8).
Uskonpuhdistaja Martti Lutherin neuvoja kiusauksien keskellä kamppailevalle kristitylle:
1) Pyydä ahkerasti esirukousta. Turvaudu Kristukseen.
2) Nauti ja kiitä Jumalaa hänen kaikista lahjoistaan. Hakeudu muiden ihmisten seuraan. Ole hyvällä omallatunnolla iloinen, ja protestoi näin paholaista ja hänen masennusyrityksiään vastaan.
3) Laula, soita tai kuuntele rauhoittavaa musiikkia. Musiikki lahjoittaa ihmiselle levollisen ja iloisen sydämen. Lutherin sanoin: ”Jos Paholainen tulee ja tuo mieleenne huolia ja synkkiä ajatuksia, tehkää reippaasti vastarintaa ja sanokaa: ’Pois, Paholainen, minun täytyy nyt laulaa ja soittaa Herralleni Kristukselle.’”
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
