Miten elää, kun ei ole herätystä?

Me haluaisimme mielellämme elää keskellä herätyksen aikoja, mutta meidän on suotuttava elämään myös silloin, kun ei ole herätystä. Nyt ei ole herätystä. Yksittäisiä ihmisiä kyllä herää ja uskonasiat kirkastuvat, niin kuin aina siellä missä Raamatun sana saa vaikuttaa. Mitään massaliikehdintää sanankuuloon ja kirkkoihin ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, suuret joukot ihmisiä liikkuvat pikemminkin poispäin kristillisestä uskosta ja kristittyjen toiminnasta. Elämme heikon raamatuntuntemuksen, opillisen sekavuuden ja moraalisen rappion keskellä.

RAAMATUN ILMAISU ”luopumus” ei ole kovin ahkerassa käytössä kristillisessä mediassa tai julistuksessa. Todellisuudessa kysymys on kuitenkin juuri tästä: me elämme keskellä luopumuksen aikaa. Uudessa testamentissa on ennustettu, että Jeesuksen toisen tulemuksen lähestyessä tapahtuu kristikunnan kasvun lisäksi myös suuri luopumus. Näin on käynyt kirkon historian aikana monta kertaa ja niin tapahtuu parhaillaan.

MITEN TÄLLAISENA AIKANA tulisi elää kristittynä? Jeesus itse kehotti seuraajiaan olemaan hereillä ja valvomaan. Hengellinen uneliaisuus levittäytyy myös herätyskristittyjen keskuuteen kuin sumu. Monet muut asiat kiinnostavat enemmän kuin uskonelämän hoitaminen. Omiin harrastuksiin riittää kymmenkertaisesti enemmän rahaa ja aikaa kuin sananviljelyyn ja kristittyjen yhteyteen, lähetystyöstä puhumattakaan. Omista erityisistä kiinnostuksen kohteista tiedetään paljon enemmän kuin kristillisestä opista.

Kysymys ei ole siitä, että pitäisi palata johonkin ahdasmieliseen kristillisyyden muotoon, jossa kristityltä kiellettyjen asioiden ja toimintojen lista kasvaa pitkälle yli sen, mitä Raamatusta voi lukea. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että mitä sydän on täynnä, se mahtuu myös aina kalenteriin ja siitä ollaan myös valmiita maksamaan.

MEILLÄ EI OLE HERÄTYSTÄ. Eivätkä sitä saa aikaan mitkään temput eivätkä metodit. Herätys on Jumalan lahja. Hän on antanut useita herätyksen aikoja Pohjoismaihin. Hän voi antaa sellaisen edelleenkin. Saamme rukoilla ja kaivata sitä, mutta emme voi elää huomisessa eikä eilisessä. On elettävä tässä päivässä.

Mikä tänään on tärkeää? Ensimmäiset kristityt opettivat, että uskonelämän kannalta on muutamia elintärkeitä asioita, joista tulee pitää kiinni. Niitä ovat Uuden testamentin mukaan erityisesti Jumalan sanassa pysyminen, uskovien yhteys, leivän murtaminen ja rukous. Nämä ovat kaikkia aikoja varten.  Mutta niissä on tietysti erityisen tärkeä pysyä silloin, kun oma sydän uhkaa kylmetä ja kokouksissa käy vain pieni ”jäännös” uskollisia sanankuulijoita.

EMME VOI ITSE valita sitä aikaa, johon olemme syntyneet ja jossa elämme. Mutta voimme valita, miten elämme juuri tässä ajassa. Kristus ei ”särjettyä ruokoa muserra, eikä suitsevaista kynttilänsydäntä sammuta.” Raamattu kertoo, että hän rukoilee, että meidän uskomme pysyisi. Ilman hänen huolenpitoaan ja esirukouk­siaan meidän ­kaikkien uskon­elämä olisi jo päättynyt.