Mitä on reformoitu teologia?

calvin-ok

Lukion uskontotunneilla käytiin aikanaan läpi eri kirkkokuntien oppeja ja muistan vieläkin kuvan sveitsiläisestä varakkaasta perheestä asuntovaununsa edessä. Kuva pyrki havainnoimaan sveitsiläistä reformoitua kristillisyyttä. Oppikirjan mukaan reformoidut uskovat, että maallinen menestys seuraa niitä, jotka Jumala on valinnut ennalta pelastukseen. Varmistuakseen kuuluvansa valittujen joukkoon reformoitu kristitty pyrkii hankkimaan omaisuutta.

Osittain oikein. Reformoidun opin mukaan on totta, että Jumala valitsi jo ennen maailman luomista jotkut ihmiset pelastukseen. Totta on myös, että Sveitsissä on merkittävä reformoitu kirkko – vaikkakin roomalaiskatolinen kirkko on suurempi. Sen sijaan menestysteologia tuskin kuvaa reformoitua oppia kovin hyvin.

Reformoidusta teologiasta käytetään myös nimitystä kalvinismi. Sana tulee reformaation eli uskonpuhdistuksen merkittävästä hahmosta Jean Calvinista. Kalvinismilla on nykyisin varsin merkittävä jalansija amerikkalaisessa evankelisessa kristillisyydessä. Tutkimuskeskus Barnan mukaan noin kolme kymmenestä Yhdysvaltojen protestanttisista johtajista kuvaa seurakuntaansa sanalla ”reformoitu” tai ”kalvinistinen”.

Reformoidun teologian juuret

Mitä reformoitu teologia sitten opettaa? Meillä Suomessa on toisinaan tapana leimata kaikki amerikkalainen kristillisyys ”reformoiduksi”, vaikka kyseessä olisikin kalvinismin vastapooli ”arminiolaisuus”. Arminiolaisuus on nimetty hollantilaisen teologin Jacobus Arminiuksen (1560–1609) mukaan, joka kyllä oli juuriltaan reformoitu, mutta jonka teologia poikkesi kalvinismista. Ennen kuin luodaan katsaus kalvinismin ja arminiolaisuuden eroihin, on muistettava reformoidun teologian lähtökohta ja liittymäkohta myös luterilaisuuteen.

Luterilaisuuden tavoin reformoitu kristillisyys syntyi 1500-luvun alussa. Uskonpuhdistuksen liikkeet torjuivat katolisen kirkon keskuudessa esiintyneet väärinkäytökset, kuten pappien selibaattipakon, luostarilupaukset ja ehtoollisviinin epäämisen maallikoilta.

Luterilaisuuden tavoin kalvinistit ja arminiolaiset pitäytyvät ”yksin Raamattu” -periaatteeseen, jonka mukaan Raamattu on tradition yläpuolella, ja vanhurskauttamiseen yksin uskosta. Kalvinismi ja arminiolaisuus pitää myös osata erottaa ”hurmahenkisyydestä”, joka nostaa sisäisen kokemuksen Sanan edelle. Luterilaisuudesta kalvinismi ja arminiolaisuus poikkeavat esimerkiksi sakramenttiteologialtaan.

Viiden kohdan kalvinismi

Uskonpuhdistus siis opetti, että pelastus ei ole palkkio ihmisen yhteistyöstä Jumalan kanssa, vaan puhdasta Jumalan armoa. Pelastus perustuu siihen, mitä Jeesus teki ristillä ja ylösnousemuksessa. Mutta miksi kaikki eivät kuitenkaan pelastu? Voiko ihminen vastaanottaa tai torjua pelastuksen vai onko se pelkästään Jumalan vallassa?

Juuri tähän kalvinismi ja arminiolaisuus vastaavat eri tavoin. Kalvinismia on kuvattu viiden kohdan avulla, joihin viitataan akronymillä TULIP (suomeksi tulppaani).

• T = Total depravity (täydellinen turmelus). Ihminen on niin synnin turmelema, ettei hän tahdo eikä kykene aitoon parannukseen tai pelastavaan uskoon ilman Jumalan uudestisynnyttävää voimaa.
• U = Unconditional election (ehdoton valinta). Jumala on ennen maailman luomista valinnut jotkut ihmiset pelastukseen. Tämä valinta ei perustu missään määrin ihmiseen itseensä, ei edes hänen uskoonsa.
• L = Limited atonement (rajoitettu sovitus). Kristuksen sovituskuolema rajoittuu vain valittuihin.
• I = Irressistible grace (vastustamaton armo). Evankeliumia julistettaessa valitut kääntyvät Pyhän Hengen vastustamattoman kutsun ansiosta. Jos armo olisi vastustettavissa, kukaan ei pelastuisi.
• P = Perseverance of the saints (pyhien kestävyys). Uudestisyntyneet kestävät uskossa loppuun saakka eivätkä voi luopua uskosta.

Arminiolaisuus puolestaan näkee, että Kristuksen sovituskuolema koskee myös niitä, jotka eivät usko. Heidän kohdallaan tämä sovitustyö vain menee hukkaan, sillä he eivät ota vastaan Jumalan armoa, vaan torjuvat pelastuksen. Jumala ei kuitenkaan ole heitä etukäteen paaduttanut, vaan kenellä tahansa on mahdollisuus ottaa pelastus niin tahtoessaan vastaan. Jumala on ennalta määrännyt, että se, joka uskoo Jeesukseen, pelastuu. Mutta Jumala ei ole määrännyt, ketkä ovat niitä, jotka uskovat. Ihmisen on siis tehtävä ratkaisu. Arminiolaisuuden mukaan ihminen voi myös luopua uskosta.

Kalvinismin ja arminiolaisuuden välinen kissanhännänveto on jo pitkään ollut kuuma puheenaihe Amerikan herätyskristillisissä piireissä. Monet tunnetut julistajat eri kristillisistä kirkkokunnista lukeutuvat kalvinisteiksi. Heitä ovat muun muassa John Piper, Tim Keller ja Marc Driscoll. Kalvinismia ovat kritisoineet muun muassa merkittävät arminiolaiset Ben Witherington ja Roger E. Olson. On myös niitä, jotka pitäytyvät joihinkin kalvinismin kohtiin, mutta hylkäävät toiset kohdat.

Lue lisää teologisia artikkeleita joka viikko Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.