Mitä kuuluu 50-vuotiaalle OPKO:lle?

Myrskyisällä 1960-luvulla saivat alkunsa niin sosialistinen opiskelijaliike kuin herätyskristillinen ylioppilasliikekin. Minkälaisessa vireessä on kristillinen opiskelijatyö nykyään? 1960–70-luvuilla luvuilla Suomessa kymmeniä tuhansia ihmisiä liittyi mukaan suuriin herätyksiin, joista sittemmin muodostuivat nykyiset viidesläiset järjestöt neljän edellisen kirkon herätysliikkeen jatkoksi. Tämän liikehdinnän ytimessä oli vuonna 1964 perustettu Suomen evankelisluterilainen opiskelija- ja koululaislähetys eli OPKO (silloinen Ylioppilaslähetys). Järjestö juhlii…

Myrskyisällä 1960-luvulla saivat alkunsa niin sosialistinen opiskelijaliike kuin herätyskristillinen ylioppilasliikekin. Minkälaisessa vireessä on kristillinen opiskelijatyö nykyään?

sisalle ok
Enä-Sepän lastenleirit ovat kasvattaneet suosiotaan. Kuva: ilkka kontturi

1960–70-luvuilla luvuilla Suomessa kymmeniä tuhansia ihmisiä liittyi mukaan suuriin herätyksiin, joista sittemmin muodostuivat nykyiset viidesläiset järjestöt neljän edellisen kirkon herätysliikkeen jatkoksi. Tämän liikehdinnän ytimessä oli vuonna 1964 perustettu Suomen evankelisluterilainen opiskelija- ja koululaislähetys eli OPKO (silloinen Ylioppilaslähetys). Järjestö juhlii tänä vuonna puolen vuosisadan mittaista matkaansa.

Sen ja muiden herätyskristillisten tahojen tilaisuuksissa kävi väkeä tuona aikana niin paljon, ettei sen jälkeen syntynyt osaa sitä oikein kuvitellakaan. Vielä 1990-luvun ja 2000-luvun taitteessakin pääkaupunkiseudulla oli OPKO:n opiskelijailtoja, joissa joutui seisomakatsomoon, jos ei tullut paikalle ajoissa. Osallistujia saattoi helposti olla yli sata.

Yhteiskunnan maallistuminen taustalla
Vähitellen yhteiskunta ja sen mukana kristillisen opiskelijatoiminnan aktiivisuus on muuttunut. Esimerkiksi tämän syksyn uutisia on ollut muun muassa se, että Suomen Lähetysseuraan läheisessä suhteessa ollut Opiskelijoiden Lähetysliitto (OL) lopetti toimintansa kokonaan. Myös OPKO:ssa on huomattu viimeisen vuosikymmenen aikainen kehitys.

– Tämä kertoo jotain ajastamme, erityisesti herätyskristillisen nuorisotyön kriisistä. Ennen seurakuntanuorilla saattoi olla itsestään selvänä ajatus, että opiskelupaikkakunnalla hakeudutaan johonkin kristillisen järjestön opiskelijatoimintaan mukaan. Näin ei enää ole, OPKO:n pääsihteeri Jussi Miettinen sanoo.

jussi ok
OPKO:n nykyinen pääsihteeri Jussi Miettinen. Kuva:jenniina nummela

Samalla tavoin kuin kristillinen opiskelijatoiminta on kasvattanut vastuunkantajia yhteiskuntaan, kirkkoon ja sen herätysliikkeisiin ja lähetysjärjestöihin, ovat paikallisseurakunnat ja herätysliikkeet kasvattaneet väkeä kristilliseen opiskelijatoimintaan. Miettisen mukaan muutos liittyy muun muassa nuorisotyöntekijöiden koulutukseen, jossa esimerkiksi raamattuopetuksen määrä on huomattavasti vähentynyt.

– Ovatko muut sinänsä tärkeät nuorisotyön tekemisen muodot sivuuttaneet sen kaikkein tärkeimmän: kutsun Jeesuksen seuraajaksi ristin häpeästä välittämättä? Miettinen kysyy.

Toisaalta Miettinen kuitenkin huomauttaa, että OPKO:n tilaisuuksien kävijämäärissä on ollut hienoista kasvua viime vuodesta.

Samoin OPKO:n työn toinen haara, koululaistoiminta on kasvanut mittavasti viime vuosina.
– Kaikki leirimme Enä-Sepässä ovat olleet täynnä. Meillä on pikemminkin vaikeuksia pysyä resurssien kanssa työn perässä.

Toiminnan toteuttavat nuoret itse

Evankeliointi on ollut aina oleellinen osa OPKO:a. Minkälaisia tavoittavan työn muotoja OPKO:ssa nykyään käytetään?

– Monenlaisia. Olemme julkaisemassa opiskelijatyön käsikirjan, jossa ne esitellään kootusti. On perinteisiä boksiaktioita, pizzailtoja tai palveluevankeliointia, jossa uskovat opiskelijat tarjoavat muutto- tai siivousapua. Toisia auttaessa on helppo esittää kutsu opiskelijailtoihin tai kertoa Jeesuksesta.

OPKO toi Suomeen myös paljon myönteistä julkisuutta saaneen Veritas Forum -toiminnan, jonka kautta kristittyjen on luontevaa esittää yliopistoilla pidettävissä keskustelutilaisuuksissa Raamatun arvomaailmasta nousevia näkemyksiä ajankohtaisiin kysymyksiin. Miettisen mukaan OPKO haluaa panostaa jatkossa myös entistä enemmän tavoittaviin raamattupiireihin.

– Uutena kokeiluna on lisäksi ”Grillaa kristittyä”-ilta, jossa kristitylle saa esittää tukalia kysymyksiä.

Kaiken kaikkiaan OPKO:ssa halutaan, että kaikki toiminta opiskelijailloista yliopiston teepöytiin lähtee opiskelijoista itsestään.

–Varomme sitä, että ylhäältä päin työntekijät sanoisivat, että tehdäänpä tämmöinen juttu. Nuoret ja opiskelijat ovat meidän toimintamme tekijöitä, ja haluamme olla entistä voimakkaammin nuorisolähtöisiä. Esimerkiksi muutama opiskelija tutustui vuodentakaisessa pohjoismaisessa opiskelijakonferenssissa Tanskassa Mission Week -työmuotoon. He innostuivat sen ansiosta järjestämään samanlaisen Suomessa.
Entä kuinka hyvin tavoittava työ toimii?

– On mahdotonta sanoa, mikä yksittäinen tekijä Jumalan sanan lisäksi on vaikuttanut siihen, että nuori tulee uskoon. Nykyaikana tie Jeesuksen luokse on pidempi prosessi kuin ennen. Näin on siksi, että suomalaisten kristillinen kasvatus kodeissa, kouluissa ja jopa seurakunnissa on niin paljon heikentynyt entisestä.

Miettinen on huomannut, että Raamatun suuret kertomukset eivät ole enää samalla tavalla tuttuja kuin aikaisemmin.

– Kristillistä yhtenäisyyskulttuuria ei enää ole. Jokainen nuori tuleekin kohdata rakastavasti omana yksilönään hänen kysymyksiään ja elämäntilanneettaan kunnioittaen.

OPKO on kasvattajajärjestö
Historian saatossa moni OPKO:ssa opiskeluaikansa viettänyt teologi on päätynyt johonkin viidesläiseen järjestöön töihin. Kymmenisen vuotta sitten OPKO:ssa puhutti paljon silloinen Luther-säätiö eli nykyinen Lähetyshiippakunta, johon myöhemmin moni OPKO:ssa työskennellyt miesteologi päätyi papiksi. Minkälainen tilanne on tänään?

– Voisi sanoa, että OPKO on palannut juurilleen. Perustehtävämme on kertoa Jeesuksesta, opettaa Raamattua ja kasvattaa vastuunkantajista raikkaita kristittyjä kirkkoon ja yhteiskuntaan. Messut tai niiden järjestäminen eivät ole meidän tehtävämme, vaikka toki muistutamme opiskelijoita messussa käymisestä. Meidän lähetyskenttämme ovat yliopistot ja koulut, Jussi Miettinen pohtii.

Vuosikymmenten mittaan moni seurakunta, kristillinen järjestö ja vaikkapa yritys onkin saanut riveihinsä OPKO:ssa vaikuttaneita työntekijöitä ja vapaaehtoisia.

– Olemme tosiaan olleet kasvatusjärjestö kirkolle ja järjestöille ja olemme toivottavasti sitä jatkossakin. Meillä on vielä paljon tehtävää siinä, että seurakunnat ja kristilliset järjestöt vakuuttuvat siitä, että OPKO on resurssi heidän toiminnassaan mukana olevia nuoria varten.
Entä minkälaisena pääsihteeri toivoo OPKO:n tulevan tunnetuksi tulevaisuudessa?

– Entistä selkeämpänä, raikkaana, evankeliumikeskeisenä raamattu- ja lähetysliikkeenä. Onnistumme työssämme, jos nuoret viihtyvät toiminnassamme, saavat rakastua Jeesukseen, löytävät itseänsä sekä ainutlaatuisia lahjojansa, joilla saavat palvella Jumalaa ja lähimmäisiänsä. Niistä eväistä riittää koko elämäksi ajaksi.

mikä OPKO?

  •  Suomen suurin kristillistä opiskelijatyötä tekevä järjestö.
  • Perustettu vuonna 1964.
  • Osa viidesläistä herätysliikettä.
  • Kuuluu maailman suurimpaan kristilliseen opiskelijaliikkeeseen IFESiin (International Fellowship of Evangelical Students).
  • Toiminnan ytimessä opiskelijaillat, leirit ja tavoittava toiminta.
  • Järjestää ulkomaanaktioita mm. Jordaniaan ja Intiaan.
  • Keskeisessä asemassa myös raamattupiirit, jotka kokoontuvat opiskelijoiden kodeissa.