Mitä koronasta pitäisi oppia?
Hengellisen elämän saralla jää nähtäväksi, mitä korona on saanut aikaan. Tapahtuuko tulevaisuudessa paluuta kristilliseen uskoon, vai jatkuuko antikristillinen kehitys jopa kiihtyvällä vauhdilla?
ONKO KORONA-AIKA VIHDOIN loppumassa, vai tuleeko syksyllä jälleen uusi aalto? Se jää nähtäväksi. Jo nyt on kuitenkin hyvä kysyä, mitä me tähän mennessä olemme tästä pandemiasta oppineet.
ENSIMMÄINEN OPPI ON elämän haavoittuvuus. Kaikesta tekniikasta ja lääketieteen kehityksestä huolimatta yksi hallitsematon virus voi aiheuttaa vakavia seurauksia maailmanlaajuisesti.
Eräs koko pandemian ajan mökillään asunut tutkijaystäväni totesi, että vaikka hän on aina tiennyt, että jossakin vaiheessa tällainen tilanne tulee, sen seuraukset kuitenkin yllättivät hänet. Harvat olivat valmistautuneita, kun yhtäkkiä ympäri maapallon tarvittiin desinfiointiainetta, maskeja, testausmahdollisuuksia, seurantaa ja rokotteita. Nyt tiedämme, että vastaavanlaisia tilanteita tulee varmasti myös tulevaisuudessa.
TOINEN OPITTU ASIA on muistutus kuoleman universaalisuudesta. Lyhyen ajan sisällä eri maiden tiedotusvälineissä alkoi esiintyä päivittäin lukuja kuolleitten määrästä. Edellisen vastaavan tilanteen muistan, kun olin lähetystyössä Italiassa 80-luvulla. Siellä kerrottiin päivittäin uutisissa mafian yhteenotoissa siihen mennessä kuolleitten määrä. Vaikka ihmisiä kuolee päivittäin, normaalisti siitä tietävät vain läheiset. Tässä kohtaa on kuitenkin tapahduttava edelleen paljon ihmisenä kasvamista ennen, kuin osamme sydämestämme rukoilla: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12)
Pandemian tärkein opetus onkin tämä: laitetaan elämän prioriteetit kuntoon. Etsitään ensin Jumalan valtakuntaa.
KOLMAS OPPI ON inhimillisen kohtaamisen suuri arvo. Eristyksissä olemme huomanneet, miten merkittävää ja tärkeää on, että voimme kokoontua ja tavata muita ihmisiä. On selvää, että meitä ei ole luotu karanteeniin vaan yhteyteen toisten ihmisten kanssa.
Korona-ajan rasittavimpia puolia ovat olleet erilaiset kokoontumisrajoitukset ja karanteenit. Kristityillä yhteen tuleminen, yhdessä laulaminen, yhteinen rukous, sanan kuuleminen yhdessä, ehtoollisen viettäminen ja keskinäinen jakaminen ovat mittaamattoman arvokkaita. Niissä tapahtuu paljon enemmän hyvää kuin tulee ajatelleeksi.
EN USKO, ETTÄ korona on muuttanut maailma pysyvästi missään kovin merkittävässä mielessä. Mutta uskon, että monet tulevat arvostamaan tapaamisia ja yhteisiä kokoontumisia enemmän kuin aikaisemmin. En tiedä ketään, jonka mielestä ne voisi korvata pysyvästi Skypellä, Teamsilla, Zoomilla tai muulla vastaavalla tekniikalla. Konkreettinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus kuuluvat luomisjärjestykseen, eikä niitä voi korvata jollakin muulla.
Hengellisen elämän saralla jää nähtäväksi, mitä korona on saanut aikaan. Tapahtuuko tulevaisuudessa paluuta kristilliseen uskoon, vai jatkuuko antikristillinen kehitys jopa kiihtyvällä vauhdilla? Jeesuksen ja apostolien opetusten mukaan voimme odottaa molempia. Ihmiskunnan loppua kohden mentäessä tapahtuu laajaa ja suurta luopumusta uskosta. Mutta samalla nähdään ennennäkemätöntä evankeliumin leviämistä kaikkien kansojen pariin. Kävipä koronan ja muiden tulevien tautien suhteen miten vain, kristillisen työn ja todistuksen täytyy jatkua loppuun asti.
PANDEMIAN TÄRKEIN OPETUS onkin tämä: laitetaan elämän prioriteetit kuntoon. Etsitään ensin Jumalan valtakuntaa.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
