Mitä Kansanlähetyksen pitäisi oppia karismaattisuudesta?

Mikä on hengellinen koti ja mitä on karismaattisuus? Mitä karismaattisilta yhteisöiltä voidaan oppia? Muun muassa näihin kysymyksiin etsittiin vastausta Globaalit megatrendit ja maailmanlähetys -seminaarissa viime perjantaina Ryttylän lähetyskeskuksessa.

– Kun ihmisten päät kieltäytyvät, mennään heidän sydämensä perään. Kun he kohtaavat Jumalan, heidän sydämensä kertoo heidän päälleen, mitä kannattaa kysyä, sanoi Mark Aldridge Kuva: Jenniina Nummela

– Kun ihmisten päät kieltäytyvät, mennään heidän sydämensä perään. Kun he kohtaavat Jumalan, heidän sydämensä kertoo heidän päälleen, mitä kannattaa kysyä, sanoi Mark Aldridge Kuva: Jenniina Nummela

Mikä on hengellinen koti ja mitä on karismaattisuus? Mitä karismaattisilta yhteisöiltä voidaan oppia? Muun muassa näihin kysymyksiin etsittiin vastausta Globaalit megatrendit ja maailmanlähetys -seminaarissa viime perjantaina Ryttylän lähetyskeskuksessa. 

-Elämme keskellä muutoksia, joiden vaikutuksesta lähetyksen suunta on kaikkialta kaikkialle. Lähetystyö on muuttunut. Maailmamme on kutistunut ja kaikki tapahtuu nyt reaaliaikaisesti. Työstämme Kansanlähetyksessä hengellisen kodin mallia, koska ajattelemme, että meillä on opittavaa. Toivottavasti emme koskaan ole niin viisaita, että meidän ei tätä tarvitsisi tehdä, totesi apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola puheenvuorossaan.

Tapahtuman ulkomaisena puhujavieraana oli New Wine -liikkeen kansainvälinen johtaja Mark Aldridge Englannista. Hän sanoi, että seurakunnan kulttuurin pitää sopia lähetysteologiaan. On tärkeää ymmärtää, millaisessa ympäristössä toimitaan.

– Alueellamme Lontoossa asuu 80 000 ihmistä. Alle kaksi prosenttia heistä käy koskaan kirkossa. On syntynyt jo toinen tai kolmas sukupolvi, jolla ei ole minkäänlaista taustaa kirkossa käymisestä, mies sanoi.

Aldridge kertoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin, mitä opiskelijat haluavat kirkolta tai seurakunnalta. Yleisin vastaus hänen mukaansa oli, että nuoret haluavat kuulua johonkin, missä he ovat tasavertaisia, missä he voivat antaa oman panoksensa ja missä heidän lahjoilleen on käyttöä.

– Elämme hyvin sirpaloituneessa kulttuurissa. Perheiden särkyminen on aivan hirveää. On yksinäisyyden pandemia, ihmiset eivät halua enää tulla joukkoon ja olla siellä muukalaisia. Onpa kyseessä mikä maa tai kulttuuri tahansa, sinut on luotu rakastettavaksi. Ja rakastaa voi ainoastaan läheisessä suhteessa, Aldridge pohti.

Pyhän hengen lahjat mahdollistavat Aldridgen mukaan erilaiset palvelutehtävät. Hän mainitsi, että hänen seurakuntalaisensa voivat mennä sellaisiin paikkoihin, mihin hän ei ikinä voisi mennä.  Aldridge kehotti päästämään ihmiset käyttämään niitä lahjoja, joita Jumala on heille antanut.

– Meidän tulee vapauttaa apostolit, profeetat ja vieraanvaraisuuden lahja. Ei ole yhtäkään kristittyä, joka ei olisi kastettu Kristukseen ja ottanut vastaan Pyhän Hengen, ja jota Jumala ei voisi käyttää. Kirkko on kasvamassa. Seurakuntia on istutettu eri puolille maata näiden ihmisten lahjojen tähden.

Järki ja Raamattu

Kansanlähetysopiston apulaisrehtori Vesa Ollilainen totesi puheessaan, että globaalien trendien suhteen karismaattisuuteen on kaksi näkökulmaa: järki ja Raamattu.

– Viisaat ovat sanoneet, että jos et opiskele historiaa, olet tuomittu toistamaan sitä. Historian tunteminen voi varjella meitä toistamasta menneitä virheitä. Historia opettaa meille, että luterilaisuudelle karismaattisuus ja siihen liitetyt ilmiöt eivät ole uusia.

Miten ihminen voi sitten kohdata Jumalan ja kuulla hänen äänensä? Ollilainen kehottaa lukemaan Raamattua.

– Sisäisistä äänistä jäämme aina epävarmuuteen. Niitä voidaan kutsua ilmestykseksi, profetiaksi tai Pyhän Hengen puheeksi, mutta ne nousevat langenneesta ihmisestä. Varma voit olla vain Raamatun sanasta. Jos Raamattua mieluummin etsit välitöntä ja suoraa Jumalan puhetta, antaudut ehdoin tahdoin epävarmuudelle sekä eksytykselle.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon lähetysteologi Jaakko Rusama muistutti, että kirkko on liikkeelle lähetetty Jumalan kansa.

– Voimaannutamme ja valmennamme ihmisiä toimimaan siinä ympäristössä, missä he elävät. Kirkko antaa sille voimakkaan tukensa.

Rusama muistutti, että me kristityt uskomme ihmeisiin. Hän kertoi iloitsevansa ihmeistä.

– Postmodernille ihmiselle on vaikea uskoa ihmeisiin, koska hän haluaa hallita kaikkea. Kuulemmeko kolmiyhteisen Jumalan tahtoa ja olemmeko halukkaat jakamaan sitä? Meidän pitää elää, toimia ja noudattaa Herran tahtoa. Osaammeko puhua myönteisesti toisista ja elämmekö ihan oikeasti kristillisen rakkauden hengessä, kun kohtaamme toisin ajattelevia? Puhumme Jumalan lähetyksestä, emme omasta lähetyksestämme. Siitä miten elämme uskoa lahjana. Lähetys alkaa kotiovelta, Rusama totesi.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!