Mitä jos vanha ei palaa?

Keväällä jumalanpalveluksissa – myös kirkossa, jonka pastori olen – oli vain muutamia: pastori, kanttori, suntio, jumalanpalveluksen kuvaaja, ehkä muutama laulaja, musiikin esittäjä ja raamatunkohdan lukija. Yli kymmentä ei edes saanut olla. Melkein kaikki tilaisuudet siirrettiin nettiin tai jouduttiin perumaan. Kesäkuun alussa alettiin palata koronaa edeltävään aikaan.

EDELLEEN KIRKKOMME penkeissä ja tuoleissa on keltaiset merkit – näille voi istua – ja välit ovat riittävät. Ehtoollisen jakajilla on maskit kasvoilla. Jumalanpalveluksissa on jonkin verran vähemmän väkeä. Laskua on 10–20 prosenttia, mikä on ymmärrettävää: moni arkailee, voiko olla siellä tai tuoda lapsensa sinne. Tai voiko käyttää bussia ja metroa. Ne, joilla on vähänkin flunssaa, jäävät kotiin ja toimivat niin tehdessään oikein.

KOLEHDIT EIVÄT OLE pienentyneet mutta tapa lahjoittaa on muuttunut. Kännykkä ja MobilePay ovat yhä useamman tapa, myös heidän, jotka ovat paikalla. Pyhän Sydämen kappelin jumalanpalvelukset on kuvattu ja lähetetty netissä kymmenen vuoden ajan. Ennen koronaa suoraa lähetystä seurasi yleensä noin 70 avattua ruutua. Nyt niitä on noin kaksisataa, ja muutama päivä messun jälkeen katsojakertoja on vähän yli tai alle tuhat. Olisi kiinnostavaa tietää, ketkä noiden ruutujen takana ovat. Olisipa ainakin muutamia, jotka eivät usein ole olleet jumalanpalveluksissa.

ODOTAMME PALUUTA aikaan ennen koronaa, mutta entä jos se aika ei enää palaa? Nyt on liikkeellä tämä virus ja sitä vastaan saadaan rokote varmaan ensi vuonna. Siihen asti kokoontumista ja liikkumista rajoitetaan, sairaustumista pelätään, käsiä pestään ja turvavälit pidetään. Ehkä rokotteen jälkeen saadaan elää kuten ennen muutama kuukausi tai vuosi – ja sitten liikkeellä on uusi virus. Uusi normaali voi olla, ettei suurempia joukkoja sisätiloissa kokoonnu, ja kodeissa on hankala kokoontua, koska täytyy olla niin lähekkäin. Herätysliikkeiden kesäjuhlia perinteiseen tapaan ei voida pitää, eikä matkoja ainakaan ulkomaille järjestää.

LOPPUUKO SIIS SEURAKUNTA? Ei tietenkään. Jos suurempi joukko ei saa kokoontua, pidetään sunnuntaina useampi messu. Jos ei voida kokoontua kodissa, kokoonnutaan suuremmissa tiloissa. Jos kesäjuhlia ei voida pitää perinteiseen tapaan, keksitään uusia tapoja. Kehitetään netin käyttöä vielä siitäkin, mihin monissa seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä yllettiin jo keväällä, kun tehtiin loikkia, joita ei olisi uskottu vuosi sitten. Netti ei kuitenkaan korvaa kaikkea. Seurakunta tarvitsee myös fyysisesti yhteen tulemista ja kristitty ehtoollista.

EHKÄ OLEMME NÄHNEET vasta vähän muutoksesta, joka on edessämme. Mutta evankeliumi ei muutu. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Kirjoittaja on Helsingin Pyhän Sydämen kappelin pastori.