Mistä kieltäytyisit suuremman hyvän tähden?

”Personal brainer” (Henkilökohtainen aivokuntoiluttaja) Reidar Wasenius valisti viime viikolla kansaa Min Morgon -televisio-ohjelmassa mielenkiintoisesta laajasta tutkimustuloksesta. Länsimaisten ihmisten kyky kieltäytyä välittömästä nautinnosta jonkin suuremman tulevan hyvän saavuttamiseksi on selkeästi heikentynyt. Tämä johtuu pitkälti länsimaisesta elämäntyylistä ja koskee erityisesti nuorempaa sukupolvea, mutta kasvavassa määrin myös vanhempia ihmisiä.

Meistä on siis tulossa yhä hedonistisempia: itsekkäämpiä ja nautintokeskeisempiä. Rumemmin sanottuna: eettisesti, arvomaailmaltamme ja elämäntavoiltamme yhä rappeutuneempia. Näin orientoituneelle ihmiselle on turha todistella, miten jokin tietynlainen elämäntyyli on pitkällä tähtäimellä tuhoisa tai vastaavasti palkitseva. Niin kuin laulussa sanotaan, hän ”haluaa kaiken ja haluaa sen nyt.”

Raamattu tunnistaa tämän jokaista ihmistä vaivaavan hedonistisen elämänfilosofian, joka asettaa välittömän nautinnon ja mielihyvän elämässä keskeiseen rooliin. Tyypilliseen tapaansa apostoli Paavali puhuu hyvin suoraan kirjoittaessaan, kuinka lopunajan ihmiset ”rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa.”

Kuulemmeko omassa kotisuomalaisessa luterilaisuudessa enää Herramme Jeesuksen puhetta itsensä kieltämisestä ja ristin kantamisesta? Tällaiset opetukset sopivat huonosti ihmisten asenteisiin. Mutta me tarvitsemme tällaistakin opetusta. Muuten meiltä jää saavuttamatta hyvin paljon sitä ”suurempaa hyvää”, sekä tässä elämässä että tulevassa. Ainoastaan evankeliumin syvempi ymmärtäminen voisi palauttaa meihin oikeaa asennetta. Mooseksesta kerrotaan heprealaiskirjeessä, että: ”hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon.”

Luopuminen, kieltäytyminen, odottaminen ja vaivannäkö, tässä ja nyt, jonkin tulevan hyvän tähden, soveltuu lukuisille elämänalueille. Se voi olla aidosti hengellistä. Se voi olla ihmiselle terveydellisesti välttämätöntä. Se voi myös olla ihmissuhteille rakentavaa.

Tutkimustulokset ja tilastot kertovat siitä, miten positiivinen vaikutus terveyteen, hyvinvointiin, menestymiseen ja jopa elinikään on sillä, että eletään pysyvässä miehen ja naisen välisessä parisuhteessa. Sillä on myönteinen vaikutus sekä puolisoihin että heidän lapsiinsa. Tämä rohkaisee sitoutumaan. Onnistunut pysyvä parisuhdehan vaatii työtä, itsensäkieltämistä sekä puolison ja lasten tarpeiden asettamista omien tarpeidensa edelle. Tämän harjoittelemisen voi aloittaa jo nuorena. Kristityt ovat aina Joosefin ja Marian­ ajoista lähtien tienneet, että vaikka monet halveksivat ”tosi rakkaus odottaa” periaatetta, se on lopulta hyvin palkitsevaa. Heidän kohdallaan palkitsevampaa kuin kukaan olisi voinut aavistaa.