Miksi Lutheriin vedotaan?

Me kristityt emme aina ole samaa mieltä kaikista uskonasioista. Käymme keskusteluja, joissa puolustamme omia näkökantojamme tai pyrimme saamaan selvyyttä johonkin meitä mietityttävään asiaan. Jos keskustelussa on hyvä sävy, siitä on useimmiten hyötyä.

Mikäli olemme Raamattuun sitoutuneita, pyrimme perustelemaan näkemyksiämme Raamatulla. Suomalaisessa keskustelussa on myös tyypillistä vedota uskonpuhdistaja Martti Lutheriin tai luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Toisinaan tuntuu, että Luther-uskollisuus on joillekin tärkeämpää kuin Raamattu-uskollisuus. Mutta me emme usko, että Lutherin teksti on Jumalan sanaa ja siten samalla viivalla Matteuksen, Markuksen, Paavalin ja muiden Raamatun kirjoittajien tekstien kanssa.

Miksi sitten joku vetoaa Lutheriin ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin? Näkisin tässä ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin viittaamalla reformaattoreihin pyritään osoittamaan, että edustamani näkemys ei ole vain minun keksimäni, vaan jo aiemmin kunnioitetut uskon isät ovat tulkinneet Raamattua samalla tavoin kuin minä. Viittaamalla tunnustuskirjoihin osoitetaan pitäytymistä tiettyyn kristilliseen perinteeseen.

Jokaisella on silmälasit, joiden valossa hän lukee Raamattua.

Joskus elämme siinä harhaluulossa, että pystyisimme tulkitsemaan Raamattua jotenkin puhtaalta pöydältä, ilman sidonnaisuuksia mihinkään tulkintatraditioon tai teologiseen koulukuntaan. Jokaisella on silmälasit, joiden valossa hän lukee Raamattua. Jos ne eivät ole luterilaiset silmälasit, ne ovat jotkin muut. Olenko tietoinen niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat minun tapaani ymmärtää Raamattua?

Toiseksi, Lutheriin ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin vetoaminen on aivan paikallaan, kun pohditaan, mikä uskontulkinta sopii luterilaiseen kirkkoon tai luterilaiseen herätysliikkeeseen. Suomen ev.-lut. kirkon usko perustuu kirkkojärjestyksen ensimmäisen pykälän mukaan Raamattuun ja se on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa ”Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa”.

Myös herätysliikkeet ovat sitoutuneet tunnustuskirjoihin. Esimerkiksi Kansanlähetyksen ohjelmassa todetaan, että vaikka Raamattu on ylin ohje ja perusta, ”ohjeena ovat myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon Tunnustuskirjat, jotka tulkitsevat Raamattua oikein ja luotettavasti.” Siksi mikä tahansa raamatuntulkinta ei sovi luterilaiseen kirkkoon tai herätysliikkeeseen.

Meillä on monenlaisia ennakkoluuloja ja vääriäkin käsityksiä siitä, mitä luterilaisuus lopulta on. Joskus pyrimme olemaan luterilaisempia kuin Luther itse. Näin reformaation merkkivuonna on hyvä tutustua rauhassa ja kriittisestikin siihen, mistä luterilaisuudessa on kyse. Uskon, että siitä tutustumisesta on jokaiselle jotain hyötyä. Ja jos jokin asia hiertää, on aina hyvä palata tämän luterilaisen periaatteen äärelle: Yksin Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje, jolle myös luterilaiset tunnustuskirjat ovat alisteisia.

 

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!