Miksi liberalismi epäonnistui?

KUVA: ISTOCKPHOTO / KENTOH

Professori Patrick J. Deneen väittää, että Yhdysvallat on hengellisessä, taloudellisessa, moraalisessa ja koulutuksellisessa kriisissä, jonka sen perustajien aatteellinen perinne on synnyttänyt.

Yhdysvaltalaisen Notre Damen yliopiston poliittisen teorian professorin Patrick J. Deneenin teos Why Liberalism Failed (Yale University Press, 2018) on pisteliäs ja lohduton analyysi amerikkalaisen politiikan ja tavallisen elämän kriisiytyneestä tilasta. Teoksen merkittävyydestä kertoo jotain, että se on löytänyt tiensä jopa presidentti Barack Obaman vuoden 2018 merkittävimpien kirjojen listalle (vaikka Obama onkin eri mieltä paljosta). Deneenin mukaan niin korkeakoulutuksen huono tila kuin kansan polarisoituminenkin ovat seurausta juuri liberalismin epäonnistumisesta.

Puolueet ovat liberaaleja

Deneenin mukaan Yhdysvaltojen kaksi poliittista pääpuoluetta ovat edustaneet kahta ideologista pääsuuntausta, jotka molemmat ovat yhden ja saman liberalismin haaroja. Republikaanipuolue on puolustanut muun muassa mahdollisimman vapaata markkinataloutta, Yhdysvaltain perustuslakia ja sen mukaisia yksilönvapauksia. Näitä piirteitä nykyään saatetaan huolimattomasti nimittää ”konservatiivisuudeksi”, mutta Deneenin mukaan ne ovat ennemmin osa 1700- ja 1800-luvuilla muotoutunutta klassista liberalismia.

Deneenin liberalismit pähkinänkuoressa

  • Klassinen liberalismi: painottaa markkinataloutta ja yksilön oikeuksia. Ihmisen vapaudelle alisteisia ovat luonto sekä perinteiset yhteisöt ja yhteiskuntajärjestykset.
  • Progressiivinen liberalismi: sääntelee markkinoita ja painottaa yksilön oikeuksia. Ihmisen vapaudelle alisteista on myös ihmisluonto.

Demokraattipuolue puolestaan edustaa 1800-luvulla syntynyttä progressiivisen liberalismin haaraa, joka on perinteisesti ajanut säännellympää markkinataloutta kuin klassinen liberalismi. Lisäksi se on painottanut yksilön oikeutta toteuttaa itseään tarvittaessa valtion mahdollistamana, viime aikoina esimerkiksi perinteiset seksuaalieettiset normit purkamalla.

Molemmat liberalismin haarat ovat Deneenin mukaan keinotekoisia luomuksia, sillä ne ovat yhden ja saman virheellisen ihmiskäsityksen perillisiä. Tuon käsityksen ytimessä on tiettyjen valistusfilosofien ajatus vapaudesta. Siinä ihminen syntyy vapaaksi, mutta tätä vapautta rajoittavat mielivaltaisiksi katsotut sovinnaiset ja perinteiset käsitykset. Näitä rajoituksia pitävät yllä ilman valtion ohjausta syntyneet luonnolliset yhteisöt, kuten esimerkiksi perhe, suku, kirkko, kilta ja kylä.

Liberalismi epäonnistuu menestymällä

Kummatkin liberalismin haarat ovat syntyneet Deneenin mukaan vahvasti valtiovallan muokkauksella. Näin on siksi, että liberalismin edellyttämä ihmisyksilö ei esiinny luonnossa sellaisena kuin hänet poliittisena oliona vaikkapa filosofi John Locke hahmotteli. Lisäksi valtio liberalismin mukaisia yksilön etuja turvatessaan vahingoittaa samalla luonnollisia yhteisöjä. Näin se on tehnyt esimerkiksi tyhjentämällä markkinatalouden entisajan paikallisten yhteisöjen sosiaalisista ja uskonnollisista päämääristä, jotta synnytettäisiin mahdollisimman suuret kansalliset tai ylikansalliset markkinat.

Deneenin mukaan luonnolliset yhteisöt olisivat todellisuudessa ainoa voima, joka voi tehdä ihmisestä itsenäisen, todellisesti vapaan toimijan. Liberalismin sisäinen logiikka taas johtaa liberalismin mukaisen yksilönvapauden kasvuun, mutta vain näennäiseen vapauteen.

Luonnollisten yhteisöjen rapautuessa liberalismi johtaa sekä valtion vallan kasvuun että valtion kokoluokan yhtiöiden syntyyn, jolloin niiden puristuksessa yksin jäävät juurettomat yksilöt tulevat riippuvaisiksi valtion sosiaalipalveluista. Samalla he käyttävät yhä suuremman osan varoistansa jättimäisten yhtiöiden itsensä toteuttamista lupaaviin tuotteisiin. Näin liberalismi etenee ja samalla epäonnistuu täyttämään lupauksensa, koska sen lupaama vapaus on mielihalujen orjuutta.

Lainahevosella ratsastaminen on käymässä mahdottomaksi

Deneenin mukaan todellinen vapaus on jotain ihan muuta. Ennen valistuksen aikaa aina antiikin Kreikan filosofeista asti yksilön vapaus tarkoitti ihmisen sydämen turmiollisten taipumusten hallintaa. Silloin politiikka ja muukin mielekäs yhteiselämä tuli mahdolliseksi.

Mutta aivan kuten antiikin kristityt painottivat pakanuuden keskellä, Deneen painottaa nyt liberalismin keskellä, että kristillinen ihmiskäsitys tuottaa paremmin sen vapauden hedelmän, jota kaikki tavoittelevat. Koska lännen historia on kristinuskon läpäisemä, liberalismin menestystarina onkin rakennettu länsimaiden kristillisen historian ja sen muokkaamien luonnollisten yhteisöjen varaan.

Nyt tuo lainahevosella ratsastaminen on kuitenkin käymässä mahdottomaksi maallistumisen, perheiden hajoamisen, koulutuksen kaventumisen, markkinoiden tyrannian, valtion ruokintaletkujen ja yhteisten arvojen hajaantumisen myötä.

Nyt tuo lainahevosella ratsastaminen on kuitenkin käymässä mahdottomaksi maallistumisen, perheiden hajoamisen, koulutuksen kaventumisen, markkinoiden tyrannian, valtion ruokintaletkujen ja yhteisten arvojen hajaantumisen myötä.

Deneenin kuvauksen mukaisen liberalismin voimistamia ilmiöitä Suomessakin ovat nähdäkseni teollisuuden siirtyminen halvemman tuotannon maihin, julkisen sektorin turpoaminen, syntyvyyden romahdus, identiteettipolitiikka, perheiden hajoaminen ja yksinäistyminen sekä yksilökeskeisen uskonnollisuuden kasvu, vain muutamia mainitakseni. Tällaiset kehityskulut tulevat liberalismin edetessä jatkumaan, ja jotkut niistä (kuten syntyvyyden lasku) uhkaavat länsimaisten yhteiskuntien jatkumista.

Onko Deneen oikeassa?

Poliittisen teorian maallikkona on hankala arvioida yksityiskohtaisesti, esittääkö Deneen liberalismin oikeassa valossa ja sen vaikutukset oikein. Mutta jos on valmiiksi monista historiallisista kehityskuluista ja ihmisluonnon olemuksesta samaa mieltä, Deneen voi muuttaa ajattelua sitomalla langanpäitä yhteen.

Näin ainakin kävi minulle. Olin kuvitellut, että monien ristiriitaisten maailmankatsomusten ja poliittisten näkökulmien yhteiskunnassa klassinen liberalismi tarjoaisi tasaisen ja reilun pelikentän kaikille. En enää ajattele näin, koska klassisenkin liberalismin ytimessä vaikuttaa väärä ihmiskäsitys. Siksi olen kirjan luettuani ollut poliittisesti yhä kodittomampi.

Mutta jos kerran liberalismi on niin epäonnistunut kuin on, mitä sen jälkeen sitten tulee? Miten sellaista tulevaisuutta rakennetaan? Sitä ei Deneen kerro, koska hän ei tiedä. Tämän voi katsoa kirjan heikkoudeksi, ellei Deneen sitten aio kirjoittaa teokselleen jatko-osaa.

Deneen toteaa vain, että jos jotkut tulevaisuudessa rakentavat vallitsevan poliittisen ideologian, niin ne ihmiset, jotka elävät sellaisissa uudelleen nousevissa luonnollisissa yhteisöissä, joiden varaan länsimaiden elämä viimeisen kahden vuosituhannen aikana rakentui.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!