Mihin tieteellistä raamatuntutkimusta tarvitaan?

Tieteellisellä raamatuntutkimuksella on uskovan kansan parissa usein huono maine. Tämä on ymmärrettävää: se syntyi aikanaan ajatuksesta, että Raamattua on voitava tutkia – kuten muitakin historiallisia tekstejä – ilman pyhän kirjan asemaa.

1700-luvulle asti Raamattuun oli kristillisessä maailmassa suhtauduttu niin, että sen ajateltiin kertovan historiallisista tositapahtumista. Tieteellinen raamatuntutkimus kyseenalaisti tämän oletuksen. Samalla kun epäilykset yliluonnollista ja Jumalaa kohtaan yleisesti kasvoivat, myös suhtautuminen Raamattuun muuttui. Moni kriittisen raamatuntutkimuksen isä uskoi, että Jeesuksen ihmeet ja ylösnousemus olivat opetuslasten harhaluuloja tai myöhempiä sepitelmiä.

EPÄILYS tieteellistä raamatuntutkimusta kohtaan muuttuu vieläkin ymmärrettävämmäksi, kun tarkastellaan sen vaikutuksia kirkkoon ja sen viranhaltijoihin. Skeptiset raamatuntutkijat kouluttivat yliopistoissa tulevia kirkon paimenia. Ja vaikka uudet papit eivät olisikaan olleet yhtä radikaaleja kuin opettajansa, uusi opetus ei voinut olla jättämättä jälkeään myös kirkkoon.

TÄNÄ PÄIVÄNÄ tieteellinen raamatuntutkimus on hyvin moninaista. Tämän viikon Uudessa Tiessä Euroopan raamatuntutkimuksen seuran puheenjohtaja Outi Lehtipuu kertoo, että perinteisen historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen rinnalle on tullut paljon uusia menetelmiä ja näkökulmia. Lehtipuun mukaan akateemisessa tutkimuksessa ei voi olla sensuuria, vaan kaikkien kukkien on annettava kukkia.

Tieteellisessä raamatuntutkimuksessa kukkii tänä päivänä myös monia kauniita, kirkkoa ja uskoa vahvistavia kukkia. Monet raamatuntutkijat päätyvät historiallisen ja kriittisen tutkimuksen myötä siihen, että evankeliumien kuvaukset Jeesuksesta ovat luotettavia.

VIIMEISTEN viidentoista vuoden aikana on ilmestynyt perusteellisia tutkimuksia, joissa huippututkijat puolustavat Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta. Tammikuussa Suomeen saapuva englantilainen Uuden testamentin professori N.T. Wright perustelee teoksessaan The Resurrection of the Son of God (Jumalan Pojan ylösnousemus, vuodelta 2003), että pääsiäisen tyhjä hauta ja opetuslasten kokemat Jeesuksen ilmestymiset ovat historiallinen tosiasia. Wrightin mukaan kukaan historioitsija ei ole pystynyt antamaan pääsiäisen tapahtumille vakuuttavampaa selitystä kuin sen, minkä ensimmäiset kristityt antoivat: Jeesus nousi kuolleista.

Yhdysvaltalainen tutkija Michael Licona aloittaa vuonna 2010 julkaisemansa tutkimuksen The Resurrection of Jesus: A New Historiographical Approach (Jeesuksen ylösnousemus: Uusi historio­grafinen näkökulma) käsittelemällä historianfilosofisia kysymyksiä, kuten ihmeiden mahdollisuutta. Licona päätyy eri selityksiä vertailtuaan siihen, että Jeesuksen ylösnousemus on paras selitys pääsiäistapahtumille, mikäli ihmeitä ei pidetä etukäteen mahdottomina.

NÄMÄ KAKSI tutkimusta ovat esimerkkejä siitä, että tieteellistä tutkimusta ja kristillistä uskoa ei tarvitse nähdä toistensa vastakohtina. Uskomme perustuu siihen, mitä Jumala on todellisesti tehnyt historiassa. Voimme rohkeasti ripustaa toivomme Jeesuksen ylösnousemuksen varaan.