”Meidän aikamme suurin kiusaus on, että kiellämme Jumalan sanallisen ilmoituksen.”

”Hiljennymme kuuntelemaan Jumalan sanaa.” Kehotus on kuulunut kirkoissamme vuosisadat. Siitä käy ilmi, että kirkolla on käytössä Jumalan ilmoitus, Raamattu, joka on Jumalan sanaa. Lisäksi asia on niin tärkeä, että siihen on kehotuksen mukaisesti keskityttävä. Muun on hiljennyttävä, jotta kuulisimme Jumalan puheen.

Aikamme moderni versio on lyhennetty muotoon: ”Hiljentykäämme”. Kirkossa kuuluu entistä enemmän kehotus sekä hiljentää elämän tahtia että hiljentyä. Molemmat kehotukset ovat varmaan paikallaan liian kiireellisille ja melun keskellä eläville. Mutta minne on unohtunut Jumalan sana? Ei kai hiljaisuudessa tai leppoisassa elämäntahdissa ole mitään erityisen kristillistä? Sen sijaan Jumalan sana, armon evankeliumi on kirkon todellinen aarre, jonka pitäisi olla kaiken keskiössä.

Mitä siitä seuraa, kun kirkossa kehotetaan hiljentymään, mutta ei ensisijassa kuuntelemaan Jumalan sanaa? Viiden lapsen isänä itselläni tulee ensimmäisenä mieleen, etteivät lapsiperheet ole enää tervetulleita kirkkoon. Kun ihmiset tulevat hiljentymään kirkkoon, lapsiperheet älkööt vaivautuko. Lapsista lähtee aina sen verran melua, että ”hiljentyjät” eivät pääse keskittymään mielipuuhaansa.

Kehotus hiljentymiseen käy hyvin yksiin myös sen teologisen korostuksen kanssa, jossa Jumalan olemassa olo kyllä tunnustetaan, mutta hänestä on tehty mykkä. Hiljennymme niin tehokkaasti, ettemme halua enää kuulla edes Jumalan puhetta. Hiljennämme Jumalan. Jokainen voi sitten mielikuvituksessaan tehdä itselleen sopivan jumalan, joka ei liikoja kerro itsestään. Jos emme keskity kuuntelemaan, mitä Jumala Raamatussa puhuu itsestään, teemme itsellemme omia jumalia. ”Minun jumalani” onkin aikamme yleisin epäjumala.

Oikean hiljentymisen esikuva on meille Maria. Sekä Martalla että Marialla oli syvä luottamus ja usko Vapahtajaan. Molemmat, mutta varsinkin Martta oli valmis palvelemaan Jeesusta ja lähimmäisiään. Tärkeää on toimia ja palvella, mutta vielä tärkeämpää on kuunnella Jumalan sanaa. Maria keskittyi kuuntelemaan Jeesusta. Kun Jeesus puhuu, itse kaikkivaltias Jumala puhuu. Usko syntyy kuulemisesta. Kuulemme Jumalan sanan, ja Pyhä Henki vaikuttaa meissä uskon evankeliumin sanan kautta.

Minkä Raamattu sanoo, sen Jumala sanoo. Vain evankeliumin oppi tuo meille Kristuksen. Meidän aikamme suurin kiusaus on, että kiellämme Jumalan sanallisen ilmoituksen. Kysymykseen, joka esitettiin jo Raamatun alkulehdillä: ”Onko Jumala todella sanonut?”, moni aikamme teologi vastaa: ”Jumala ei todellakaan ole sanonut”.

Tarvitsemme elämässä myös hiljaisia hetkiä. Mutta vasta sitten kun hiljennymme kuulemaan Jumalan sanaa, niin kuin Maria hiljentyi Jeesuksen seurassa, olemme elämämme tärkeimmän asian äärellä. Jumalan sanan voimme kuulla myös melun, hälinän ja lasten äänten saattelemana. Tärkeintä on, että kuulemme Jumalan sanan, tartumme siihen ja omistamme sen omalle kohdallemme. Maria oli lähellä Jeesusta. Siksi hän kuuli Jumalan sanat.