Jos mediassa pitää tehdä juttua olympialaisista, on selvää, että asialle laitetaan joku, joka tietää jotakin kyseessä olevista urheilulajeista. Esimerkiksi vaateteollisuuden asiantuntemus ei anna pätevyyttä raportoida urheilulajeista. Eivätkä ihmiset varmasti ole tyytyväisiä, jos uutiset olympialaisista käsittelevät pääasiassa urheilijoiden pukeutumista. Oli mediassa käsiteltävä ala tai aihe mikä tahansa, asiantuntevuuden vaatimus on itsestään selvää. Paitsi mitä tulee uskontoon. Uskontoa ja hengellisiä kysymyksiä käsitellään mediassa kerta toisensa jälkeen silmiinpistävällä pinnallisuudella ja asiantuntemattomuudella.

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo kiinnitti tähän asiaan hiljattain huomiota facebook-kirjoituksessaan: ”Suviseuroista ja herättäjäjuhlista ym. osataan kyllä uutisoida talkootunnit ja lihasopan menekki, mutta siihen se yleensä jää. Sen kertominen, mikä on se hengellinen todellisuus, jota kymmenet tuhannet kesäjuhlilta etsivät, on medialle lähes ylivoimainen tehtävä… Toisaalta lehtiä ja mediataloja myös ymmärtää. Aiemmin oli paljonkin kirkko- ja uskontoasioihin erikoistuneita toimittajia. Nyt sellaiset ovat mediatalojen talousvaikeuksissa poistettu.”

Uskontojen ja kristinuskon merkitys on maailmalla monien miljoonien ihmisten elämässä niin suuri, että niitä pitäisi mediassa käsitellä paljon perusteellisemmin ja syvällisemmin kuin nykyään tehdään. Osallistuin keväällä ulkomailla seminaariin, jossa käsiteltiin, mitä islamilaisen terroristijärjestö Isisin piirrissä ajatellaan Jumalasta, uskosta, Koraanista ja kristinuskosta. Se oli silmiä avaava. Näistä asioista pitäisi myös Suomessa kertoa avoimemmin. Se auttaisi ihmisiä tajuamaan niitä eroja, joita on toisaalta islamin sisällä, ja toisaalta islamin ja kristinuskon välillä. Uskontojen ja kristillisen uskon syvempi ymmärtäminen on olennaista, jotta voisi ymmärtää tämänhetkistä maailmaamme ja sen tapahtumia. Nyt uskontojen käsittely ja niiden vertailu jää mediassa niin pinnalliselle tasolle, että harvalla on syvällisempää käsitystä siitä, mitä eri uskonnot todellisuudessa edustavat.

Armoa ei saa
irrottaa Raamatusta

Armo oli aiheena Kansanlähetypäivillä viime viikonvaihtessa. Teologian tohtori Vesa Ollilainen lainasi omassa opetuksessaan marttyyripastori Dietrich Bonhoefferia: ”Kallista on armo ennen kaikkea siksi, että se on ollut kallista Jumalalle, että se on maksanut Jumalalle hänen Poikansa hengen”.

Ollilainen muistutti armon ja Raamatun suhteesta: ”Emme ole uskollisia armolle, jos emme ole uskollisia Raamatulle. Missä uskollisuus Raamatulle murenee, siellä armokin murenee. Missä Raamatusta vaietaan, siellä vaietaan armosta. Missä Raamatusta tingitään, siellä tingitään armosta. Missä Raamatusta luovutaan, siellä luovutaan armosta. Missä kapinoidaan Raamattua vastaan, siellä kapinoidaan armoa vastaan. Et voi tinkiä Raamatun opetuksista ja kuvitella tarjoavasi kallista armoa. Sinä tarjoat halpaa armoa, väärää armoa. Voit saada enemmän rahaa, vaikutusvaltaa tai arvostusta vaikenemalla tietyistä Raamatun opetuksista tai jättämättä niiden mukaan elämisen, ja siten nähdä ovien aukenevan. Mutta sinä aukaiset ne vain halvalle armolle. Et kalliille, et todelliselle armolle.” Raamattu tarjoaa meille aitoa armoa, ja aito armo sitouttaa meidät Raamattuun.