Kaksi taistelutannerta – kotimaa Israel ja oma sydän
Mayaan ja Benjamin Kabanov toivovat, että Jeesus, Rauhan Ruhtinas, saisi tulla Lähi-idän kansojen sydämiin. Hän tuo rauhan, jota ei sotimalla koskaan saada aikaan. Kabanovit muuttivat Israelista Suomeen viime syksynä Hamasin terrorihyökkäyksen jälkeen. Mayaan on äitinsä puolelta suomalainen, ja Benjamin on taustaltaan venäjänjuutalainen. KUVA: VIRPI KURVINEN
Syksyllä 6.10.2023 Maayan ja Benjamin Kabanov olivat aikeissa lähteä sukuloimaan lähelle Gazan ja Israelin rajaa. Benjaminin lapsuudenperhe asuu siellä edelleen, ja sapattina nuori aviopari kävi usein tervehtimässä sukulaisia. Gazan ja Israelin välinen raja oli auki ja ainakin näennäinen rauha lepäsi konfliktiherkän alueen yllä.
Poikkeuksellisesti Kabanovit kuitenkin suuntasivat pohjoiseen retkeilemään. 7. lokakuuta Benjaminin äiti soitti pojalleen. Äiti oli suunniltaan ja pyysi nuoria pysymään pohjoisessa. Terroristijärjestö Hamasin joukot tekivät parhaillaan iskuja Gazan rajalla sijaitsevissa kylissä.
– Mummoni, tätini, enoni ja serkkuni olivat menneet turvaan kibbutsi-kodissaan Nachal Ozissa. Kaikilla paikallisilla on kodeissaan pommisuojahuone. Terroristit ampuivat rautaovien lukkojen läpi ja surmasivat näin monia, Benjamin kertoo.
Pommisuojassa olleesta kamerasta sukulaiseni näkivät, miten hyökkääjät pyörivät heidän kodissaan. He olivat kauhuissaan ja rukoilivat hiljaa.
– On suoranainen ihme, että heitä ei ammuttu, Benjamin sanoo vaisusti.
Otettuaan panttivankeja Hamas pahoinpiteli ja surmasi raa’asti jopa pikkulapsia. Sitten terroristit alkoivat juhlia, ja juhlahumuun yhdyttiin Palestiinalaisalueella ja moni paikoin eri puolilla maailmaa. Juutalaisten kärsimyksistä iloittiin avoimesti.
Lohtu musertavan surun keskellä
Maayan ja Benjamin Kabanov asettuivat Suomeen loppusyksystä 2023. Maayanin juuret ovat äidin puolelta Suomessa, ja hän puhuukin sujuvaa suomen kieltä. Benjamin on venäjänjuutalainen, joka muutti perheineen Israeliin kouluikäisenä.
Nuoret tutustuivat toisiinsa koronapandemian aikana Jad Hashmonassa. Se on suomalaisten perustama moshavi eli asutusosuuskunta lähellä Jerusalemia. Nuoret opiskelivat Raamattua, ylistivät, viljelivät maata ja retkeilivät yhdessä. Aika oli siunattua ja yhteisöllisyys teki hyvää, he kertovat.
Heräsimme usein räjähdysten ääniin.
– Opin valtavasti lisää Jumalasta tuona aikana, Maayan summaa.
Ennen Suomeen muuttoa Maayan työskenteli kahvilassa, joissa työkaverista suurin osa oli arabimuslimeja. Lähi-idän kulttuureissa uskonnosta on luontevaa puhua, ja siitä myös väitellään mielellään.
– Meillä oli hyviä keskusteluja. Olen nähnyt senkin, että kun muslimi tulee Jeesuksen luo, hänessä syttyy rakkaus Israeliin. Uskon kautta Vanhan testamentin profetiat avautuvat: Jeesus on profetioiden ja lain täyttymys sekä ainut tie Jumalan tuntemiseen.
Taisteleva sydän
Maayan ja Benjamin Kabanov ovat joutuneet kipeällä tavalla todistamaan sotia ja raakuuksia kotimaassaan Israelissa. Toinen, vielä kovempi taistelutantere on heille myös tuttu. Nimittäin ihmissydän.
Maayan kasvoi kristityn äidin ja juutalaisen isän lapsena. Äiti kävi tyttärensä ja tämän sisarusten kanssa messiaanisissa seurakunnissa. Messiaaniset juutalaiset uskovat Jeesuksen olevan Vanhan testamentin lupaama Messias, pelastajakuningas. Maallistuneille juutalaisille Jeesus on väärä profeetta tai täysin merkityksetön henkilö. Kristittyjä pidetään juutalaisten murhaajina.
Maayanin lapsuuden perheessä isä ei halunnut olla missään tekemisissä uskonnollisten kysymysten kanssa.
– Isäni sairastui ihosyöpään ja kuoli, kun olin 17-vuotias. Äitini hoivasi isää loppuun asti ja luki tälle Raamattua. Minulle oli valtava lohdutus, kun isäni otti Jeesuksen vastaan pelastajanaan kuolinvuoteellaan neljä vuotta sitten, Maayan kertoo.
”Jumala ilmaisi itsensä”
Benjamin Kabanov oli 12-vuotias, kun hän alkoi miettiä, uskooko hän Jumalaan vain siksi, että vanhemmat uskovat – hän kun ei nähnyt enkä tuntenut Jumalaa missään.
Kulttuuriset erot vaikeuttivat Benjaminin pääsyä kaveriporukoihin. Poika kärsi syrjinnästä. Hänellä on kokemusta siitä, mitä on olla epäsuositun vähemmistön vähemmistössä: venäläisenä juutalaistaustaisena ja Jeesukseen uskovana.
Äiti kehotti poikaansa rukoilemaan kiusaajiensa puolesta. Benjamin totteli äitiään vastahakoisesti.
– Ihmeekseni näin, miten pojat muuttuivat. Se todisti minulle Jumalan olemassaolosta. Aloin saada muitakin rukousvastauksia. Sairaat paranivat ja itsekin parannuin voimakkaasta allergiasta. Koin, että Jumala ilmaisi itsensä minulle tällä tavoin.
Rauha ei synny sotimalla
Vuonna 2010 Benjaminin perhe asettui asumaan kibbutsille, joka sijaitsee Gazan kaistaleen läheisyydessä. Nuori mies toteaa ironisesti, ettei hänen koskaan tarvinnut katsoa uutisista, mitä alueella tapahtuu. Alueen asukkaat näkivät kaiken jo ennen kuin tapahtumista ehdittiin uutisoida.
Gazasta tehtiin sinne raketti-iskuja päivittäin.
– Se oli pelottavaa. Hälytykset eivät aina edes ehtineet soida. Heräsimme usein räjähdysten ääniin. Todistimme usein monia ihmepelastumisia, mutta olen nähnyt paljon myös raketti-iskujen tekemää tuhoa ja kuolemaa.
Benjamin palveli Israelin puolustusvoimissa kaksi vuotta. Hän sai kuitenkin diagnoosin posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja sai vapautuksen palveluksesta. Sotien ja konfliktien todellisuus oli kuluttanut nuoren miehen loppuun.
Benjamin ja Maayan Kabanovin hartain toive on, että Vanhan testamentin Rauhan Ruhtinas (Jes. 9:5) saisi tulla Lähi-idän kansojen sydämiin. Hän tuo rauhan, jota ei sotimalla koskaan saada aikaiseksi.
Piditkö jutusta? Saatat pitää myös:
”En ole pro Israel enkä pro Palestiina, vaan olen rauhan puolella”
”Jeesus ei luvannut helppoa elämää ja menestystä”
Hei lukija!
Tämä artikkeli on julkaistu Uusi Tie -lehden vuoden 2023 erikoisnumerossa Ilon Aika. Tilaamalla Uuden Tien verkko- tai paperilehden tästä saat joka viikko ajankohtaista, hengellisesti ravitsevaa ja puhuttelevaa sisältöä.
Ja kiitos, jos jaat artikkelin sosiaalisessa mediassa. Voit myös tilata Ilon Aikaa paperilehtenä jaettavaksi tästä. Viedään evankeliumia yhdessä eteenpäin!
Uuden Tien toimitus
