”Markkinat ­kertovat yksilölle, millaisia tavaroita kuluttamalla hän voi rakentaa omaa ­henkilökohtaista identiteettiään.”

Nykykulttuurissa vaikuttaa voimakkaana pohjavirtana kaksi aatetta, joita voi nimittää kahdeksi erilaiseksi liberalismiksi. Toinen on ”vasemmistolainen liberalismi”. Se haluaa vapauttaa ihmiset perinteistä ja instituutioista, koska katsoo, että ne kahlitsevat yksilön sisäistä vapautta toteuttaa itseään. Toinen on ”oikeistolainen liberalismi”. Se haluaa vapauttaa talouden sääntelystä, koska se katsoo, että sääntely on haitallista talouskasvulle ja siksi myös yksilöille.

Brittiläisten teologien John Milbankin ja Adrian Pabstin kirjan The Politics of Virtue (2016, Rowman & Littlefield) mukaan nuo kaksi liberalismia vaikuttavat samaan suuntaan, huolimatta siitä, että ne perinteisen ajattelun mukaan nousevat poliittisen kentän eri laidoilta.

Molemmat liberalismit poistavat maailmasta kaiken ”annetun” eli sellaisen objektiivisesti toden, kauniin ja hyvän, joka edeltää yksilön sisäistä valinnan vapautta. Liberalismin mukaan yksilön vapaata valintaa ei rajoita esimerkiksi sellainen asia kuin sukupuoli; kyse on identiteetistä, jonka yksilö valitsee sisäisen tahtonsa mukaan. Sama koskee vaikkapa perhettä. Tai yleensä käsitystä inhimillisestä hyvästä. Kulttuurista on tehtävä jatkuva emansipaation projekti, jossa vapaudutaan yhä uusista yksilön identiteettiä ja taloudellista menestystä rajoittavista perinteistä ja instituutioista.

Tällöin unohtuu, että ihminen elää elämäänsä suhteessa toisiin. Hyvä ihmiselämä ei ole pelkästään yksilön valinta. Ihminen elää ajassa ja siksi myös menneiden sukupolvien rakentaman kulttuurin varassa. Maailmassamme on paljon ”annettua” hyvää, jota yksilö ei keksi, vaan johon hänen on tarkoitus sosiaalistua eli kasvaa hyveelliseksi ihmiseksi.

Liberalismin päämääränä on vapaus. Paradoksaalisesti tuloksena on yhä voimistuva valvonta. Kun ihmiselämästä tulee yhteisen hyvän etsimisen sijasta yksilöiden identiteettiprojekti, siitä tulee riitaista. Yhtenään joku loukkaantuu ja uhriutuu, kun hänen identiteettiään ei huomioi­da tarpeeksi. Siksi valtion rooli vahvistuu. Valtio määrää laeil­laan, missä on rajat erilaisten yksilöiden erilaisille identiteettiprojekteille. Liberalismin hallitsemassa kulttuurissa rajaksi tulee se, että missään asiassa ei pidä etsiä objektiivista totuutta tai kollektiivista hyvää. Ei edes siinä, että jos joku on mies, hän ei synnytä lapsia. Senkin väittäminen loukkaa yksilön vapautta ja tasa-arvoa.

Kun liberalismin uudessa uljaassa maailmassa mitään objektiivista totta tai kollektiivista hyvää ei ole olemassa, yksilö jää yhä pahemmin markkinavoimien harjoittaman manipulaation jalkoihin. Markkinat kertovat yksilölle, millaisia tavaroita kuluttamalla hän voi rakentaa omaa henkilökohtaista identiteettiään. Yksilö kuvittelee olevansa vapaa, mutta todellisuudessa hänestä on tullut markkinakarjaa vailla muuta sielua kuin internetin laumaannuttava lumovaikutus.