Maailmanloppu 3.0?

Kuva: Shutterstock

Huoli ilmastosta muuttuu helposti ahdistukseksi. Joskus ilmastonmuutoksesta kertovaan lauseeseen liitetään myös sana ”maailmanloppu”. Vieläkö meillä on toivoa?

Tuskin voimme elää päivääkään kuulematta tai lukematta mitään ilmastonmuutoksesta. Meille kerrotaan, että jos emme muuta elintapojamme, maapallo lämpenee vauhdilla, mikä aiheuttaa ihmiskunnalle tulevina vuosikymmeninä suuria vaikeuksia.

Ilmastosta on hätäännytty aikaisemminkin. 1960-luvun lopulla havaittiin, että teollisuuden rikkioksidi- ja typpioksidipäästöt happamoittivat ympäristöä. Happosateet aiheuttivat kalakuolemia ja tuhosivat metsiä. Kansainvälisten neuvottelujen avulla saatiin kuitenkin sovittua päästöjen vähentämisestä. Euroopassa rikkipäästöt ovatkin vähentyneet lähes 90 prosenttia 1980-luvusta.

Sitten koitti ilmastokriisi nimeltä otsonikato. Tutkijat havaitsivat 1980-luvulla, että ilmakehän otsonikerros on hälyttävästi ohentunut niin sanottujen CFC-yhdisteiden käytön vuoksi. Vuonna 1987 CFC-aineiden käyttö kiellettiin, ja niiden käyttö korvattiin uusilla teknologisilla innovaatioilla. Viime vuosina onkin havaittu, että otsonikerros, joka suojelee maapalloa liialliselta ultraviolettisäteilyltä, on alkanut tervehtyä. Sen on laskettu toipuvan kokonaan vuoteen 2050 tai 2060 mennessä.

Mutta selviämmekö ilmaston lämpenemisestä, jonka ratkaiseminen on asiantuntijoiden mukaan huomattavasti monimutkaisempaa kuin edelliset ilmastokriisit? Olemmeko matkalla kohti jonkinlaista maail­manloppua?

Tämä maailma ei ole ikuinen

”Maailmanloppu tulee varmasti, mutta miten?” uutisoi Yle joulukuussa 2018. Tiedemiehet ennustavat auringon nielaisevan Maan viimeistään miljardin vuoden kuluttua, mutta jo sitä ennen ihmiskunnan tai elämän loppu planeetallamme voi olla edessä. Jos ilmastonmuutos ei hävitä meitä, tuhoksemme saattavat koitua hävittäjärobotit, ydinsota, maailmanlaaja tauti, geenimuuntelu, vulkaaniset purkaukset tai Maahan törmäävä suuri asteroidi.

Myös Raamattu puhuu siitä, että jotain täysin mullistavaa on edessämme. Toisessa Pietarin kirjeessä sanotaan: ”Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat.” (2. Piet. 3:10)

Raamatun tulevaisuudenvisio ei ole kuitenkaan toivoton. Vaikka maailma tällaisenaan tulee tiensä päähän, se ei ole maailmanloppu. Jumala luo uudeksi kaiken, kuten Johannes kuvaa Raamatun päättävässä Ilmestyskirjassa: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.” (Ilm. 21:1)

Jumala on jättänyt maailmaansa jälkiä siitä, että kerran kaikki muuttuu.

Tämä uusi luomakunta on myös paljon parempi paikka kuin se maailma, jossa me nyt elämme. Siellä Jumala asuu ihmisten keskellä, kuolemaa ei enää ole, ei itkua, valitusta eikä vaivaa. Siellä ei mikään paha terrorisoi eikä luonto saastu.

Uutta luomakuntaa edeltää viimeinen tuomio. Silloin ihmiskunta jakautuu kahtia. Jumalattomat tuomitaan kadotukseen mutta Kristukseen turvautuneet ikuiseen elämään. Uuteen luomakuntaan pääsevät siis ne, joille kelpaa Jumalan valmistama pelastus.

Jumalan jäljet maailmassa

Onko kuva uudesta luomakunnasta vain utopia, kaunis haave, josta meillä ei ole mitään takuita? Jos uskomme, että on olemassa Jumala, joka on luonut maailmankaikkeuden ja jonka hallinnassa koko universumi on, voimme luottaa, että uuden maailman kokoon parsiminen on hänelle lastenleikkiä.

Jumala on jättänyt maailmaansa jälkiä siitä, että kerran kaikki muuttuu. Ajattele vuodenaikoja. Syksyisin lehdet pudottavat lehtensä ja luonto näyttää kirjaimellisesti kuolevan. Jos emme olisi eläneet talvea niin montaa kertaa, meidän voisi olla vaikea uskoa, että luonto herää sen jälkeen vielä eloon. Miten kaukaiselta lämpimät kesäpäivät tuntuvatkaan keskitalvella paukkupakkasten aikaan! Ja sitten keväällä tapahtuu ihme.

Sama kuoleman ja jälleenheräämisen sykli toistuu yksittäisten ihmisten elämässä joka päivä. Illan pimeydessä ajatuksetkin usein synkistyvät ja pelot valtaavat mielen. Voimat katoavat ruumiista ja uneen käyminen on kuin pieni kuolema. Aamun valjetessa kaikki näyttää kuitenkin hyvin toisenlaiselta. On uusi aamu, uusi mahdollisuus, uusi elämä! Näin Jumala on meidän elämämme säätänyt, ja niin hän haluaa kertoa meille, että sama jälleenherääminen koskee koko universumia.

Takuut tulevasta maailmasta

On vielä yksi merkki, jonka Jumala on halunnut antaa uudesta luomakunnasta. Se on hänen Poikansa Jeesuksen herääminen kuolleista. Kun Jeesus kuoli ristillä, sotilaat varmistivat, että hän oli todella kuollut. Hänen opetuslapsensa varmistivat, että hänellä on tunnistettava hautapaikka. Vartijat varmistivat, ettei hänen ruumistaan kukaan varastaisi.

Mutta Jumala mursi kuoleman vallan herättämällä Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä. Eivät vartijat eikä edes haudan suulle vieritetty kivi voineet pidättää Jeesusta haudassaan. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ja osoitti olevansa elossa.

Jeesuksen ylösnousemus oli ruumiillinen ylösnousemus. Hän ei ollut pelkkä henki. Sen hän osoitti syömällä yhdessä opetuslastensa kanssa. Mutta hänen ylösnousemusruumiinsa oli silti jotain uutta, jotain ihmeellistä, jota ajan ja paikan raamit eivät rajoittaneet. Opetuslasten oli paikoin vaikea tunnistaa häntä Jeesukseksi. Jeesuksen keho oli ylösnousemusruumis, uuden luomakunnan ruumis. Yhtä varmasti kuin Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, hän luo maailman uudeksi ja herättää häneen uskovat kuolleista iankaikkiseen elämään.