Lutherille koko Raamattu kirkasti Kristusta

Uskonpuhdistuksen juhlavuonna voi ihmetellä, mihin ovat kadonneet uskonpuhdistaja Martti Lutherin esipuheet Raamatun kirjoihin. Kaikki eivät edes tiedä, että hän kirjoitti sellaiset. Vanhassa Raamatussa, niin sanotussa Bibliassa, ne olivat vielä kaikki mukana, mutta uusimmista raamatunkäännöksistä ne on jätetty pois.

Miksi olisi tärkeää tuntea nämä johdannot? Koska niissä Luther toi selvästi esille näkemyksensä Raamatusta. Näkemyksen, joka on yhtä aikaa paljon radikaalimpi ja konservatiivisempi kuin ­nykyään usein väitetään. Lutherille koko Raamattu – myös Vanha testamentti – julisti selvästi Kristusta.

Lutherin mukaan Uuden testamentin evankeliumit ja kirjeet ”opastavat meidät profeettojen ja Mooseksen kirjoihin Vanhassa testamentissa niin, että voisimme lukea ja itse nähdä, miten Kristus on kääritty kapaloihin ja pantu seimeen makaamaan, eli miten hän sisältyy profeettojen kirjoituksiin”. Luther ajatteli myös, että Kristuksen kuunteleminen Uuden testamentin julistamassa evankeliumissa on edellytys sille, että ihminen näkisi, ”miten kauniisti koko Vanha testamentti on viritetty yksinomaan häneen ja avautuu niin kauniisti, että ihmisen on pakko antautua uskon vangiksi. Silloin hän ymmärtää, miten totta ovat ne sanat, jotka Kristus lausuu: ’Mooses on kirjoittanut minusta. Jos te uskoisitte häntä, te uskoisitte myös minua.’ (Joh. 5:46)”

Mitä tälle uskonpuhdistajan näkemykselle on ajan saatossa tapahtunut? Mihin nämä pääuskonpuhdistajan Raamatun tulkinnan avaimet ovat hukkuneet? Ruotsissa Göteborgissa toimivan seurakuntatiedekunnan teologin Jakob F. S. Appellin mukaan: ”Vuosisatojen ajaksi historiallinen ja kirjallinen kritiikki hiljensi Kristuksen toiminnan ja äänen Vanhassa testamentissa vaatien kristittyjä muokkaamaan uudelleen traditionaalisen lähestymistapansa Raamattuun.”

Vanhan ja Uuden testamentin lukemiseen löytyvät toimivat avaimet: laki ja evankeliumi.

Teologian professori Christine Helmerin arvio on että, tämän aikakauden sitoutuminen historiallis-kriittiseen metodiin on johtanut tilanteeseen, jossa ei ole hyväksyttyä sanoa että Vanha testamentti kirjaimellisesti viittaa Kristukseen tai kolminaisuuteen.

Viime vuosikymmeninä on kuitenkin tapahtunut käänne myönteisempään raamattuteologiaan. Englanninkielisessä maailmassa on julkaistu lukuisia kirjoja ja tutkimuksia, jotka pitävät esillä kristikunnan vanhaa opetusta siitä, mitä Vanha testamentti puhuu Jeesuksesta ja miten koko Raamattu avautuu hänestä käsin. Jos haluaa paneutua asiaan syvemmin ja akateemisemmin, voi aloittaa esimerkiksi tänä kesänä ilmestyneestä William Marshin kirjasta Martin Luther on reading the Bible as ­Christian ­Scripture: The Messiah in Luther´s Biblical hermeneutic and Theology.

Luther ei ainoastaan lähestynyt Vanhaa testamenttia tietyillä Uuden testamentin antamilla ennakko-olettamuksilla. Hän kaivoi esille ja löysi itse Vanhan testamentin teksteistä selviä viittauk­sia Kristukseen ja evankeliumiin. Näihin ihaniin löytöihin ei tässä yhteydessä ole mahdollisuutta paneutua. Mutta tarvitsisimme pikaisesti uudet, tuoreet käännökset Lutherin johdannoista Raamatun kirjoihin. Niiden avulla Vanhan ja Uuden testamentin lukemiseen löytyvät toimivat avaimet: laki ja evankeliumi.

Kristus on edelleen Raamatun kuningas ja Herra. Hän on sen punainen lanka ja koossapitävä keskus. Se, joka lukee Raamattua kohtaamatta häntä, ei vielä lue niin kuin tulisi lukea.