Lahjat ovat hyvyyden merkkejä

Annatko tai saatko tänä vuonna joululahjoja? Onko se sinusta mukava tapa muistaa läheisiä tai tulla muistetuksi, vai onko se pikemminkin välttämätön velvollisuus tai merkki joulun muuttumisesta kulutusjuhlaksi?

Syntymä- ja joululahjoista keskustellaan nykyisin kriittiseen sävyyn. Lahjat voivat tuntua joko turhilta, koska ihmisillä on jo kaikkea, tai jopa haitallisilta ympäristökriisin vuoksi. Ne voivat olla myös kohtuuton taloudellinen rasitus esimerkiksi vähävaraiselle perheelle. Lisäksi lahjojen antamisesta voi tulla kilpavarustelua.

Myös Raamatussa puhutaan Jumalan lahjoista. Haluammeko ottaa niitä vastaan, vai ovatko ne turhia ja hyödyttömiä, koska meillä on jo kaikkea? Mikä on lahja, ja miten niitä tulisi antaa ja ottaa vastaan?

Lahja ei ole palkkio

”Onko täällä kilttejä lapsia?” joulupukki kysyy kopistellessaan ovella. Jos lapset ovat kilttejä, he saavat lahjoja. Jos he eivät ole, he saavat risuja. Näin ainakin teoriassa. Käytännössä kuitenkin lapset saavat lahjoja riippumatta siitä, ovatko he olleet kilttejä vai eivät – ja niin sen kuulukin olla.

Jos lahja on ehdollinen, se ei ole lahja laisinkaan vaan palkkio. Lahja on määritelmänsä mukaisesti ansaitsematon ja vastikkeeton hyvä, jota ei voi ansaita, vaan sen voi ainoastaan ottaa vastaan. Siksi lahja kertoo enemmän sen antajasta kuin saajasta: lahjat ovat merkkejä niiden antajan hyvyydestä ja rakkaudesta lahjansaajaa kohtaan.

Vanhemmat eivät siis anna joululahjoja lapsilleen palkitakseen näitä hyvästä käytöksestä, vaan koska he rakastavat lapsiaan. Sama pätee Jumalaan, taivaalliseen Isäämme, joka antaa lahjojaan lapsilleen avokätisesti ja pyyteettömästi silkasta rakkaudesta ja hyvyydestä.

Jumala antaa kaiken hyvän

Millaisia lahjoja Jumala sitten jakaa lapsilleen? Niitä on niin lukematon määrä, että niiden listaamiseen ei yksi raamattuopetus riitä.

Tiivistetysti: kaikki hyvä, mitä meillä on, on Jumalan lahjaa. Lahjoista suurin on elämä – niin sen ajallisessa kuin iankaikkisessa muodossa.

Lahja on pyyteetön ja ansaitsematon hyvä.

Jumala on syntymälahjana antanut meille jokaiselle ominaisuuksia ja vahvuuksia, joita hän toivoo meidän käyttävän lähimmäistemme hyväksi. Myös esimerkiksi aineellinen hyvä, kuten ravinto, koti ja vaatteet, sekä läheiset ihmiset elämässämme ovat Jumalan lahjoja.

Ajallisia lahjojaan Jumalaan jakaa jokaiselle riippumatta siitä, antavatko he kunniaa ja kiitosta niistä hänelle: ”Hän [Jumala] antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” (Matt. 5:45)

Kun siis seuraavan kerran ihmettelemme, ehkä jopa syytämme Jumalaa siitä, miksi hän jakaa isolla kauhalle hyvää niille, jotka eivät mielestämme sitä ansaitsisi, muistakaamme, että Jumalan lahjoja ei voi ansaita.

Miksi kaikille ei riitä?

Jos kerta Jumalan lahjat ovat ansaitsemattomia, miksi ne jakautuvat niin epätasaisesti ihmisten kesken? Millä perusteella hän lahjojaan jakaa?

Ehkä syy ei ole lainkaan Jumalassa vaan meissä itsessämme. Historian varrella ja edelleenkin jo valmiiksi rikkaat kansakunnat ovat käyttäneet paitsi omat lahjansa myös muiden kansojen lahjat. Näin on käynyt esimerkiksi Afrikassa, jossa on rikkaat luonnonvarat. Olemme haluttomia jakamaan.

Toinen näkökulma on se, että alamme helposti pitää Jumalan lahjoja itsestäänselvyyksinä. Luulemme, että meillä on oikeus niihin lahjoihin.

Oikeudet ovat nykyisin ­muodissa. Oikein ymmärrettynä ­oikeudet ovatkin hyvä asia. ­Esimerkiksi oikeus elämään on mielestäni nykyaikainen tapa sanoa: ”Älä tapa.” Oikeus elämään velvoittaa suojelemaan elämää ja pidättäytymään ­tappamisesta.

Jumala on kuitenkin tällaisten oikeuksien yläpuolella. Hän antaa elämän, joten hän voi myös ottaa sen pois. Sama pätee muihinkin hänen antamiinsa lahjoihin.

Rikkaus ja köyhyys Herran kädestä

Jumalan lahjojen runsaus tai niiden puute ei ole merkki siitä, että jokin yksittäinen ihminen tai kansakunta nauttisi hänen erityistä suosiotaan.  Tämän osoittaa ehkä parhaiten Jeesuksen vaikuttava vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19–31).

Rikas mies eli yltäkylläistä elämää, mutta hänen linnansa portilla virui köyhä, nälkäinen ja sairas Lasarus. Sitten molemmat kuolivat. Rikas mies joutui kärsimyksen ja Lasarus lohdutuksen paikkaan. Tuskissaan rikas mies aneli, että Lasarus lähetettäisiin varoittamaan hänen perhettään, jotta he kääntyisivät eivätkä joutuisi kadotukseen. Siihen hän sai vastaukseksi: ”Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.”

Rikas mies oli ajallisen elämänsä aikana kuullut Moosesta ja profeettoja ja nähnyt ovellaan viruvan köyhän, mutta hän ei välittänyt eikä kääntynyt. Hänen kohdallaan maalliset rikkaudet edesauttoivat hänen sydämensä kylmenemistä Jumalalle ja lähimmäiselle. Hän ei tarvinnut eläessään Jumalaa mihinkään, vaikka kaikki hänen saamansa hyvä oli Jumalan lahjaa.

Samalla on kuitenkin todettava, ettei rikkaus tee kenestäkään taivaaseen kelpaamatonta.

Jobista kerrotaan, että hän oli ”jumalaapelkäävä” ja ”idän mahtavin mies”, jolla oli ”runsaasti omaisuutta” (Job. 1:1–3). Hän ei kuitenkaan pitänyt omaisuutta omana ansionaan tai oikeutenaan. Kun hän menetti kaiken, hän sanoi nöyrästi: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” (Job. 1:21)

”Pyytäkää, niin teille annetaan”

Vaikka lahjoja ei voi vaatia taikka ansaita itselleen, niitä voi pyytää, ja siihen myös Jeesus rohkaisi: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun poika pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän taivaallinen Isänne antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Luuk. 11:9–13)

Pyytäessämme vetoamme antajan hyvyyteen. Vaikka emme saisi toivomaamme vastausta, Jumala tahtoo meille hyvää. Hänen aikaperspektiivinsä on toisenlainen – iankaikkinen. Hän jakaa meille monenlaisia lahjoja, mutta ennen kaikkea hän tahtoo lahjoittaa meille iankaikkisen elämän.

Jeesus on tie Jumalan luokse ikuiseen elämään. Hän avasi tien syntymällä ihmiseksi ja kulkemalla läpi kärsimyksen ja kuoleman. Hänet riisuttiin kaikista Jumalan lahjoista ja hylättiin ristille, jotta me saisimme lahjaksi elämän. Siinä on paras joululahja. Otathan sen vastaan?