Lähetystyö ei ole rahanjakoa

Hoituuko lähetystyö antamalla rahaa lähetysalan paikalliselle kirkolle vai onko parempi lähettää lähetystyöntekijöitä? Tämä oli yksi monista aiheista, joista keskusteltiin viime viikolla Järvenpäässä Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja sen lähetysjärjestöjen yhteistyökirkkojen kumppanuusneuvottelussa. Mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan. Olihan paikalla edustajia yli kolmestakymmenestä eri kirkosta Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta, Aasiasta ja Euroopasta. Ja on tarpeen huomata, että pois olivat edustajat…

Hoituuko lähetystyö antamalla rahaa lähetysalan paikalliselle kirkolle vai onko parempi lähettää lähetystyöntekijöitä? Tämä oli yksi monista aiheista, joista keskusteltiin viime viikolla Järvenpäässä Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja sen lähetysjärjestöjen yhteistyökirkkojen kumppanuusneuvottelussa.

Mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan. Olihan paikalla edustajia yli kolmestakymmenestä eri kirkosta Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta, Aasiasta ja Euroopasta. Ja on tarpeen huomata, että pois olivat edustajat suomalaisen lähetystyön alueilta, joissa ei vielä edes ole kirkkoa tai joissa kristittynä eläminen on jopa hengenvaarallista.

Namibian evankelisluterilaisen kirkon piispa Shekutaamba Nambalan mukaan monien etelän köyhien kirkkojen ongelmana on se, että lähetysjärjestöjen tuki kytkeytyy ulkomaalaisten työntekijöiden läsnäoloon, vaikka heille tärkeämpää olisi rahan saaminen. Nambala sanoi, että rahaa saadakseen heidän on kutsuttava lähetystyöntekijä, vaikka eivät häntä tarvitsisikaan. Täysin vastakkainen mielipide tuli Inkerin kirkon piispalta Aarre Kuukaupilta. Jos hän joutuisi valitsemaan rahan ja lähetystyöntekijän välillä, hän ottaisi mieluummin työntekijän, sillä kun tämä kutsuu ihmisiä kirkkoon ja opettaa kristinuskoa, seurakunta kasvaa ja pärjää taloudellisestikin.

Joku perusteli lähettien lähettämistä myös Suomen seurakuntien kannalta, sillä nimikkolähetit levittävät niissä näkyä ja kertovat työalansa tarpeista. Lähetti antaa työlle kasvot.

On totta, että varmasti kaikki lähetysjärjestöt tukevat erilaisia projekteja ja työalojen seurakuntia maksamalla vaikkapa paikallisen pastorin palkan, mutta se ei voi olla pysyvä olotila. Lähetystyön yksi päämääristä on itsekannattava seurakunta.
Vaikka raha on ollut tapetilla meillä lähetystyöstä puhuttaessa, on täysin väärin keskittyä siihen. Lähetystyö ei ole rahankeruuta vaan yksinkertaisesti evankeliumin julistamista niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet. Tavoitteena on uskon syntyminen. Siihen tarvitaan Pyhän Hengen työ ja itse sanomasta eläviä ja siitä syttyneitä ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat seurata Jeesusta ja toteuttaa hänen viimeistä tahtoaan. Maailmassa on vielä miljoonia, jotka eivät ole kuulleet hyvää uutista.

Vaikka kirkkomme lähetysjärjestöistä monet toimivat maissa, joissa on jo paikallinen kirkko, niiden ei pidä luopua näystä tavoittaa uusia ihmisiä ja kansoja Kristukselle.

Rahan jakaminen on aina ongelmallista, sillä se synnyttää epäterveen riippuvuuden antajan ja saajan välillä. Kirkot, seurakunnat ja lähetysjärjestöt muodostuvat ihmisistä. Eivät organisaatiot eikä raha voi toimittaa lähimmäisen eivätkä todistajan tehtävää.