Lähetysjohtaja Pekka Huhtinen: Taivasnäky ei saa himmentyä lähetystyössä

– Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana yleinen käsitys lähetystyöstä on kaventunut aineelliseksi auttamistoiminnaksi. Lähetystyön päämäärä nähdään tällöin tämänpuoleisena eli immanenttina. On vaarana, että lähetystyön yhtey­dessä puhutaan harvoin enää pelastuksesta, mikäli lähetystyön päämääränä ei nähdä taivasta, teologian tohtori, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähetysjohtaja Pekka Huhtinen sanoo.

Hän esitteli viime viikonloppuna Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä useiden lähetysasiakirjojen valossa muutosta, joka leimaa käsitystä lähetystyön tarpeellisuudesta ja sisällöistä.

Miksi lähetyksen painopisteet muuttuvat?

Lähetysteologisten paradigmojen muutosta voi seurata kirkkojen kansainvälisten lähetyskonferenssien asiakirjojen sekä missiologisten tutkimusten valossa. Paradigma tarkoittaa laajasti hyväksyttyä ajattelutapaa.

Hän huomauttaa, että paradigman muutoksen seurauksena lähetystyö-sana nähdään ongelmallisena.

– Siitä tulee kiusallinen rasite, josta on päästävä eroon. Samaten lähetystyöntekijän status muuttuu ulkomaan työntekijän statukseksi, hän kärjistää, ja mainitsee, että jopa lähetyskurssille saatetaan hakea vain siksi, että kuvitellaan ulkomaankokemuksen tuovan mielenkiintoisen kokemuksen omaan elämään.

Huhtinen varoittaa myös uudentyyppisestä kulttuuri-imperialisesta piilokytkennästä.

– Esimerkiksi länsimainen sukupuolikysymys ja liberaali seksuaaliopetus saatetaan viedä kohdemaihin kyseenalaistamatta omia lähtökohtia.

Pakolaisaallon tavoittaessa Pohjois-Euroopan, joudumme kysymään, riittääkö meille pelkkä radikalisoitumisen estäminen vai kohtaammeko maahanmuuttajat evankeliumilla, Huhtinen kyselee.

Paradigman muutosta kuvaa myös kristikunnan painopisteen muutos.

– Lähetystyön volyymi on tulevaisuudessa Afrikassa ja myös Aasiassa. Monet lähetyksen objekteina olleet maat ja kansat ovat jo nyt lähetyksen vastuunkantajia, Huhtinen sanoo.

Huhtinen painottaa, että teologisten ajattelutapojen muutos ja tulkinnat ohjaavat aina käytännössä tehtyä työtä.

– Siksi on tärkeää olla tietoinen, minkälaiselle perustalle rakennamme lähetyksemme.

Lähetystyön juuret ovat Vanhassa testamentissa

Pekka Huhtinen muistuttaa, että perinteisesti kristillisessä lähetystyössä on alusta asti laajasti hyväksytty ajatus, että Jumala pelastaa ihmiset näyttämällä armokasvonsa Kristuksessa.

– On olemassa langennut maailma, joka elää pimeydessä. Tämän keskelle Jumala antoi poikansa, joka toi valon maailmaan, Huhtinen sanoo.

Huhtinen muistuttaa pakanoiden apostoliksi kutsutun apostoli Paavalin saamasta tehtävästä.

– Hän sai tehtäväkseen saattaa ihmiset pimeydestä valoon ja saatanan vallasta Jumalan luokse. Paholainen yrittää pimittää Jumalan armon. Juuri Jeesuksessa meillä on armollinen Jumala, joka pelastaa, Huhtinen sanoo.

Jeesus ei asettanut vastakkain ihmisen aineellisia ja hengellisiä tarpeita.

– Jeesus auttoi aina koko ihmistä, mutta hän tuli kohtaamisiin evankeliumi edellä, Huhtinen alleviivaa.

Raamatun teksteihin tukeutuva näkemys lähetyksestä tunnustaa lähetystyöhön liittyvät vaarat ja sen luonteen hengellisenä sodankäyntinä.

– Lupaus evankeliumista löytyy jo Vanhasta testamentista. Kaikkia kansoja koskevien messiaanisten ennustusten täyttymys oli Jeesus itse. Huhtisen mukaan alkukirkon lähetystyö ja lähetysteologian paradigma eli laajasti hyväksytty näkemys lähetyksen sisällöistä ja päämäärästä rakentui tälle perustalle.

Huhtinen painottaa, että meidän tehtävämme kristittyinä on julistaa Jumalan sanaa, joka voittaa puolelleen epäuskossa elävät ihmiset. Kristitty kulkee Jeesuksen viitoittamaa ristin tietä, ja kutsuu muitakin tien kulkijoiksi.

– Pysytään uskollisina sillä paikalla, johon Jumala on meidät asettanut. Saamme kertoa, että pelastumme uskomalla Jeesukseen ja tulemalla kastetuiksi hänen nimessään, hän päättää.