Kyllä minä tämän oven itsekin kiinni saan
Kun pelottaa, mitä ihmiset minusta ja uskostani ajattelevat tai että pahoitan jonkun mielen omilla arvoillani, en lopulta tarvitse yhteiskuntaa tai ketään muutakaan laittamaan minua kaappiin. Päinvastoin.
TÄNÄ VUONNA kristillisillä kesäjuhlilla on puhuttu paljon uskonnonvapaudesta. Esimerkiksi Herättäjäjuhlilla kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikko sanoi 2.7. näin: ”Kristittyjä ollaan työntämässä kaappiin samalla, kun kaikki muut ovat tulossa kaapista ulos.” Kansanlähetyspäivillä 3.7. Timo Soini puolestaan pohti, että jos 50 000 ihmistä julkaisisi samanlaisia tekstejä kuin nyt oikeuteen joutuva Päivi Räsänen, kaikkia ei mitenkään voitaisi tuomita.
Puheet innostivat ja inspiroivat. Mielessäni maalailin jo kuvia siitä, kuinka me kaikki kristityt nyt yhdessä nostamme uskomme esiin ja estämme vääryyksien tapahtumisen.
Sitten katsoin peiliin ja muistin todellisuuden.
VÄRIN NÄYTTÄMINEN ei ole ollut minulle helppoa. Raamatunjakeiden jakaminen somessa on jännittänyt liikaa. Hierojan pöydällä kiemurtelin tuskaisesti, kun piti saada kerrotuksi, ettemme muuta poikaystäväni kanssa yhteen ennen avioliittoa. Ainejärjestön opiskelijarientoihin en mennyt enää toista kertaa, kun oma juomattomuus tuntui niin vaikealta. Vaikka kukaan ei silloin kysynyt, pelkäsin joutuvani todistamaan uskostani aivan uusien opiskelukavereiden edessä.
Eli on sitä tullut taas oltua kirkas maailman valo. Ei ehkä sentään täysin vakan alla, mutta eipä ihan lampunjalassakaan.
Kiitos kaikille teille, jotka seisotte rohkeasti julkisuuden valokeilassa ylpeinä omasta vakaumuksestanne.
KUN PELOTTAA, mitä ihmiset minusta ja uskostani ajattelevat tai että pahoitan jonkun mielen omilla arvoillani, en siis lopulta tarvitse yhteiskuntaa tai ketään muutakaan laittamaan minua kaappiin. Päinvastoin. Pää kumarassa katoan aivan oma-aloitteisesti komeron varjoihin, vedän ovea perässäni kiinni ja supatan: ”Ei tästä ole teille mitään vaivaa, kyllä minä tämän oven itsekin kiinni saan. Ei hätää, jatkakaan te vain.”
Siispä omasta puolestani kiitos kaikille teille, jotka seisotte rohkeasti julkisuuden valokeilassa ylpeinä omasta vakaumuksestanne. Ja meille muille, vähän varovaisemmille: onneksi saamme tähänkin heikkouteen pyytää Jumalalta voimaa ja tietää, että hän rakastaa silti.
Kirjoittaja on Uuden Tien kesätoimittaja, joka tarvitsee kaappiensa siivoamiseen paljon inspiraatiota ja hyvän äänikirjan.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
