Kuusi syytä, miksi olemme hyväosaisia
Kuva: Unsplash
1. Elämme pidempään.
Suomessa syntyvän lapsen elinajanodote on tällä hetkellä noin kahdeksankymmentä ja Afrikassa syntyvän noin kuusikymmentä vuotta. Yksi syy on kehitysmaiden korkea lapsikuolleisuus, jonka syitä ovat aliravitsemus, hoitamattomat sairaudet ja taudit sekä tapaturmat. Köyhillä alueilla syntyneillä riski menehtyä jo ennen syntymäänsä tai synnytyksen aikana on kymmenkertainen, ennen viisivuotissyntymäpäiväänsä jopa kuusikymmenkertainen suomalaislapsiin verrattuna.
Myös aikuisena kuolema vaanii kehitysmaissa jatkuvasti kintereillä. Esimerkiksi naisella on suuri riski kuolla synnytykseen, kun taas Suomessa äitiyskuolleisuus on maailman pienintä.
2. Voimme huuhtoa vessanpöntön juomavedellä.
Suomi on vesivaroiltaan maailman rikkain maa. Meillä ei ole pulaa puhtaasta vedestä, jota voimme käyttää vapaasti juomavetenä, ruuan laittoon, peseytymiseen ja wc-pöntön huuhteluun.
Käsienpesu on yksi tehokkaimmista ja helpoimmista tavoista estää tautien leviäminen – jos siis on puhdasta vettä saatavilla. Likainen juomavesi ja huono hygienia tappavat vuosittain enemmän ihmisiä kuin sodat yhteensä. Noin kolmanneksella maailman ihmisistä ei ole puhdasta vettä kotonaan, ja yli puolella ei ole kunnollisia saniteettitiloja hygieniasta huolehtimiseen.
Monissa kehitysmaissa puhtaan veden hakemiseen voi kulua useita tunteja päivässä. Työ on yleensä naisten vastuulla, ja siksi moni tyttö ei ehdi käydä koulua.
3. Meillä on varaa roskiksen ruokkimiseen
Suomessa syömäkelpoista ruokaa menee vuosittain roskiin 400–500 miljoonaa kiloa, josta kotitalouksien osuus on suurin, 120–160 miljoonaa kiloa, henkilöä kohden 20–25 kiloa. Yleisimpiä syitä ruuan poisheittämiseen kotitalouksissa ovat ruuan pilaantuminen ja jääminen lautastähteeksi sekä haluttomuus syödä samaa ruokaa uudelleen.
Maailmanlaajuisesti noin kolmannes syömäkelpoisesta ruuasta menee haaskuuseen. Sillä voitaisiin ruokkia kaksi miljardia ihmistä tai suomalaisia yli 360 vuoden ajan. 820 miljoonaa ihmistä kärsii aliravitsemuksesta.
4. Pääsemme lääkäriin
Puolella maailman ihmisistä ei ole mahdollisuutta välttämättömään terveydenhoitoon, ja yli sata miljoonaa ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä kalliiden lääkärikulujen takia. Ongelma ei ole ainoastaan kehitysmaissa: esimerkiksi MTV uutisoi vastikään yhdysvaltaisesta miehestä, joka oli saanut 1,1 miljoonan dollarin sairaalalaskun jouduttuaan tehohoitoon koronatartunnan takia.
5. Meistä köyhimmätkin ovat rikkaita.
Noin miljardi ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle 1,25 dollarilla päivässä. Suomalaisten yleisin kuukausipalkka kokopäivätyöstä on 2 600 ja osa-aikatyöstä 1 400 euroa kuukaudessa. Suomalaisista noin kymmenen prosenttia on pienituloisia. Esimerkiksi yksinasuva lasketaan pienituloiseksi, jos hänellä on kuukaudessa rahaa käytettävissään alle 1 230 euroa eli noin neljäkymmentä euroa päivässä.
6. Omistamme kenkiä
Suomalaisilla on keskimäärin 5−10 kenkäparia. Suosituksen mukaan optimaalinen määrä olisi 14 kenkäparia eri käyttötarkoituksia varten. 500 miljoonalle ihmiselle yksikin kenkäpari olisi toiveiden täyttymys. Paljain jaloin kulkeminen nimittäin aiheuttaa kipua ja altistaa sairauksille ja tapaturmille. Ilman kenkiä ei pääse töihin eikä kouluun, jolloin ihminen jää köyhyysloukkuun.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
Onko koronaepidemia tehnyt meistä epäitsekkäämpiä?
Millaisia henkisiä ja hengellisiä vaikutuksia koronakeväällä on ollut suomalaisiin? Kristityt ovat toivoneet epävarmojen aikojen herättävän suomalaisissa Jumalan kaipuun, toiset taas odottavat humaanien arvojen kukoistuskautta.
On ehkä liian aikaista sanoa, miten koronapandemia on vaikuttanut suomalaisiin. Tekisi mieli olla pessimisti ja todeta: Ei mitenkään. Katastrofeja ja tautiepidemioita on ollut maailman pitkä sivu, eivätkä ne näytä muuttaneen ihmistä oleellisesti. Yksilö- ja sukupolvitasolla muutokset voivat toki olla merkittäviä, mutta ihmiskunnan yhteinen muisti on kovin lyhyt.
Toivoakin muutoksesta on. Rukousaiheisia Google-hakuja on ollut epidemian aikana selvästi enemmän kuin viitenä aikaisempana vuonna. Sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvaloissa on saatu tutkimustietoa, jonka mukaan rukoileminen on lisääntynyt kriisin aikana. Suomessa taas esimerkiksi televisiojumalanpalvelusten katsojamäärät ovat lisääntyneet kymmenillä tuhansilla epidemian aikana, uutisoi Kirkko ja kaupunki (4.6.).
Mitä tulee humaanien arvojen nousuun, asia on monitulkintainen. Hallituksen linja, jossa se on asettanut ihmisten terveyden ja hengen talouden edelle, on saanut kiitosta. Ikäihmiset, joita on aiemmin jopa syytetty Suomen kestävyysvajeesta, ovatkin nyt koronan aikana niitä, joita halutaan kaikista eniten suojella.
Myös ruokakassiapu ja soittoringit ovat myönteisiä esimerkkejä siitä, miten ihmiset haluavat auttaa toisiaan kriisin keskellä. Toisaalta samaan aikaan suomalaiset ovat vähentäneet lahjoittamistaan hyväntekeväisyyteen koronakuukausien aikana, kertoo Vastuullinen lahjoittaminen ry:n teettämä kysely.
Onko niin, että lähimmäisenrakkautta riittää vain omille kansalaisille ja naapureille? Koronakeväänä nähdyt rajasulut ja kilpailu suojavarusteista osoittavat, että jokainen valtio huolehtii vain itsestään. Tilanteessa ei sinänsä ole mitään uutta, sillä maailman yli 70 miljoonasta kotiseudultaan paenneesta ihmisestä vain viisi prosenttia elää Euroopan Unionin alueella.