Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa

Lähestymme pyhää, jolloin hautausmaat tuikkivat kynttilämerinä. Monet muistavat valoin ja kukkakranssein poisnukkuneita rakkaitaan ja ehkä viettävät heidän haudallaan pienen hiljaisen hetken kiittäen heistä Jumalaa. Mitä lähempänä rakkaamme poislähtö on, sitä suurempi ikävä ja murhe täyttävät sydämen. Hautaan laskettiin kuitenkin vain maallinen tomumaja. Se on tullut maasta ja muuttuu maaksi jälleen. Suurimman murheenkin keskellä meillä on...

Raamattuopetus_pyhäinpäivä

Lähestymme pyhää, jolloin hautausmaat tuikkivat kynttilämerinä. Monet muistavat valoin ja kukkakranssein poisnukkuneita rakkaitaan ja ehkä viettävät heidän haudallaan pienen hiljaisen hetken kiittäen heistä Jumalaa.

Mitä lähempänä rakkaamme poislähtö on, sitä suurempi ikävä ja murhe täyttävät sydämen. Hautaan laskettiin kuitenkin vain maallinen tomumaja. Se on tullut maasta ja muuttuu maaksi jälleen. Suurimman murheenkin keskellä meillä on Jeesuksen lupaus niille, jotka uskovat häneen: ”Minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:39, 40, 44, 54).

Lue lisää Uusi Tie -lehden Raamattu-sivulta.