Kunnes kaikki saavat kuulla
Meillä on aivan erityinen vastuu olla mukana viemässä evankeliumia sinne, missä Jeesusta ei vielä tunneta. Kun seuraavaksi kuulemme hyvän saarnan tai luemme rakentavan kristillisen kirjan, voimme pysähtyä hetkeksi ajattelemaan niitä, joilla ei ole tällaista mahdollisuutta ulottuvillaan.
Kristityn erilaisten kutsumusten joukossa on yksi, joka ei koskaan saisi unohtua ja jonka suhteen asenteemme ei koskaan saisi kylmetä. Se on kutsumus tehdä Kristusta tunnetuksi siellä, missä häntä ei vielä tunneta.
JEESUS NOUSI KUOLLEISTA ja antoi lähetyskäskyn kaksituhatta vuotta sitten. Kuitenkin edelleen on hirvittävän suuri määrä ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet hänestä. Heitä on arviolta kolme miljardia. Tämä on sydäntä pakahduttava määrä.
Toisin kuin joskus aikaisemmin historian aikana, nykyään kristillisen uskon kannalta saavuttamattomat ihmisjoukot eivät enää asu yhtä selkeästi maantieteellisesti rajatuilla alueilla. Evankeliumi on kauan sitten rantautunut Intiaan, Kiinaan ja Afrikan ja Aasian maihin. Se, että jossakin maassa asuu jo kristittyjä, ei kuitenkaan vielä tee kyseisestä maasta evankeliumin kannalta tavoitettua.
USEAT MAAT, esimerkiksi Kiina, Intia ja monet muslimimaat, ovat niin suuria, että niistä löytyy vielä satoja miljoonia evankeliumin kannalta tavoittamattomia ihmisiä: ihmisiä, jotka kaikki ovat Jumalalle rakkaita ja joiden puolesta Jeesus on kuollut sovittaen heidänkin syntinsä. Milloin he saavat kuulla tästä Jumalan rakkaudesta?
Voi toivoa, että nykyisten globaalien tiedotuskanavien ja kansojen sekoittumisen aikana monet ovat saaneet kuulla Jeesuksesta sielläkin, missä ei tällä hetkellä ole kristillistä seurakuntaa.
ELÄMME POHJOISMAISSA edelleen hyvin etuoikeutetussa tilanteessa kristinuskon kannalta. Lähes kaikkialta löytyy paikka, minne voi mennä kuulemaan Jumalan sanaa. Kristinuskon ansiosta meidät on opetettu lukemaan, ja jokaisen ulottuvilla on muutaman klikkauksen päässä enemmän hyviä kuunneltavia saarnoja ja luettavia kirjoja, kuin mihin kukaan ehtii elämänsä aikana tutustua.
Tämän valossa meillä on aivan erityinen vastuu olla mukana viemässä evankeliumia sinne, missä Jeesusta ei vielä tunneta. Kun seuraavaksi kuulemme hyvän saarnan tai luemme rakentavan kristillisen kirjan, voimme pysähtyä hetkeksi ajattelemaan niitä, joilla ei ole tällaista mahdollisuutta ulottuvillaan. Voimme muuntaa ajatuksemme Jumalan mielen mukaiseksi rukoukseksi niiden puolesta, jotka eivät vielä ole saaneet kertaakaan kuulla Jeesuksesta.
JEESUS ITSE KEHOTTI seuraajiaan rukoilemaan, että Jumala lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseen. Nykyisen, länsimaisen kristinuskosta luopumisen aikakaudella voi tuntua toivottomalta rukoilla Pohjoismaihin uutta lähetysherätystä. Jos Jumala kuitenkin antaisi meille vielä aidon herätyksen, sitä seuraisi varmasti jälleen kerran lähetys.
Pohjoismaissa on viimeisen parinsadan vuoden aikana nähty uskomattoman hienoa heräämistä lähetystyöhön. Pelkästään Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä on perustettu vuonna 1812 Suomen Pipliaseura, 1859 Suomen Lähetysseura, 1973 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, 1922 Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland, 1947 Kirkon Ulkomaanapu, 1967 Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, 1973 Medialähetys Sanansaattajat, ja vuonna 1974 Lähetysyhdistys Kylväjä.
Näiden lisäksi useat muut järjestöt ovat Suomesta lähettäneet ihmisiä maailman tavoittamattomien kansojen pariin.
RUKOILLAAN elon Herraa, että tämä työ voisi jatkua ja kasvaa ja moni ihminen, joka ei vielä tänään ole kuullut Jeesuksesta, saisi tulevina vuosina kuulla evankeliumin.
Joko sinä olet Uuden Tien tilaaja? Saat lisää rohkaisevia ja rakentavia artikkeleita tilaamalla Uuden Tien. Katso, mitä lehti merkitsee muusikko Pekka Simojoelle:
