Kun kohtasin elämäni rakkauden – Mitä on uskoontulo?

”Niin, sitten kohtasin elämäni miehen”, pudottelin. Hälinä ja supatus lakkasivat. Olin meidän – tuolloin kaksikymppisten – luokkakokouksessa juuri kertonut, mitä vaihto-oppilaana ollessani tapahtui.

Tämähän on mielenkiintoista. Löysikö se sieltä miehen? Tuliko niistä pari? moni varmasti kuumeisesti mietti.

”Se mies on muuten Jeesus”, totesin lyhyesti.

KOULUN USKONTOTUNNEILLA olin aktiivisesti mukana. Rippikoulussakin pinnistelin, mutta jostain selittämättömästä syystä en saanut langanpäästä kiinni. Usko Jumalaan oli jotain, mikä näkymättömällä ja selittämättömällä tavalla näytti yhdistävän joitain ihmisiä. Jotenkin sen arvasi, ketkä ovat uskossa. Uskovien kavereiden kasvoilta heijastui sellaista viatonta rauhaa, joka puhutteli. Jotain minulta puuttui, mutta mitä se oli.

Aiemmin oudolta, merkityksettömältä ja raa’alta tuntunut puhe rististä ja Jeesuksen verestä avautui.

Muistan jo alakoululaisena hämmästelleeni, kun opettaja kertoi kalastajien lähteneen Jeesuksen matkaan tuosta vain. Sinne ne viskasivat verkkonsa, jättivät veneensä ja näyttivät huolettomasti lähtevän seuraamaan Jeesusta. Jollain tasolla se kannusti ottamaan kantaa Jeesukseen. En oikeastaan koskaan kieltänyt ajatusta siitä, että olisi olemassa Jumala tai ainakin jokin vahva voima, joka ehkäpä kannatteli tätä maailmaa.

SITTEN TULI HETKI, jolloin kaikki kuullut, opitut ja sisäistetyt asiat kristillisestä uskosta ikään kuin leimahtivat liekkiin. Salaisuus, johon minulla ei aiemmin tuntunut olevan pääsyä, valkeni. Kohtasin kristittyjä, jotka kertoivat elävästi sen, mitä ”pään tietona” tiesin. Vakuutuin sisäisesti siitä, että Jumalan poika kutsuu minua valtakuntaansa.

Aiemmin oudolta, merkityksettömältä ja raa’alta tuntunut puhe rististä ja Jeesuksen verestä avautui. Siitä tuli henkilökohtaista. Tämä ­parituhatta vuotta vanha tapahtumasarja liittyi siihen hetkeen, minun elämääni. Mikä ihme! Jumalan luoma maailma alkoi pikkuhiljaa näyttää merkitykselliseltä ja kauniimmalta kuin aiemmin. Jotkut sanoittavat sen niin, että uskoontulo tuo värit elämään. Olin todellakin kohdannut elämäni rakkauden!

MATKAN JATKUESSA kristinuskon salaisuudesta avautuu uusia ulottuvuuksia. Kristuksen kutsuma apostoli Paavali sanoittaa sen näin: ”Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” (Ef. 3:17–19)

Jeesuksen seurassa elämä voi olla seikkailu, koska Jumalan maailma on todella äärettömän suuri ja ihmeellinen. Tämä ei tarkoita, että kristittynä pääsisi helpolla. Viisto räntäsade tulee kristitynkin silmille, lämmityskulut maksettaviksi ja huolet hartioita painamaan.

TYÖSSÄNI OLEN kohdannut kristittyjä eri puolilta maailmaa, kuten Pohjois-Koreasta, Afganistanista, Eritreasta ja muualtakin, missä kristityt maksavat uskostaan kovaa hintaa. Ystävyys Jeesuksen kanssa voi olla asia, joka sulkee ovia omissa yhteisöissä. Ja silti: missään muualla en ole kohdannut niin valtavaa kiitollisuutta ja iloa Jeesuksesta kuin näiden kristittyjen joukossa. He ovat opettaneet minullekin jotain kristillisen uskon pää­määrästä, nimittäin iankaikkisesta elämästä Jumalan luona. Emme elä vain tätä hetkeä varten, sillä ­meillä on iankaikkisuus edessämme.

Piditkö jutusta? Tilaa Ilon Aikaa edulliseen nippuhintaan jaettavaksi täällä.