”Kun kesäloma alkaa, mene perheen kanssa kirjastoon ja paina ostarin kohdalla kaasua.”

Kotipitäjäni alakoulussa pidettiin kevätlauantaina huutokauppa. Meklari oli oikea varsinaissuomalainen tarinaniskijä ja pienen maalaispitäjän kouluprojektit saivat tukuttain kahisevaa, kun spriihin säilötyt kyyt ja koinsyömät seinäkartat vaihtoivat omistajaa.

Sivurakennuksessa myytiin koulun kirjasto, yksi kirja eurolla. Olin saanut huutokauppakaveriksi aikamiesvelipoikani ja kun saimme tietää kirjamyynnistä, vaihdoimme katseita ja marssimme päättäväisesti ostoksille. Hyllyt notkuivat aarteita: Jules Verneä,Tarzan-kirjoja, 1980-luvun eläinaiheisia tietokirjoja. Polvet horjuen poistuimme paikalta useita hyllymetrejä rikkaampina.

VELIPOIKANI ja minä olimme eläneet lapsuuden ja nuoruuden kirjojen kanssa, enkä ole niitä elämyshakuisia romaaniorgioita päivääkään katunut. Nyt kun kasvatan jo omia poikiani, käytän kaikki sivistyneet ja sivistymättömät keinot, että heistä tulisi lukevia poikia ja aikanaan lukevia miehiä. Liikutuin kyyneliin kun luin kainuulaisen opettajan Anu Vartiaisen palkitusta Pojat lukevat pojille -projektista.

En halua, että lapseni lukevat, jotta heistä tulisi aikanaan vauraita ja koulutettuja. Lukemisella ja kirjoilla voi kyllä olla tällaisia välinearvoja. Poliitikot mainostavat ehtimiseen, miten koulutus parantaa työllisyyttä ja Suomen piskuista elintilaa kilpailukyvyn markkinoilla – siis kapitalismin lihamyllyssä.

Kirjojen taloudellinen välinearvo ei minua kiinnosta.

HYÖDYTTÖMIÄ ROMAANEJA, turhaa kaunokirjallisuutta, arvotonta historiaa luetaan sen itsensä vuoksi. Lukeminen juuri auttaa pakenemaan kaikennielevää Mammonan demonia, sen hyödyn ja kilpailun ja indeksikorotusten kiusauksia. J. R. R. Tolkien nimesi yhdeksi fantasian eli kuvitteellisiin maailmoihin hurmaantumisen eduksi paon, eskapismin. ”Miksi sellaista ihmistä pitäisi halveksia, joka huomattuaan olevansa vankilassa yrittää päästä ulos ja palata kotiinsa?” (J. R. R. Tolkien, Puu ja lehti, WSOY 2009)

Mutta lukeminen ei ruoki vain ihmisyyttä, eläytymiskykyä ja empatiaa. Lukeminen on erityisesti kristityn taito. Sinä päivänä kun kristityt lakkaavat Suomessa lukemasta, on kristinusko tästä maasta kadonnut. Juuri kristityt luostarit olivat myöhäisantiikissa ja keskiajalla ratkaisevassa roolissa kirjojen ja tekstien siirtämisessä sukupolvelta toiselle. Ensimmäiset painokoneet suolsivat kirjojen kirjan, Raamatun, sanoja ja kertomusta. Reformaatio olisi kuihtunut saksalaisen maaseudun paikallisilmiöksi ilman lukutaitoa, pamfletteja ja kirjoja.

KRISTINUSKO ON tekstin ja kertomuksen usko. Se on välitetty meille kielen, kertomuksen ja kirjaston kautta. Jos meiltä puuttuu into opettaa lapsiamme lukemaan ja tarttumaaan peliohjaimen sijasta kirjaan, meidän sortumisemme on oleva suuri.

Kun kesäloma alkaa, mene perheen kanssa kirjastoon ja paina ostarin kohdalla kaasua.