Kummi, tätä sinun tuellasi saadaan aikaan

8-vuotias kummilapsi Bilen Habtamu (kuvassa keskellä) äitinsä ja sisarustensa kanssa kodissaan Limussa. KUVA: JARKKO VILJANEN

Suomalaisten kummien avulla tuetaan 440 lapsen ja nuoren koulunkäyntiä lounaisessa Etiopiassa. Kaikki lähti liikkeelle sydäntä särkevästä näystä.

Eräänä kevätaamuna 2007 Tauno Pihlava ajeli Jimman kaupungissa, kun hän näki kadun varressa noin seitsemänvuotiaan lapsen kuolleena. Lapsen päälle oli heitetty peitteeksi pusero, ja kärpäset pyörivät ruumiin ympärillä.

– Se oli sydäntä särkevä näky. Se sai minussa aikaan sellaisen reaktion, että nyt täytyy pistää vauhtia kummilapsihankkeeseen, Pihlava kertoo.

Kansanlähetyksen kummilapsityö Etiopiassa

  • Toiminta alkoi Agaron kaupungissa 2007 ja laajeni myöhemmin Bongan, Sokorun ja Limun kaupunkeihin.
  • Tällä hetkellä kummilapsia on yhteensä 440.
  • Projekti tarjoaa lapsille mahdollisuuden koulunkäyntiin, turvallisen kodin, ravinnon ja mahdollisuuden terveydenhoitoon.
  • Vapaa-aikana lapsille järjestetään harrastustoimintaa. Yläasteikäisille lapsille annetaan ammatilliseen koulutukseen valmentavaa opetusta ja tietokonetaitoja.
  • Kummilapsiohjelmaan valittavat lapset ovat 6–9-vuotiaita ja kasvavat ulos ohjelmasta noin 20 vuoden iässä.
  • Lisätietoja: suuressamukana.fi/kummiksi, aluekoordinaattori Anne Tuovinen 044 4477820.

Hän oli juuri palannut vuosikymmenten jälkeen lähetystyöhön Etiopiaan, ja työlistalla olivat Mekane Yesus -kirkon maa-, metsätalous- sekä koulurakennusprojektien valmisteleminen. Kummilapsiprojektistakin oli keskusteltu, mutta vasta kuolleen lapsen näkeminen sai pyörät toden teolla pyörimään.

Jimman kaupungissa Mekane Yesus -kirkolla oli amerikkalaisen hyväntekeväisyysjärjestön tukemana kummilapsiprojekti, johon Tauno Pihlava tutustui.

– Näin, millaisia likaisia, epävarmoja ja pälyileviä lapset olivat tullessaan sisään projektiin. Projektissa lapset tulivat viikonloppuisin pelaamaan pallopelejään, tekemään käsitöitään ja osallistumaan pyhäkouluun. Tapasin heitä silloin ja näin millainen valtava muutos heissä tapahtui muutamassa kuukaudessa, kun he saivat elämäänsä järjestystä ja tukea.

Kun ilmeni, että 150 000 asukkaan Jimmassa oli kolme muutakin eri järjestöjen tukemaa projektia, katse kääntyi ympäröiviin pienempiin kaupunkeihin. Agaron kaupunki valikoitui aloituspaikaksi. Pihlava teki esityksen projektista, johon otettaisiin mukaan 110 lasta ja kaksi palkattua työntekijää. Mekane Yesus -kirkon ja Agaron kanssa solmittiin yhteistyösopimus. Suomessa Satakunnan Kansanlähetyksen vapaaehtoistiimi hankki vuoden loppuun mennessä kummeja 70 lapselle ja vuoden 2008 alkupuolella koko 110:n lapsiryhmä saatiin täyteen. Kummilapsityön vetovastuuseen tuli Taunon vaimo Aino Pihlava. Myöhemmin projekti laajeni Bongan, Sokorun ja Limun kaupunkeihin.

– Kun menimme näihin pienempiin kaupunkeihin, niissä ei ollut mitään tällaista avustustoimintaa. Olimme ensimmäisinä auttamassa näitä köyhimmistä köyhimpiä, Tauno Pihlava sanoo.

Köyhyyttä ja sairauksia vastaan

Aino ja Tauno Pihlava muuttivat Suomeen 2010, jonka jälkeen kummilapsityön neuvonantajina Etiopiassa ovat toimineet Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät Mika ja Tania Lehtinen sekä lyhyen aikaa Kerttu Huttunen.

Projekti kustantaa lapselle koulupuvut, koulutarvikkeet, lääkärikäynnit ja lääkkeet sekä antaa tukea koulunkäyntiin. Jokaisella on oma pankkikirja, ja pieni kuukausittainen rahasumma säästetään pankkiin. Riippuen paikkakunnasta lapsen perheet saavat myös ruokatarvikkeita. Koulun lukukausimaksu on pieni, mutta oheiskustannukset tekevät köyhimpien lasten koulunkäynnin vaikeaksi ilman ulkopuolista tukea.

Kummilapsiprojektiin osallistuvia lapsia Limun kaupungissa. KUVA: JARKKO VILJANEN

 

– Lapset ovat todella köyhistä perheistä. Monet ovat orpoja, joiden yksi vanhempi tai molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Jos perheessä on monta lasta, he eivät pääse kouluun pelkästään sen takia, etteivät saa hankittua kalliita koulupukuja, Tanja Lehtinen sanoo.

– Jotkut lapset joutuvat päivisin keräämään risuja tai hankkimaan muuten toimeentuloa perheelleen. Tällaisissa perheissä koulunkäynti on toissijainen asia. Niillä perheillä eivät voimavarat riitä millään siihen, että pitäisi suorittaa koulu hyvin, Mika Lehtinen lisää.

Jos vanhemmilla ei ole rahaa viedä sairasta lasta terveyskeskukseen eikä ole lääkkeitä ja hoitoa, lapset joutuvat huonoon kuntoon eikä voimia koulunkäyntiin ole. Vatsataudit ja malaria ovat yleisiä sairauksia tuolla alueella.

– Usein sairaudet liittyvät hygieniaan. Monet sairaudet voisi välttää pienillä teoilla. Siksi projektissa on myös perheille terveysvalistusta, Mika Lehtinen sanoo.

Lapsia ja heidän huoltajiaan tulee uskoon

Köyhistäkin oloista on Etiopiassa mahdollista ponnistaa eteenpäin, jos kykenee suorittamaan koulun hyvin. Kansanlähetyksen tukemassa kummilapsiprojektissa nuori voi olla mukana ala-asteen ensimmäiseltä luokalta lukion loppuun. Lukion hyvillä arvosanoilla voi päästä opiskelemaan yliopistoon. Siellä opiskelu on ilmaista ja opiskelijalle tarjotaan asunto ja ruoka.

– Tässä maassa on niin paljon nuoria, että ilman koulutusta ei saa mitään kunnollista työtä, Tania Lehtinen sanoo.

Tosin yliopistotutkintokaan ei takaa hyvää työpaikkaa, sillä yliopistosta valmistuu liikaa väkeä.

– Meillä on ollut projekteissa tosi lahjakkaita nuoria ja lapsia. Onhan se tosi suuri ilo, kun näkee, että heillä on mahdollisuus sellaiseen, mihin he eivät olisi muuten pystyneet.

Projektilla on myös suuri arvo koko yhteisölle ja se välittää myönteistä kuvaa Mekane Yesus -kirkon seurakunnista.

– On totuus, että tämän projektin kautta on tullut aika paljon lapsia ja heidän huoltajiaan uskoon, Mika Lehtinen toteaa.

Rahoitus tulee suomalaisilta kummeilta

Kummilapsiprojekti on Etiopian viranomaisten silmissä kehitysyhteistyöhanke, eikä sellaisessa Etiopian lain mukaan saa suoraan julistaa uskonnollista sanomaa. Kummilapsiprojektin toimistot ovat kuitenkin kirkon tontilla, jonne kummilapset ja perheetkin tulevat. Tämä on suuri haaste muslimiperheille, joiden lapsi on valittu mukaan projektiin.

Tania Lehtinen toimii kummilapsityön neuvonantajana Etiopiassa. Mika Lehtinen toimi vastaavassa tehtävässä vuoteen vuosina 2009–2016, jonka jälkeen hän on toiminut Mekane Yesus -kirkon keskustoimistolla diakoniatyön neuvonantajana. KUVA: JARKKO VILJANEN

– Suurin osa lapsista valitaan yhdessä paikallisten sosiaaliviraston työntekijöiden kanssa. Keskustellaan, ketkä olisivat sellaisia lapsia, joille projekti olisi hyväksi. Sillä ei ole merkitystä onko perhe muslimi, ortodoksi tai protestantti. Totta kai on tapauksia, joissa perheet eivät ole halunneet lasta projektiin, koska se nähdään niin selkeästi kirkon ohjelmana. Mutta kokonaisuudessa ei ole ongelmia. Perheet ovat niin köyhiä, että ne näkevät sen arvokkaana, että lapsella on mahdollisuus osallistua, Mika Lehtinen sanoo.

Projektissa on kuitenkin annettu kaksi kertaa kuussa lauantaisin eettistä opetusta, jonka sisältö perustuu Raamattuun. Kaikki projektityöntekijät ovat myös kristittyjä ja kulkevat lasten ja nuorten rinnalla osoittaen kiinnostusta ja välittämistä heitä kohtaan.

Kummilapsiprojektin rahoitus tulee suomalaisilta kummeilta. Suomessa työtä ja yhteydenpitoa hoitavat Satakunnan ja Päijät-Hämeen ev.lut. Kansanlähetykset.

– Meillä kummit ovat vanhenevaa porukkaa. Lisäksi kummin elämäntilanne voi muuttua niin, ettei hän enää pysty maksamaan kummimaksua. Kummeja poistuu myös lapsen poistuttua projektista. Samaan aikaan tulee uusi lapsi tilalle, jolloin tarvittaisiin myös uusi kummi, Tania Lehtinen kertoo.

Samuel on ollut kummilapsiprojektissa mukana vuodesta 2009. KUVA: TANIA LEHTINEN

Ovatko tässä tuleva pankkiiri ja toimitusjohtaja?

 

Samuel Alemayehu Gebretsadik ja Yenenesh Teka Misho opiskelevat lukion kolmannella luokalla Bongassa. He pääsivät mukaan kummilapsiprojektiin vuonna 2009.

Samuelin perheeseen kuuluvat isä, äiti sekä viisi lasta. Kolme lapsista on jo muuttanut pois kotoa. Samuelin kotona asuva isoveli käy töissä yliopiston kirjastossa ja elättää perheensä, sillä molemmat vanhemmat ovat sairaita eivätkä kykene työntekoon.

– Jos en olisi kummilapsiohjelmassa, olisin varmasti joutunut tekemään työtä. Koulun arvosanat olisivat sitten kärsineet siitä.

Samuel pitää koulussa erityisesti historiasta. Hän haaveilee maatalouden tai liiketoiminnan opiskelusta.

– Olen saanut projektilta kaikki tarvittavat materiaalit koulunkäyntiin. Saan myös tarvittavat lääkkeet sekä säännöllisesti ruoka-avustusta. Kaikki ne kulut ovat poissa perheeni harteilta. Voin opiskella ilman, että mietin koko ajan, mistä saan rahaa, Samuel kertoo.

Yenenesh haaveilee pankkiirin ammatista.. KUVA: TANIA LEHTINEN

Yeneneshin perheeseen kuuluvat isä, äiti ja seitsemän lasta, joista neljä on muuttanut pois kotoa. Perheen isä ei voi sairauden takia tehdä töitä. Äiti hakee tavaroita muualta ja myy niitä Bongassa.

– Ennen kummiohjelmaan pääsyä meillä ei ollut varaa ostaa lääkkeitä, jos tulin kipeäksi. Niinpä sairaus pitkittyi ja terveydentilani oli huonompi, Yenenesh kertoo.

Hänen perheensä iloitsee Yeneneshin paremmasta koulumenestyksestä ja biologisesta ja henkisestä kehityksestä projektin myötä. Yenenshin lempiaineita koulussa ovat yhteiskuntaoppi ja taloustieto. Tulevaisuudessa hän haluaisi työskennellä pankissa.

 

Haastattelussa ovat auttaneet Bongan projektipäällikkö Daniel Haile sekä Tania Lehtinen.

 

”Tiedämme, että tuki menee perille”

Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola kävi helmikuussa tutustumassa kummilapsityöhön Limun kaupungissa.

– Sain vaikutelman, että kummilapsiohjelma on hyvissä ja osaavissa käsissä. Tuki menee perille. Me siis tiedämme, että se käytetään siihen, mihin se on kohdistettu. Yhteistyö on jatkunut pitkään ja seuranta on hyvää.

Peltolan mukaan työhön tutustuminen vahvistaa käsitystä siitä, että seurakunta, kirkko ja lähetys tekevät todella oikeita asioita.

– Siinä joukossa on paljon sellaisia lapsia, jotka tulevat myös ei-kristityistä kodeista ja hyvin vaikeista olosuhteista. Moni heistä löytää tiensä seurakuntaan, löytää Kristuksen ja saa elämäänsä hyvät lähtökohdat. Siellä voi olla vaikka minkälaisia tulevia vaikuttajia etiopialaisen yhteiskunnan eri tasoille.

Etiopialaiset yhteistyökumppanit ilmaisivat haluavansa lisää lapsia hankkeisiin ja lisää vastaavia hankkeita. Tarve olisi huomattavasti suurempi.

– Meille se on tällä hetkellä resurssikysymys. Volyymiä pitäisi kasvattaa huomattavasti, koska jos lisätään lasten lukumäärää, se lisää myös hankkeen kustannuksia, sillä henkilökuntaa täytyy palkata lisää, Peltola toteaa.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!