Kristittyjä filosofeja on yhä enemmän

Niin sanottujen teististen eli Jumalaan uskovien filosofien määrä on viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana lisääntynyt merkittävästi. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan englanninkielisen maailman akateemisista filosofeista hieman yli seitsemäsosa oli teistejä, kun heitä vielä 1950-luvulla ei ollut juuri lainkaan. Mistä oikein on kyse?

Filosofit David Chalmers ja David Bourget kysyivät 99 johtavalta niin sanottuun analyyttisen traditioon nojaavan filosofian osaston henkilökunnalta heidän kantojansa erilaisista filosofisista aihepiireistä. Niitä ovat muun muassa näkemykset vapaasta tahdosta, moraalista ja tiedosta. Tutkijoiden mielestä kysely tuotti arvokasta tietoa paitsi historiallisesti, myös itse aiheiden käsittelyn kannalta.

– Joku voisi väittää, että näkemysten yleisyys voi toimia oppaana arvioi­dessa niiden totuutta. Filosofit ovat kuitenkin saaneet viettää vuosia pohtien näitä kysymyksiä ja heitä voidaan pitää niissä asiantuntijoina, tutkijat vihjaavat raporttinsa johdannossa.

Yksi kysymyksistä koski Jumalan olemassaoloa. Vastaajista 14,6 prosenttia ilmoittautui teistiksi, 72,8 prosenttia ateistiksi ja loput jotakin muuta kantaa edustavaksi. Lukemat kuitenkin kääntyivät miltei päinvastaisiksi, kun vastaajien ryhmäksi kavennettiin nimenomaan Jumalan olemassaoloa koskevia kysymyksiä tutkineet filosofit: vain noin 20 prosenttia näistä tutkijoista ilmoittautuu ateisteiksi.

Valtaosa ammattifilosofeista on siis toki edelleen ateisteja, mutta teistien osuuden nousu on niin suuri, että se vaatii selitystä. Kuinka tähän on tultu? Miksi jumalauskosta yleensä ja kristinuskosta erityisesti on tullut taas vakava vaihtoehto monelle ajattelijalle yliopistoissa?

Muutos filosofiassa siivosi Jumalan pois

Ymmärtääksemme nykytilanteen, meidän on sukellettava hieman filosofian historiaan ja erityisesti siihen aikakauteen, jolloin puhe Jumalasta oli pelattu pois filosofien pelikentältä ja katsottu ei vain epätodeksi, vaan myös mielettömäksi, merkitystä vailla olevaksi.

1900-luvun alussa syntyi analyyttisen filosofian saralla suuntaus nimeltä ”looginen positivismi”. Sillä oli johtotähtenään muun muassa ajatus siitä, että todellisen tiedon tuli olla johdettavissa joko puhtaan järjen välittömistä totuuksista (kuten 1+1=2) tai aistihavainnoista (”minä näen nyt keltaisen kynän”).

Kaikkien mielekkäiden lauseiden tuli näin olla osoitettavissa oikeiksi havaintojen avulla. Jos jokin lause ei tällaiseen muottiin mahtunut, se ei ollut mielekästä kieltä eikä siksi järkevän keskustelun arvoista. Sanomattakin on selvää, että hyvin yleisesti puheen Jumalasta katsottiin olevan tällaisen järjestelmän ulkopuolella. Oli hyvin vaikea ajatella vaikkapa jotain puhtaasti luonnontieteellistä koejärjestelyä, jolla Jumalan olemassaolo voitaisiin osoittaa oikeaksi.

Muutos filosofiassa toi Jumalan takaisin

1950-luvulla alkoivat kuitenkin puhaltaa uudet tuulet. Filosofiassa havaittiin, että edellä kuvattu kriteeri mielekkään kielen rajaamiseksi ei itse täyttänyt omia ehtojaan. Se ei siis ollut mikään ilmeinen puhtaan järjen totuus sen paremmin kuin aistien havaintokaan.

Kaiken kukkuraksi skotlantilaisen valistusfilosofin David Humen ja saksalaisen Immanuel Kantin vaikutusvaltaiset kritiikit joitakin perinteisiä jumalatodistuksia kohtaan havaittiin syvästi puutteellisiksi. Tilanne oli täten pitkästä aikaa sellainen, ettei mikään periaatteessa estänyt esimerkiksi etiikan ja uskonnon paluuta analyyttisen filosofiaan.

Tämä tilanne ei jäänyt englanninkielisessä maailmassa kristityiltä käyttämättä. Yksi tunnetuimmista nykyään elävistä kristityistä filosofeista Alvin Plantinga julkaisi vuonna 1967 teoksen God and Other Minds, jota monesti pidetään eräänlaisena lähtölau­kauksena kristittyjen filosofien ”renessanssille”.

– Ateismi, joka toistaiseksi on vallalla oleva näkemys Amerikan yliopistoissa, on perääntyvä filosofia, toinen tunnettu kristitty filosofi ja teologi William Lane Craig kuvaa kehitystä eräässä artikkelissaan Christianity Today -lehdessä.

2000-luvun alun populaarikulttuurin ilmiö uus­ateismi lisäsi vielä oman lusikkansa soppaan. Filosofien parissa kuulee tarinoita, joiden mukaan se oli paradoksaalisesti jopa parasta, mitä akateemiselle uskonnonfilosofialle voi tapahtua. Uusateistit ottivat näet ilmeisen tietämättään puheeksi monta aihetta, joista oli käyty vuosikymmeniä keskustelua maailman parhaissa yliopistoissa. Silloin monet filosofit julkaisivatkin nopeasti suurelle yleisölle suunnattuja kirjoja, joissa tyrmättiin uusateistien pääosin tietämättömyyteen perustuneita väitteitä.

Tulevaisuus näyttää myönteiseltä kristityille

Nykyään olemme tilanteessa, jossa kristittyjen harjoittama filosofia elää vireää nousukautta. Uusateismi puolestaan esimerkiksi Oxfordin yliopiston professorin Alister McGrathin mukaan osoittaa jo merkkejä hiipumisesta.

– Kulttuurinen mielenkiinto Jumalaan ja uskontoon on noussut uudelleen pinnalle ja keskustelu ei ole kulkemassa niihin johtopäätöksiin, joita uusateismilla oli mielessä, McGrath kirjoittaa ABC Religion and Ethics -nettisivulla julkaistussa artikkelissaan.

Lienee selvää, että filosofien lukumäärien laskeminen ei vielä todista minkään vakaumuksen oikeellisuuden puolesta. Lisäksi voi olla, että esimerkiksi kristityt hakeutuvat todennäköisemmin opiskelemaan uskonnonfilosofiaa kuin muu väestö ja siksi teistien yliedustus oppiaineen parissa on niin suuri. Mutta toisaalta tämä seikka kuitenkin antaa vähintään aiheen kysyä, ovatko viimeisimmät filoso­fian käänteiden seuraukset ateismin ja teismin osalta kantautuneet vielä muiden kuin varsinaisten asiantuntijoiden korviin?

Filosofian professori,joka oli kristitty,
josta tuli ateisti ja josta tuli taas kristitty

Jotkut nykyiset filosofian professorit ovat kokeneet kääntymisen ateistista kristityksi nyttemmin jälleen ajankohtaisten jumalatodistusten välityksellä. Professori Edward Feser kirjoittaa omasta tiestään blogissaan:

– En tiedä, milloin tarkalleen kaikki naksahti kohdalleen. Se ei tapahtunut hetkessä, vaan asteittain. Opetin tuolloin argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta ja erityisesti kosmologista argumenttia. Ajattelin ensin, että ”nämä argumentit ovat kelvottomia”, sitten ”nämä argumentit ovat hieman parempia kuin yleensä luullaan”, sitten ”nämä argumentit ovat oikeastaan aika kiinnostavia.” Lopulta se iski tajuntaani: ”Hyvänen aika, nämä argumentit ovat sittenkin oikein!” Kesällä 2001 löysin itseni Itä-Euroopan junamatkalla argumentoimasta vaimoni skeptistä fyysikkoveljeä filosofisen teismin puolelle.

Samana vuonna Feser palasi lapsuutensa kirkon jäseneksi, roomalaiskatoliseksi. Hän oli ollut edelliset kymmenen vuotta elämästään ateisti.

– Opiskeluaikanani törmäsin sanontaan: jos opiskelet vähän filosofiaa, se vie sinut pois Jumalan luota. Mutta jos opiskelet paljon filosofiaa, se tuo sinut takaisin. Kun olin nuori mies, joka oli opiskellut vähän filosofiaa, naureskelin tälle sanonnalle. Myöhemmin vuosien päästä, ainakin omalla kohdallani tulin näkemään, että se onkin totta.

Kertomus kokonaisuudessaan: www.edwardfeser.blogspot.fi/2012/07/road-from-atheism.html.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: