Kristinuskon tulevaisuus Suomessa

Tuore Kirkon tulevaisuusselonteko Kirkon kasvatus vuonna 2030 aiheutti pitkän keskustelun viime viikon kirkolliskokouksessa. Tutkija Kati Tervo-Niemelä kirjoittaa kirjaan sisältyvässä artikkelissaan:

”Helsingissä tämän hetken kolmekymppisistä miehistä alle 40 prosenttia kuuluu kirkkoon, naisistakin alle 50 prosenttia. Vastaavalla muutos­nopeudella tämän päivän suomalaisista pikkulapsista vain noin joka seitsemäs kokee aikuisena, että on lapsena saanut uskonnollisen kasvatuksen ja yli puolet ei usko Jumalaan lainkaan.”

Tämä on kristinuskon kannalta hälyttävää tutkimustietoa.

Kristittyjen määrä vähenee maassamme radikaalisti. Sillä, että kodeissa ei enää opeteta uskonasioita, on tässä suhteessa aivan ratkaiseva merkitys. Kati Tervo-Niemelä kirjoittaa: ”Kokonaisuudessaan kotien uskonnollisuuden ja uskonnollisen kasvatuksen heikentymistä pidetään tutkimuksellisesti varmimpana indikaattorina uskonnottomuuden kasvulle. Uusimpien kansainvälisten tutkimusten mukaan ei-uskonnollisten vanhempien lapset päätyvät lähes poikkeuksetta uskonnottomiksi; uskonnosta etääntyneiden vanhempien lapset joko etääntyneiksi tai uskonnottomiksi.”

Se, mitä ihmiset aikuisena uskovat kertoo useimmiten siitä, minkälaisen opetuksen piirissä he ovat kasvaneet. Vaikka lapset kastettaisiin, uskoa ei synny tai he menettävät lapsenuskonsa, ellei heille opeteta uskon asioita. Jeesus käski nimenomaan tekemään opetuslapsia kastamalla ja opettamalla: ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

Suomen nykyinen uskonnollinen tilanne haastaa kaikki maamme kristityt kahteen asiaan: ensinnäkin tarvitaan kiireesti tervettä opetusta, ja paras paikka sen antamiselle on oma koti, jossa opettajina toimivat omat vanhemmat.

Uusimpien kansainvälisten tutkimusten mukaan ei-uskonnollisten vanhempien lapset päätyvät lähes poikkeuksetta uskonnottomiksi.

Mitä ei itse ole oppinut, ei voi kuitenkaan opettaa. Tarvitaan myös aikuisten opettamista, niin kuin kirkon historiassa on aina tarvittu. Erityisesti Raamatun kertomusten opettaminen on ratkaisevan tärkeää kristillisessä opetustyössä, niin kuin kirkolliskokousedustaja Anna-Mari Kaskinen hyvin Kirkolliskokouksen puheenvuorossaan painotti. Monissa seurakunnissa ja herätysliikkeissä on jo nyt herätty antamaan hyvää raamatunopetusta kaiken ikäisille. Tätä tarvitaan paljon lisää ja kiireesti.

Tarvitaan myös uusien raamatunopettajien käytännön kouluttamista. Tätä pyritään tekemään esimerkiksi teologian tohtori Eero Junkkaalan vetämässä Raamatunopetusakatemiassa.

Toinen asia mihin tulevaisuusselonteko haastaa, on uskon perusteiden selventäminen ja puolustaminen. Monella taholla meiltä puuttuu sellainen työskentely, joka haastaa älyllisesti ateismin. Suosiotaan kasvattava maailmankatsomus ei ole ongelmaton. Ateismi voidaan haastaa, ja sitä pitäisi tehdä – myös kristittyjen taholta.

Veritas Forumin järjestämät keskustelutilaisuudet yliopistoissa ympäri Suomea ovat hieno esimerkki työstä, jossa kristillinen usko kohtaa haastajansa älyllisesti tasavertaisessa kontekstissa. Myös tällaista työskentelyä tarvitaan tulevaisuudessa paljon enemmän.

Kristittyjen on jälleen opeteltava toimimaan apostoli Pietarin ohjeen mukaisesti: ”olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla”. (1. Piet. 3)