Kristinusko täytyy säilyttää alkuperäisenä

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg kertoo Kotimaa24:n haastattelussa (30.9.), että monimuotoisen uuden henkisyyden, New Age -liikkeen näkökulmasta Raamatun ohjeellisuus, tarkat opit, ihmisen syntisyys ja ajatus sovituksesta nähdään kristinuskossa ongelmallisina. Jeesusta puolestaan pidetään ”ennen muuta henkisenä mestarina” ja ”pelastukseen” tai jumalayhtey­teen tarvitta­vien voimavarojen katsotaan piilevän ihmisen sisällä.

Näillä näkemyksillä päädytään tietysti kauas kristinuskon ulkopuolelle. Tämä olisi syytä pitää mielessä silloin, kun kristinuskoa halutaan venyttää niin, että siihen sopisivat sille itselleen vieraat uuden aikakauden tai muiden uskontojen opit. Viime kirkkopäivillä käydyssä paneelikeskustelussa eräs panelisteista valitti, että kristinuskossa tietysti on se ”ongelma”, että Jeesus on niin eksklusiivinen eli muut vaihtoehdot pois sulkeva. Eräs kaikkein huonoimmin omaan uskonnollisesti sekavaan ja sumuiseen aikaamme sopiva Jeesuksen opetus on: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

On tärkeä pitää mielessä, että ”se joka nai ajan hengen, on huomenna leski”.

Maailma, jossa Jeesus ja ensimmäiset kristityt elivät, oli monella tapaa omaan aikaamme verrattavissa oleva, uskonnollisesti sekava. Juutalaisuus oli jakaantunut useaan suuntaukseen, ja juutalaisuuden ulkopuolella oli hyvin monenlaisia uskonnollisia liikkeitä. Omana aikanamme kristinuskon voimakkaasti haastava Islam ei ollut vielä syntynyt, mutta Jeesuksen opetuksille riitti silti monia haastajia. Ensimmäiset kristityt kuitenkin saarnasivat rohkeasti juuri Jeesuksen ehdotonta ainutlaatuisuutta. Apostolien tekojen mukaan esimerkiksi näin: ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Ap. t. 4:12)

Kristinusko ei selviä mukautumalla milloin mihinkin aatevirtauksiin, vaan säilyttämällä omaleimaisuutensa. Jos kaikki ensimmäiset kristityt olisivat luopuneet Herransa opetuksista ja sulauttaneet ne muihin uskonnollisiin opetuksiin, kristinusko tuskin olisi säilynyt meille saakka. Saamme kiittää apostoleja; Paavalia, Pietaria, Johannesta ja muita siitä, että he pitivät lujasti kiinni mestarinsa sanomasta, silloinkin kun se ei ollut suosittua. Näin he säilyttivät tuleville sukupolville sen alkuperäisen totuuden ja rakkauden sanoman, jonka Jeesus toi maailman.

Säilyykö alkuperäinen, klassinen kristillinen usko yhä tulevaisuudessa meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme? Se riippuu siitä, löytyykö sen säilyttäjiä ja opettajia edelleen tänään. Meiltä kysytään samanlaista uskollisuutta kuin kerran apostoleilta ja ensimmäisiltä kristityiltä. On tärkeä pitää mielessä, että ”se joka nai ajan hengen, on huomenna leski”. Aika ja kieli muuttuvat, kristinuskon sanoma ei muutu.