Kristinusko on Kristus-uskoa

Kristittyinä emme usko omaan paremmuuteemme muihin ihmisiin nähden. Me uskomme Jeesuksen paremmuuteen, kaikkiin ihmisiin nähden. Kaikki ihmiset ovat syntisiä, paitsi Jeesus. Siksi emme ylläty siitä, kuinka paljon uskovaiset syyllistyvät pienempiin ja suurempiin synteihin, vaikka se onkin surullista. Paha riippuu uskovaisessakin kiinni. Omasta elämästä on kannettava vastuu ja synnistä tulee aina tehdä parannus. Silti kenenkään ei kannata yrittää tehdä kirkkoa tai herätysliikettä enemmän itsensä näköiseksi, kuten seurakuntavaalikampanjassa on kehotettu, vaan edes hitusen enemmän Jeesuksen näköiseksi.

Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe kertoi hiljattain haastattelussa, että häntä ”häiritsee kirkossa tunne, että papit jotka puhuvat, eivät oikeasti usko”. Kolbe kaipaa kirkolta lisää uskonvarmuutta. Kolben mukaan kirkko voisi puhutella kansakuntaa uudelleen jos papeissa ja seurakunnissa syttyisi uudelleen viime vuosisadalla suomalaisille tutuksi tullut uskonpalo.

Kolbe on varmasti oikeassa. Kyseinen uskon varmuus ei kuitenkaan tarkoita uskoa pappiin tai kirkkoon itseensä vaan uskoa Jeesukseen Kristukseen. Kolbea haastatellut pappi Teemu Laajasalo osui harvinaisen oikeaan todetessaan, toisessa yhteydessä, että ”minulla on tuntuma, että kirkon tabu ei ole seksi, vaan se on Jeesus”. Ei tietenkään aina eikä kaikkialla, mutta liian usein Jeesus on vaiennettu kuoliaaksi tai vääristelty tunnistamattomaksi. Me kaikki tarvitsemme alkuperäisen, aidon, Raamatun Jeesuksen tuntemista.

Suomen tunnetuin gospel-muusikko, Pekka Simojoki, esitti viime viikolla seurakuntalainen.fi-verkkosivuston haastattelussa sydämellisen ja profeetallisen hätähuudon kirkkomme puolesta. Laajalti yli herätysliike- ja järjestörajojen arvostettu Simojoki sanoi muun muassa: ”Kuoleman tie on se, että aletaan uudistaa raamatuntulkintaa ajan hengen mukaan. Jos ajan hengen kanssa menee naimisiin, on huomenna leski.” Hän muistutti, kuinka esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa kirkon irrottautuminen perinteisistä Raamatun mukaisista arvoista ei ole tuonut seurakuntiin lisää jäseniä vaan päinvastoin.

Kristityn ei pidä pyrkiä olemaan Jumalasta luopuneelle kulttuurille mieleen. Apostoli Paavalin mukaan kristityn tavoite on oppia, ”miten on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen”. Paavali ja muut Raamatun henkilöt ovat itse meille esikuvia siitä, miten eletään Jumalan tahdon mukaan maailmassa. Silti hekin ovat kaikki vajavaisia syntisiä. Siksi niin kuin Paavali sanoo, he eivät julistakaan itseään vaan Kristusta. Kristinusko on Kristus-uskoa. Emmekä tällöin puhu mistään itse kunkin omatekoisesta mielikuvitusjeesuksesta, vaan Raamatun lihaa ja verta olevasta, ristillä puolestamme kuolleesta, syntimme sovittaneesta, haudasta ruumiillisesti ylösnousseesta ja kerran pilvissä taivaasta palaavasta Jumalan Pojasta.