Kiehtova valta

Englantilaisen filosofi Thomas Hobbesin mukaan jatkuva ja rauhaton vallanhalu on koko ihmiskunnan yleinen taipumus, joka hellittää vasta kuolemassa. Raamatussakin on esimerkkejä lukuisista valtaan rakastuvista hallitsijoista, kuten myös esimerkkejä vallan oikeasta käytöstä. Seuraavassa tarkastellaan kolmea asiaa, jotka Danielin kirja opettaa vallasta.

1. Valta tulee Jumalalta

”Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman, voiman ja kunnian. Hän on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan eläimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi.”

Daniel sanoi nämä sanat Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille selittäessään tämän unta kultapäisestä kuvapatsaasta. Nebukadnessar ei tuntenut tuolloin taivaan Jumalaa, vaan palveli omia jumaliansa. Saattaa tuntua hämmentävältä, että tällaisen pakanallisen hallitsijan valta olisi ainoan oikean Jumalan antamaa valtaa.

Meitäkin saattaa hämmentää, jos äänestämämme ehdokas ei menesty vaaleissa, vaan voiton vie meidän mielestämme aivan vääränlaisia asioita ajava henkilö. Pitäisikö minun uskoa, että Jumalan tahto tapahtui? Tai voinko uskoa, että epäoikeudenmukainen hallitsija jossain diktatuurissa on Jumalan valtuuttama?

Tällaistenkin hallitsijoiden valta tulee Jumalalta. Uusi testamentti opettaa: ”Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hallitsija välttämättä käyttäisi Jumalalta saamaansa valtaa oikein. Tästä historiassa on aivan liikaa esimerkkejä. Esivalta on itsessään kuitenkin Jumalan asettama, ja sitä tulee sen vuoksi kunnioittaa.

2. Valtaa ei tule käyttää itsekkäästi

Jumala oli antanut Danielille taidon selittää unia ja nähdä näkyjä. Millaiset kiusaukset tällaisen taidon käyttämiseen liittyvätkään. Daniel olisi voinut hyvin käyttää tätä valtaansa itsekkäisiin tarkoituksiin. Tähän hänelle tarjottiin mahdollisuuttakin.

Nebukadnessarin poika Belsassar haki selitystä pidoissa seinälle ilmestyneelle kirjoitukselle. Daniel haettiin paikalle, ja kuningas Belsassar lupasi hänelle: ”Jos nyt pystyt lukemaan kirjoituksen ja selittämään sen minulle, sinut puetaan purppuraan, saat kultakäädyt kaulaasi ja pääset arvossa kolmanneksi tässä valtakunnassa.”

Daniel vastasi kuninkaalle: ”Pidä lahjasi itse tai anna palkintosi muille, kuningas, mutta kirjoituksen minä voin lukea sinulle ja voin myös ilmoittaa sen selityksen.” Moni ajattelee, kuinka hullua on luopua tuollaisista etuoikeuksista. Eikö vallasta kannata nauttia täysin siemauksin?

Daniel kuitenkin ymmärsi, että hänelle ei ollut annettu tätä valtaa siksi, että hän hyötyisi siitä itse. Hän ei halunnut edistää sillä omaa kunniaansa. Hän ymmärsi unien selityksen olevan Jumalan lahja, jota hänen tuli käyttää Jumalan kunnian edistämiseksi ja lähimmäisen parhaaksi.

3. Todellinen valta on Jumalan

Vaikka Jumala delegoi valtaansa ihmisille, hänellä on kuitenkin todellinen ja ehdoton valta tässä maailmassa. Danielin kirja muistuttaa meitä voimakkaalla tavalla tästä.

Kuningas Nebukadnessar näki toisen unen, jossa puu hakattiin maahan. Jäi vain kanto, joka jätettiin ruohikkoon kastumaan yökasteesta. Unen selityksen mukaan tämä kuvasi Nebukadnessaria. ”Sinut ajetaan pois ihmisten joukosta, ja olet asuva villieläinten parissa. Härkien tavoin olet saava ruohoa ruoaksesi, ja yökaste on sinut kasteleva.”

Jumalalla on valta riisua mahtavinkin kuningas kunniastaan. Kullakin hallitsijalla on valtaa vain sen verran kuin Jumala on antanut. Nebukadnessarin oli opittava tämä kantapään kautta, sillä hän oli paisunut vallanhimossaan: ”Seitsemän vuotta vierii sinun ylitsesi, kunnes opit tietämään, että Korkein on hallitsija ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen kuninkuuden kenelle tahtoo. Sen puun kanto käskettiin jättää jäljelle, ja tämä tarkoittaa, että saat takaisin valtakuntasi, kun olet oppinut tietämään, että todellinen valta on Taivaan.”

Lue lisää sytyttäviä raamattuopetuksia joka viikko Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.