”Keskeneräisenä on avoin uudelle”
Kansanlähetyksen tuore viestintäjohtaja Sanna Myllärinen nauttii ihmisten kohtaamisesta. Yksityiselämän tragedia pakotti määrittelemään uudestaan, mikä riittää.
Kriisi opetti Sanna Mylläriselle, että töissäkin riittää, kun antaa sata prosenttia siitä, mitä sillä hetkellä on. – En enää vaadi itseltäni liikaa enkä suostu siihen, että joku muu määrittelee, mikä on tarpeeksi. KUVA: JENNIINA NUMMELA
Sanna Myllärinen, 45, aloitti helmikuun puolivälissä Kansanlähetyksen viestintäjohtajana. Kansanlähetyksen vaikutuspiiriin Myllärinen päätyi ensimmäisen kerran keväällä 1994, jolloin hän liittyi vapaaehtoistyöhön nuorisotiimiin au pair -vuoden jälkeen. Eteläpohjalainen tyttö ei ollut koskaan kuullutkaan Kansanlähetyksestä mutta luotti ystävän vinkkiin ja sille tielle jäi.
Paria yliopistovuotta lukuunottamatta Myllärinen on työskennellyt lähes saumattomasti Ryttylässä. Ensikosketuksen toimitukselliseen työhön Myllärinen sai Donkki-lehdessä, jota hän oli mukana kehittämässä opiskellessaan nuorisotyönohjaajaksi oppisopimuksella. Vuonna 2000 hän aloitti Uudella Tiellä, jossa työvuosia kertyi monissa eri tehtävissä yhteensä parikymmentä. Viestin välittäminen on aina ollut Mylläriselle luonteenomaista.
– On ollut hienoa kertoa, miltä asiat ja ihmiset näyttävät kristityn ikkunasta käsin. Olen uskoontulostani lähtien kokenut vahvaa kutsumusta Jumalan valtakunnan työhön. Haluaisin kohdata ihmisiä siellä, missä he ovat, ja viestinnän kautta se on mahdollista.
Uudessa työssään Myllärinen johtaa Kansanlähetyksen viestintätiimiä ja kuuluu myös liikkeen johtoryhmään.
– Tiimimme tarkoitus on palvella koko Kansanlähetystä. On mahtavaa, että saan olla kehittämässä uutta sekä viestinnässä että koko organisaatiossa.
Kiitollisuus pienistä asioista
Sanna Myllärinen työskenteli pitkään Uuden Tien kirjakustannuspuolella. Noiden vuosien kohokohtana hän hehkuttaa Ann Voskampin kiitollisuusteemaista Tuhat lahjaa -teosta, josta tuli hyvin suosittu.
– Oli iso juttu, että saimme kirjan ja brändin meille. Markkinointi oli kallis urakka, mutta teos toi rahat moninkertaisesti takaisin. Se oli projektina ihan mieletön.
Tuhat lahjaa on ollut Mylläriselle myös henkilökohtaisesti tärkeä.
– Olen pohjalaisena luonteeltani positiivinen jopa ärsyttävyyteen asti. Silti kirja on opettanut näkemään myös niitä ihan pieniä, tärkeitä kiitollisuuden kohteita.
Vuodenvaihteessa Myllärinen latasi puhelimeensa sovelluksen, johon hän kirjoittaa kiitollisuusaiheita päivittäin. Listalle saattavat päästä esimerkiksi auringonpaiste, syvällinen keskustelu lapsen kanssa tai terveys. Kaikkein eniten Myllärinen tuntee kuitenkin kiitollisuutta viisi vuotta sitten alkaneesta matkastaan henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen.
Onnettomuus pakotti uuteen suuntaan
Haastattelua edeltävänä päivänä tuli kuluneeksi tasan viisi vuotta hetkestä, joka muutti Sanna Myllärisen elämän suunnan. Tuolloin Myllärisen lasten isä kuoli auto-onnettomuudessa.
– Siitä lähtien, kun poliisit seisoivat ovella ja kertoivat suru-uutisen, kaikki on mennyt ihan uuteen järjestykseen ja se on ollut tosi kivuliasta.
Myllärinen muistelee lämmöllä, että mies oli hänen tapaamistaan ihmisistä herkin ja autenttisin. Hän oli myös Myllärisen paras ystävä, vaikka pariskunta olikin jo eronnut.
Vuodet ennen onnettomuutta olivat olleet raskaita, ja Myllärinen kertoo tajunneensa vasta tapaturman jälkeen, että oli jo pitkään laiminlyönyt itsestään huolehtimisen. Hän ei enää muistanut, kuka on ja mitä tahtoo. Myllärinen jäi miehen kuoltua kolmen pojan yksinhuoltajaksi ja hänellä oli rintamamiestalo hoidettavana.
– Minun oli yksinkertaisesti pakko alkaa pitää itsestäni huolta, koska olen lasten ainut huoltaja. Olen palvelijatyyppi ja mietin usein, miten voin auttaa, palvella tai rohkaista muita, mutta olin itse jäänyt liian tyhjäksi.
Jumala tietää tarkoituksen
Sanna Myllärinen kertoo, että elämä näyttää nyt aivan erilaiselta kuin ennen tragediaa. Heti surutyön aikana hän alkoi käydä kuntosalilla ensin pieniä aikoja kerrallaan. Liikunnan tuoma hyvänolontunne hieman tasasi surun aiheuttamaa stressipiikkiä. Aktiivinen liikunta on Mylläriselle edelleen paras palautumiskeino ja hän ottaa siihen viikostaan hyvillä mielin aikaa. Myllärinen uskoo itsestään huolehtimisen heijastuvan positiivisena ihmissuhteisiin. Myös armollisuutta itseään kohtaan on ollut pakko oppia. Oli kova paikka hyväksyä, ettei arjen pyörittämisestä selviä yksin.
– Pohjalaiselle emäntämentaliteetilleni oli esimerkiksi iso prosessi, että otin siivojan ja maksan jollekin meidän sotkujemme siivoamisesta.
Jo shokkivaiheessa Myllärinen päätti, ettei aio katkeroitua vaan ajattelee joka päivä jotain, mistä olla kiitollinen.
– Toki olen huutanut Jumalalle, miksi näin kävi, mutta kyllä Jumala kestää. Minun ei tarvitse etsiä syyllisiä, koska Jumala tietää, mikä on kaiken tarkoitus.
Lasten isän kuolema havahdutti Myllärisen siihen, ettei huomista ole luvattu kenellekään. Siksi hän ei halua kirjoittaa tarinaansa valmiiksi etukäteen vaan luottaa Jumalan johdattavan eteenpäin.
– Matka on kesken, ja kun ihmisenäkin on keskeneräinen, silloin on avoin uudelle.
