Keskellä tulehtunutta keskusteluilmapiiriä

VIIME KESKIVIIKKONA mediaa seuraaville suomalaisille kävi selväksi, että olemme siirtyneet uudenlaiseen kulttuuri-ilmapiiriin. Kun Pori Jazz irtisanoi puoli päivää kestäneen somekohun jälkeen Aki Ruotsalan toimitusjohtajan tehtävästä, se osoitti, että nyky-Suomessa on ideologia, jolle on osoitettava ehdotonta kunnioitusta ja kuuliaisuutta. Muuten sinut voidaan henkisesti nöyryyttää ja voit menettää työpaikkasi.

KUN RUOTSALA istui televisiossa murtuneena miehenä vakuuttamassa, että hän on aina pitänyt kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina eikä missään tapauk­sessa halua syrjiä ketään, kävi ilmi myös, millä tavoin tuki uudelle ideologialle on annettava. Uusi seksuaalikäsitysten ”katekismusopetus” on osattava ulkoa, eikä sen toistamisessa saa takerrella. Aki Ruotsala oli takerrellut, ja vaikka hän kuinka korjaili sanomisiaan ja pyysi anteeksi, mikään ei enää riittänyt.

Mitä hirveää Ruotsala sanoi saadakseen tällaisen julkisen kohtelun? Sen selvittämiseksi täytyy kaivautua median yhdistelemien ja tarkoitushakuisesti tulkitsemien irrallisten lausumien taakse. Sieltä löytyy lopulta yksi epäonnistunut huumeista vapautumisen ja seksuaalisen suuntauk­sen vaihtamisen vertaileminen.

LUKEMATTOMIEN IHMISTEN joukossa, jotka vaihtavat heteroseksuaalisesta suuntautumisesta homoseksuaaliseen, koska kertovat löytäneensä todellisen identiteettinsä, voi olla myös joitain harvoja, jotka vaihtavat päinvastoin, koska hekin kokevat löytäneensä todellisen identiteettinsä. Näistä ihmisistä – tai yhdestä ”Annista” – Ruotsala oli sanonut, ettei hän voi ihmisen kokemusta kiistää. Ja miksi ihmeessä pitäisi?

Vaikka löytyisi vielä jokin muukin poliittisesti epäkorrekti tai loukkaava lausahdus, näyttää kuitenkin päivänselvältä, ettei Aki Ruotsala ole mikään homovihaaja tai ”eheyttämishoitojen” puolestapuhuja. Terveessä keskusteluilmapiirissä ihmiselle annetaan mahdollisuus selittää, mitä hän tarkoittaa ja mitä hän oikeasti ajattelee. ”Someraivon” keskellä tätä mahdollisuutta ei Ruotsalalle annettu.

”EHEYTTÄMISEN” kannattajiakin toki Suomesta löytyy. Kosmologian professori Kari Enqvist on aikoinaan kysynyt, pitäisikö uskonnollinen kiihkoilija passittaa pakkohoitoon lääkittäväksi samaan tapaan kuin psykoosista kärsivät. Åbo Akademin johtamisen professori Alf Rehn puolestaan, joka totesi Päivi Räsäsestä Facebook-päivityksessään, että tämä on ”helvetin huono ihminen”, on toivonut uskonnollisten ihmisen ”järkeviksi” eheyttämistä verovaroin. Kai nämä professorit ovat jo menettäneet työpaikkansa? Eivät, eikä heidän sanomisiaan ole edes juuri paheksuttu. He sattuvat halveksimaan sellaisia ihmisiä, joita nykyisessä kulttuuri-ilmapiirissä on lupa, ja jopa kuuluu halveksia.

TULEVAISUUDEN Suomessakin tulee varmasti olemaan niin, että joitakin seksuaalivähemmistöihin kuuluvia loukkaa syvästi perinteinen kristillinen opetus. Joidenkin perinteisen kristinuskon ­kannattajien identiteettiä loukkaa taas syvästi väite, jonka mukaan heidän uskontonsa kannalta keskeinen avioliitto-opetus on luonteeltaan syrjivä ja sortava eli yksi vihapuheen muoto. Loukkaantumisesta huolimatta eri osapuolten olisi kuitenkin kyettävä ymmärtämään, että kilpailevien moraalisten kantojen vapaa esillä pitäminen on yksi ehdoton edellytys vapaalle yhteiskunnalle.
Demokratian arvoperustan on tarkoitus muodostua vapaan keskustelun ja mielipiteenmuodostuksen pohjalta, ei jonkin ryhmän totalitaarisen kontrollin ja pelottelun ehdoilla. Viimeksi mainitun tien päässä on pakkovalta.