Kasteesta käytännöllisesti, mutta liian kevyesti

Kasteiden määrä kirkossa vähenee. Periaatteessa voidaan jo laskea vuosi, jolloin viimeinen suomalainen kastetaan. Koska kaste on tärkeä kirkolle, se ei ole jäänyt tämän tosiasian edessä täysin toimettomaksi. Osana kirkolliskokouksen vuosille 2018–2020 hyväksymää Kaste ja kummius -hanketta on esimerkiksi perustettu tyylikkäät verkkosivut kaste.fi., joilta löytyy käytännöllistä tietoa lapsen kastetilaisuuden järjestämisestä.

Vielä tyylikkäämmin toteutettua materiaalia löytyy kaupallisena yhteistyönä toteutetusta oppaasta ”omannäköisiin ristiäisiin”, joka löytyy vauva.fi-sivustolta. Opas on monipuolinen ja käytännöllinen tietopaketti kastejuhlan järjestämisestä. Se sisältää tietoa kummeista, kastevedestä, tarjoiluista ja monesta muusta kasteeseen liittyvästä. Lisäksi löytyy erilaisia kertomuksia ihmisten kokemuksista lapsen kasteeseen liittyen. Tämä kaikki on sinänsä hyvää ja hyödyllistä. Oli esimerkiksi koskettavaa lukea, kun joku kertoi nähneensä sairaana syntyneen lapsensa kasvot ilman letkuja ja piuhoja ensimmäisen kerran kastetilaisuudessa.

Kuitenkin näitä tyylikkäitä sivuja lukiessa jää itse kasteen merkitystä ja tarkoitusta ajatellen tyhjä olo. Muutama ydinkysymys työntyy väkisin lukijan ajatuksiin: Miksi minun pitäisi kastaa lapseni? Mikä on kasteen merkitys ja tarkoitus? Oppaan lähes ainoat rivit tästä asiasta kuuluvat näin: ”Kasteessa pyydetään, että Jumala antaa lapsen elämään kaikkea hyvää ja pitää hänestä huolta. Lähipiiri ja seurakunta ovat lapsen tukena. Kasteessa Jumalan rakkaus ja armo tulevat todeksi ja näkyväksi”.

Eikö olisi voinut vähän enemmän avata? Kysymys ei ole siitä, että se vähä mitä tällä sivustolla sanotaan, olisi täysin väärin, vaan niistä aivan ratkaisevista asioista, jotka jätetään sanomatta.

Kirkon omalla kaste.fi-sivuilla kastetta avataan hiukan enemmän, mutta edelleen jäädään kauas Uuden testamentin kastetta koskevista ydinopetuksista ja rikkaasta kielenkäytöstä. Uudessa testamentissa kaste liittyy Jeesukseen uskomiseen, hänen opetuslapsekseen tekemiseen, syntien anteeksiantamiseen, ihmisen pelastumiseen ja uudestisyntymiseen.  Lukija voi itse käydä mainituilla kirkon sivustolla arvioimassa, kuinka paljon näistä merkityksistä aukeaa.

Mieleen nousee Soili Juntumaan toisessa asiayhteydessä esittämä valitus Kotimaa24.fi-sivustolla julkaistussa mielipidekirjoituksessa: ”Me papit olemme laiminlyöneet seurakuntalaisten opettamisen. Olemme pitäneet aikuisia ihmisiä ikuisina pyhäkoululaisina.”

Kaste.fi-sivustolla ja vauva.fi-sivustolla julkaistussa kasteoppaassa vanhemmille olisi ollut reilua avata kunnolla mistä kasteessa oikein on kysymys. Olisi ollut paikallaan muistuttaa esimerkiksi vanhempien vastuusta opettaa lapselle Jeesuksesta, sillä muuten ei pääse toteutumaan Jeesuksen käsky tehdä opetuslapsia ”kastamalla ja opettamalla”.

Kasteeseen liittyy aina olennaisena osana opetus Jeesuksesta Kristuksesta ja kaikesta siitä mitä hän on käskenyt. Meidät kastetaan, jotta me uskoisimme Jeesukseen, saisimme syntimme anteeksi ja eläisimme koko elämämme hänen yhteydessään, hänen opetuksiaan seuraten. Irrallaan opetuksesta kaste kääntyy helposti omaa tarkoitustaan vastaan.