Kansanedustaja Päivi Räsänen sananvapauden mittarina

Sananvapaus ja uskonnonvapaus ovat demokraattisen yhteiskunnan peruspylväitä. Ilman niitä elämme jonkinlaisessa diktatuurissa, jossa vain tietty ideologia ja tietyt mielipiteet ovat sallittuja. Tällainen yhteiskunta oli esimerkiksi Neuvostoliitto ja sellaisia ovat käytännöllisesti katsoen kaikki kommunistiset yhteiskunnat.

Kansanedustaja Päivi Räsäsen joutuminen poliisikuulusteluihin on herättänyt kysymyksen, ovatko mainitut perusoikeudet yhä voimassa Suomessa. Tähän sakka ne ovat olleet. Se, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen jyräsi poliisin aikaisemman tutkinnan, joka vapautti Räsäsen kaikista syytteistä, ja määräsi uuden tutkinnan aloitettavaksi, haastaa nämä oikeudet.

Räsäsen kirjoitus ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”, jonka Suomen Luther-säätiö julkaisi vuonna 2004, on normaalia kristillistä opetusta perheestä ja seksuaalisuudesta. Viime viikolla 32 kirkolliskokousedustajan allekirjoittamassa kannanotossa todetaan: ”Räsänen ei ole kyseenalaistanut homoseksuaalien ihmisarvoa, halventanut, solvannut tai uhannut heitä. Hän on esittänyt julkisuudessa kristinuskon perinteisen näkemyksen seksuaalisuudesta ja perustellut Raamatulla, millaiset teot rikkovat sitä vastaan. Sellainen on kristinuskossa aivan tavallista. Vastaavaa tehdään luterilaisissa Tunnustuskirjoissa, joihin vedotaan esimerkiksi eduskunnan hyväksymässä kirkkolaissa.”

Raija Toiviaisen aloittama tutkinta on monella muullakin tapaa ongelmallinen. Poliisin aikaisemmin antamassa päätöksessä perusteltiin pitkään ja perusteellisesti, miksi Räsänen ei syyllistynyt rikokseen.

Räsänen puhuu tekstissään Jumalan tahdosta sellaisena kuin se ilmenee Raamatussa. Jos tällainen normaali kristillinen puhe loukkaa jotakin ihmistä, sen ei kuitenkaan pitäisi olla syy kieltää sitä.

Sananvapaus sisältää senkin mahdollisuuden, että joku kiistää Räsäsen argumentoinnin ja puhuu sitä vastaan. Sekin sisältyy sananvapauteen. Ihmisten on yhteiskunnassa voitava ilmaista toisistaan poikkeavia mielipiteitä uskonnollisista, eettisistä ja elämäntyyliä koskevista kysymyksistä pelkäämättä rikkovansa lakia tai syyllistyvänsä vihapuheeseen. Muuten vapaa keskustelu tukahdutetaan väkivalloin.

Kirkolliskokousedustajien kannanotossa sanotaan: ”Poliisi tai oikeuslaitos eivät voi ratkaista sellaisia asioita kuin raamatuntulkinnan oikeellisuus tai Jumalan tahdon mukainen seksuaalisuus. Poliisin ja oikeuslaitoksen tulee puuttua sellaiseen uskonnollisuuteen, joka uhkaa yksilön tai ihmisryhmän yhteiskunnallista asemaa, kunniaa, omaisuuden suojaa tai ruumiillista koskemattomuutta.”

Viime mainittu lause muistuttaa siitä, että kaikkia mahdollisia tekstejä – myös Raamattua – voi tietysti myös käyttää väärin ja vihamielisessä tarkoituksessa. Tällaisiin ilmeisiin väärinkäytöksiin, joita ilmeni esimerkiksi natsi-Saksassa, tulisi virkavallan puuttua. Räsäsen tekstit ovat kuitenkin kaukana mistään vihapuheesta.

Koko tämä kansanedustaja Räsäsen painostaminen tällaisella erikoisella tavalla herättää väkisinkin kysymyksen motiiveista. Miksi normaalia kristillistä opetusta halutaan juuri nyt suomalaisessa yhteiskunnassa tällä tavoin yrittää vaientaa ja kieltää? Mitkä tahot ovat tällaisen toiminnan takana, ja miksi?

Piditkö artikkelista? Katso alla olevasta videosta, mikä on työnäkymme. Tilaa Uusi Tie -lehti tästä.