Jukka Salminen: Haluan vanheta leikkien

Jukka Salmisen laulurepusta löytyy liki 900 laulua. Mistä lähteestä riittää näin paljon musiikkia? – Kivusta ja kaipauksesta. Laulan ilot ja surut, hän tiivistää.

RGB_JukkaSalminen_Virpi-Kurvinen
Salmisella on yli kolmekymmentä vuotta keikkaelämää takanaan. Moni tässä iässä jo suunnittelee tulevia eläkepäiviä, ja visioi tulevaa. Niin Jukka Salminenkin. – Haluan vanheta leikkien, hän virnistää poikamaisesti. Kuva: Virpi Kurvinen

Jukka Salmisen laulurepusta löytyy liki 900 laulua. Mistä lähteestä riittää näin paljon musiikkia?
– Kivusta ja kaipauksesta. Laulan ilot ja surut, hän tiivistää.

Jukka Salminen, 60, on säveltänyt ja sanoittanut liki 900 laulua, joista valtaosa on lastenlauluja. Erityiseksi tämän tekee se, että hän on niitä harvoja suomalaisia, jotka ovat tehneet uran hengellisen lastenmusiikin parissa. Salminen itse vierastaa sanaa ”ura”. Nuorena hän ei tullut ajatelleeksi, että musiikista olisi elämäntehtäväksi.

– En koskaan päättänyt tulla muusikoksi. Useat lauluni ovat syntyneet kivusta ja kaipauksesta, Salminen vastaa runollisesti ja kertoo itse kaivanneensa lapsena syliä ja lohdutusta.

– Olen tehnyt itseni kanssa paljon työtä, että voisin hyväksyä omat lähtökohtani ja särkyneisyyteni. Matka sopuun ja anteeksiantoon on ollut pitkä ja kivulias, mutta ehdottomasti kaiken tämän arvoinen. Voin tänään sydämestäni sanoa: ”Kiitos elämästä, äiti! Kiitos elämästä, isä!”

Hyräilevä poika ja luova opiskelija

Kodikkaasti rahiseva radio ja iskelmämusiikki kuuluivat Salmisen lapsuuden äänimaisemaan.

– Kuuntelin mielelläni esimerkiksi Tapio Rautavaaraa ja Lasse Mårtensonin musiikkia, hän kertoo.

Salminen ei vain tyytynyt kuuntelemaan musiikkia.

– Päädyin isoveljeni mukana seurakunnan toimintaan. Seurakunnan kitarakerhonohjaaja innosti kitaraharrastuksen pariin. Ohjaaja painotti, miten tärkeää on opetella hallitsemaan soitinta. Muistan vieläkin, miten hienoa oli oppia soittamaan kitaralla a-molli. Soitin myös klassista pianoa.

Ensimmäiset itse keksityt laulut Salminen hyräili 14-vuotiaana kitaran kanssa.

– Rallattelin ja hyräilin jatkuvasti. Hyräily oli minulle kuin turvapaikka. Laulunteko on aina merkinnyt minulle turvallista omaa saareketta, missä olen omimmillani.

Luokanopettajaopintojen myötä musiikkiharrastukseen tuli ammattimainen ote.

– Opettajankoulutuksessa musiikinopettajani Pekka Viljanen opetti vapaata säestystä. Se avasi soittamiseeni uuden ulottuvuuden. Pekka kehotti minua tekemään lapsille lauluja, joissa käytiin läpi Raamatun keskeisiä kertomuksia. Jokaiseen lauluun tuli sisällyttää myös jokin musiikillisesti uusi asia, kuten vaikkapa rytmi tai eri nuottiarvot. Näin syntyi Hyvä ystävä -musikaali omalle ensimmäiselle äänitteelle, hän kertoo.

Projektin innostamana Jukka Salminen oivalsi, että hengellisyyden voisi tuoda lasten arkeen aivan uudella, raikkaalla tavalla.

Omat rajat hahmottuvat

1980-luvun puolivälissä Salminen jäi toisen kerran koti-isäksi kahden tyttären kanssa. Tästä alkoi myös vapaan taiteilijan elämä. Isyyden ja aikuistumisen myötä nousivat pintaan myös omat, käsittelemättömät kipeät tunteet lapsuudesta. Tuolta ajalta Salminen on tallentanut muistoja kirjaansa Se on tervasta! (Päivä 2015).

Kirjassaan Salminen kertoo, miten hän lähti ensimmäiselle työmatkalennolle Helsingistä Vaasaan. Elämä tuntui hohdokkaalta. Vierustoveriksi hän sai Matti Joensuun, joka aloitti kirkon perheneuvontatyön sotien jälkeen. Syvällinen keskustelu herätti Salmisen pohdiskelemaan.

”Tietoisuuteeni nousi viha omaa isääni kohtaan. Matti opetti minulle ensi kertaa, ettei viha ole rakkauden vastakohta. Tervettä vihaa ei tarvitse pelätä. Se on suojaava, hyvä asia – – Sillä rakentuvat omat rajat. Hämmästelin, kun hän vielä lisäsi, että tuolla terveellä vihalla minun on isästäni erottava ja että minun on otettava vastuu omasta elämästäni. – – Kenties näin muuttuu hiljalleen myös sukupolvesta toiseen siirtyvä miehen mykkyyden malli. Matti puhui viirin kääntämisestä. – – ’Jos ei tuo muutos ihan sinun elämässäsi näy, niin huomaat sen lapsissasi, seuraavassa sukupolvessa.’”

Laulujen siivin lasten maailmaan

Salmisen ahkera laulujen työstäminen huomattiin.

– Oli uskomaton tunne, kun ensimmäistä kertaa sain palkkaa laulujen tekemisestä. Suomen Lähetysseura tilasi minulta musikaalin Tansa­niaan. Jo silloin työssäni yhdistyivät kansainvälisyys ja lapset.

Pikkuhiljaa muusikko sai jalansijaa, ja niin hän rohkeni perustaa toiminimen syksyllä 1988.

Mies myöntää, että hänen elämäntehtävänsä on herättänyt joskus ihmettelyäkin.

– Miesten saunassa muistan jonkun ihmetelleen, että voiko lastenmusiikkia tekemällä elää, Salminen hymyilee.

1990-luvulla lama ravisteli perhettä. Töitä oli niukasti, ja perhe joutui tiukille kahden asunnon loukussa. Sitten Salminen sai Suomen Pipliaseuralta tilaustyön.

– Sain työstettäväkseni enkeliaiheisia lauluja ja kahdessa vuodessa minulle järjestettiin 140 konserttia. Se oli upea juttu. Nuo enkelilaulut veivät minut myös Venetzuelaan ja Kolumbiaan. Tutustuin katulapsityöhön ja vierailin turvakodeissa. Silloin minulle tuli käsinkosketeltavan todelliseksi taivaan Isän syli, joka on avoin hylätyillekin lapsille, Salminen kertoo.

Sittemmin Salmisen kynästä on syntynyt lähetysaiheisia musikaaleja ja lauluja yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa, kuten Zooppera, Kiinalainen juttu, Gibu Gibu, joka kertoi Etiopiasta sekä Tarinasafari ja Menox maailmalle lähetysyhdistys Kylväjälle.

Äläsanoma vai ilosanoma?

Salminen on kohdannut uransa aikana tuhansia lapsia. Hän muistelee koskettavaa kohtaamisesta 9-vuotiaan pojan kanssa.

Vuonna 2002 Jukka Salminen voitti Salon kaupungin lastenlaulukilpailun sävelmällään Kirje kuulle (san. Pirkko Arola). Vuonna 2009 Kirkkohallitus palkitsi hänet lauluntekijänä elämäntyöpalkinnolla. Vuonna 2015 Salo – lastenlaulukaupunki ry myönsi Salmiselle Hyvätuuli-palkinnon. Se annetaan ansioituneelle musiikintekijälle ja suomalaisen lastenmusiikin merkittävälle vaikuttajalle.

– Opiskeluaikana harjoituskoulussa kysyin lapsilta, mikä on kristinuskoon liittyvä kolmikirjaiminen sana, jossa on keskellä l-kirjain. Yksi poika vastasi ”älä!” Poika sanoi, että kun mennään kirkkoon aikuiset sanovat, että ”Älä pölise ja ole hiljaa!” ”Älä ja älä”. Minua koskettivat tuon pojan sanat. Kokiko tuo poika, että kristittyjen sanomakin on äläsanoma, vaikka sen pitäisi olla ilosanoma, Salminen sanailee.

Kohtaamisen seurauksena Salminen päätti tehdä vain ilosanomalauluja.

Mitä Jukka Salminen toivoo lapsille jäävän mieleen hänen keikoiltaan?

– Vierastan kaikenlaista hypetystä ja isoilta konserttilavoilta omaksuttua yleisön huudattamista. Haluan viljellä herkkyyttä, huumoria ja vuorovaikutusta, hän sanoo.

– Uskon, että lapsena mieleen jääneet hengelliset laulut ovat kuin siemen, joka voi kasvaa ja tuottaa hyvää hedelmää. Kun aikuisena kohtaa vastoinkäymisiä tai kipua, voi hyvän läsnäolo voittaa tuossa tilanteessa.

Salminen uskoo, että kohdattu ja hengellisesti ravittu lapsi jaksaa aikuisena kohdata omat vastoinkäymisensä paremmin.

– Silloin voi nähdä, että vastoinkäyminen ei ole seinä vaan ovi.

Aito yhteys syntyy haavoittuvuuden kautta

Jukka Salmisen yksi rakastetuimpia lauluja on Saviruukku. Mies itse ihmettelee, miten hän saattoi säveltää 22-vuotiaana tuollaisen laulun. Liisa Pukkilan sanat menevät niin syvälle.

– En tainnut ymmärtää tuon ikäisenä mitään särkymisestä, enkä kovin paljon Jumalan rakkaudesta ja armostakaan, hän myöntää.

– Pyrin nuorempana rakentamaan miehisyyttäni voitokkaille tarinoille. Pakenin tunneasioita pitkälle aikuisuuteen. Kesti käytännössä monia vuosia tajuta, että vasta omien kipujen kohtaamisen kautta saavuttaisin tunneyhteyden myös muihin ihmisiin. Yhteys toisiin syntyy oman haavoittuvuuden kohtaamisen kautta, hän uskoo.

Salminen kokee, että Jumalan rakkauden varassa on mahdollista suostua omaan särkyneisyyteensä, ja anteeksiantoon muita ihmisiä kohtaan.

– Kristus on totuus ja rakkaus. Tämän totuudellisuuden ja rakkauden varassa voimme kohdata toiset ihmiset samalla tasolla, vailla ylemmyyden- tai alemmuudentuntoa, hän sanoo.

Jukka Salminen on huomannut, että tämän kasvun kautta myös omaa itseä voi oppia kohtelemaan paremmin.

Aikuiseksi mieheksi kasvaminen on ollut Salmiselle avaintekijä, kun konserttikiertueita on syntynyt myös avioliittotapahtumiin ja muutenkin aikuiselle yleisölle.

– Voin kohdata yleisöni aidosti, kun avaan jotain omasta haavoittuvuudestani ja tulen ihmiseksi heidän rinnalleen, muusikko pohdiskelee.