Jouluna tuntee pienuutta

Kristittyinä uskomme, että seimessä kerran nukkuneella Jeesus-lapsella oli maailman Herruus harteillaan. Jeesuksessa saivat vastauksen ihmiset, jotka olivat läpi historian valitelleet: ”Jos Jumala on olemassa, miksi hän ei näyttäydy?”. Jumala tuli näkyväksi, kuultavaksi ja kosketeltavan todelliseksi tässä maailmassa.

Uskomme, ettei Jeesus ainoastaan tullut kertomaan ja näyttämään, millainen Jumala on. Hän oli itse Jumala. Kaikkivaltias, kaiken luonut ja kaikkea ylläpitävä Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi. Tätä sanotaan inkarnaatioksi. Jumala tuli in carne, lihaksi. Kyseessä on kaikkien ihmeiden ihme. Salaisuuksista suurin ja ihmeteltävin. Jumala arvioi ihmisen arvon niin suureksi, että hän itse tuli meidän kaltaiseksemme. Jo sen ajatteleminen saa tuntemaan itsensä pieneksi Jumalan edessä.

Vielä ihmeellisemmäksi asia menee, kun kysymme, miksi Jeesus tuli ihmiseksi. Klassinen kristillinen vastaus on, että se tapahtui ”meidän pelastuksemme tähden”. Jumalan Poika tuli ihmiseksi voidakseen kuolla ristillä meidän edestämme. Tämä oli Jumalan iankaikkinen suunnitelma, ja Jeesus toteutti sen Raamatun mukaan jopa mielellään. Näin voimme lukea Psalmista 40, joka Heprealaiskirjeen 10. luvun mukaan viittaa Jeesukseen. Alentuminen, nöyrtyminen ja kärsimys eivät Jeesusta pysäyttäneet. Hän kulki koko tien meidän edestämme – ja hän teki sen, kun me vielä olimme hänen vihamiehiään. Jeesus kärsi ristillä vastustajiensa ja vainoojiensa edestä. Tämä merkitsee sellaista rakkautta, jota tästä maailmasta ei löydy.

Jumala arvioi ihmisen arvon niin suureksi että hän itse tuli meidän kaltaiseksemme. Jo sen ajatteleminen saa tuntemaan itsensä pieneksi Jumalan edessä.

Jos kertomus Jeesuksesta olisi vain tarina, se olisi kaunis ja puhutteleva. Mutta tämä tarina on myös tosi. Ristinpuu, johon Jeesus naulittiin, oli niin todellinen, että jos sitä olisi kädellään silittänyt, olisi voinut saada tikun sormeensa. Tyhjä hauta oli niin todellinen, että ylösnousemuksen jälkeen voidaan sanoa ”Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut”.

Kaikki tämä vetää hiljaiseksi. Se johtaa ihmettelyyn ja palvontaan. Se johtaa tajua­maan, kuinka oikeassa Jeesukselle tietä valmistanut Johannes Kastaja oli sanoessaan: ”Hänen tulee kasvaa, ja minun vähetä.” Kristittynä emme saarnaa itseämme. Meistä ei olisi paljon – ainakaan positiivista – kerrottavaa. Me kristittyinä olemme niin monella tapaa Jeesuksen vastakohtia. Meidän rakkautemme ja tekomme, puhumattakaan persoonastamme, ovat niin totaalisen erilaisia kuin Jeesuksen. Puhtaus ja vanhurskaus, jonka hän meille lahjoittaa, on meille itsellemme vierasta. Ja kuitenkin Jeesus tuli antamaan sen meille. Hän lahjoittaa vanhurskauden meille henkilökohtaisesti omistettavaksi. Yksin uskon kautta se on meidän.

Juuri tästä on jouluna kysymys. Se saa tuntemaan itsensä pieneksi.