Jouluevankeliumi Johanneksen mukaan
Kun Matteus ja Luukas kertovat, mitä tapahtui ensimmäisenä jouluna, Johanneksen evankeliumi selittää, mikä oli ensimmäisen joulun merkitys.
Jouluaattona kirkoissa luettava Luukkaan jouluevankeliumi jaksaa vuodesta toiseen kiehtoa, koska se sisältää paljon konkreettisia kuvia ja tapahtumia. Se kertoo nuoren parin pitkästä matkasta Betlehemiin, seimestä ja majatalosta, pelästyvistä paimenista ja suuresta taivaallisesta sotajoukosta.
Myös Matteuksen jouluevankeliumi on konkreettinen. Tähtitaivas tietää, missä Kristus syntyy. Itäisiltä mailta tulevat tietäjät tuovat mystiseltä kuulostavia kalliita lahjoja. Tapahtumien taustalla on mielipuolisen Herodeksen uhkaava käytös.
Evankelista Johannes puolestaan liitelee sfääreissä, saattaisi joku ajatella. Hän puhuu jumalallisesta Sanasta, jonka kautta kaikki on luotu. Tuossa Sanassa oli elämä ja se elämä oli ihmisten valo. Teksti ei kuitenkaan ole tajunnanvirtaa, vaan pohjautuen Vanhan testamentin profetioihin Johannes avaa joulun tapahtumien merkityksen.
Alussa oli Sana
Raamattuviitteet
1. Joh. 1:14
2. Joh. 1:1
3. Sananl. 8:23, 35
4. 2. Moos. 25:8-9
Kun Matteus ja Luukas kertovat, mitä tapahtui ensimmäisenä jouluna, Johanneksen evankeliumi selittää, mikä oli ensimmäisen joulun merkitys. Johanneksen jouluevankeliumi on tiivistetysti tämä: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”1
Kun Johannes puhuu Jeesuksesta Jumalan sanana, hän viittaa luomiskertomukseen. Alussa Jumala loi taivaan ja maan sanallaan. Mitä Jumala sanoi, niin tapahtui. Johannes aloittaa evankeliuminsa toteamalla, että ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.”2 Jeesus oli tämä Jumalan luona oleva Sana.
Sanaa tarkoittava kreikan sana logos voidaan kääntää myös ajatukseksi, järjeksi tai viisaudeksi. Juutalaisessa viisauskirjallisuudessa Jumalan viisaus toisinaan henkilöityy, hänestä puhutaan ikään kuin persoonana. Näin esimerkiksi Sananlaskujen kirjan kahdeksannessa luvussa, jossa viisaus sanoo itsestään: ”Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. – – Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.”3
Tämä iankaikkisuudessa ollut kallisarvoinen aarre, Jumalan ikuinen sana, oli nyt tullut lihaksi, siis ihmiseksi. Siinä on joulun ihmeellinen merkitys.
Jumala telttaili ihmisten keskellä
Johanneksen jouluevankeliumin mukaan Jumalan sana ”asui meidän keskellämme”. Tarkalleen ottaen Johannes ei puhu vain ”asumisesta” vaan ”asumisesta teltassa” tai ”telttamajan pystyttämisestä.”
Jumalan ihmiseksi tuleminen merkitsee, että
- hän haluaa lähestyä ihmistä.
- hänet voi tulla tuntemaan.
- ruumiillisuus ei ole paha asia. Hän tuli itsekin siitä osalliseksi.
- Jumala tietää, mitä on olla heikko, kohdata kiusaukset ja kuolema.
Johannes viittaa telttamajaan, jonka Jumala käski Mooseksen johdolla tehdä: ”Tehtäköön minulle pyhäkkö, niin minä asun teidän keskellänne. Tehkää telttamaja ja kaikki sen varusteet tarkoin sen mallin mukaan, jonka minä sinulle näytän.”4
Telttamaja toimi Israelin kansan jumalanpalveluksen keskuksena erämaavaelluksella Egyptistä luvattuun maahan. Myöhemmin Jerusalemin temppeli korvasi telttamajan.
Telttamajassa Jumala asui. Siinä hän oli todella kohdattavissa. Jeesuksen tultua maailmaan Jumala voidaan kohdata tämän persoonan kautta. Jumalan ilmestyminen ja kohtaaminen ei ole sidottuna tiettyyn rakennukseen, vaan persoonaan. Jeesus on uusi telttamaja ja temppeli, jossa syntinen ihminen voi kohdata pyhän Jumalan.
Lohikäärme autotallissa
Jumalankieltäjä vertasi Jumalaa lohikäärmeeseen, jonka eräs mies väitti asuvan autotallissaan. Kun ystävä tuli käymään, mies pyysi tätä ihastelemaan otusta. Mies avasi autotallin oven ja sanoi: siinä se on, eikö olekin hieno!
Ystävän katse kiersi autotallia ympäri, mutta hän ei nähnyt muuta kuin tyhjät seinät ja kasan roinaa lattialla. ”Missä se muka on? En näe sitä” ystävä sanoi. ”Se onkin näkymätön”, totesi mies. ”Mistä sitten voin tietää, että siellä on lohikäärme? Voisiko se karjaista?” ystävä kysyi. ”Kyllä, mutta sen karjaisu on äänetön”, mies vastasi. ”Syökseekö se kenties tulta?” ”Kyllä, mutta se ei ole polttavaa. Itse asiassa sitä ei ihminen voi tuntea.”
Jumalankieltäjän vertaus kuvaa, miten moni tämän päivän ihminen ymmärtää Jumalan. Jos hän on olemassa, hänestä ei voi tietää mitään. Hänen tekojaan ei voi havaita tai tuntea eikä hän vaikuta millään tavalla maailmassa. Jumalan poissaolon tuskan kanssa kamppailevat niin epäuskoiset kuin uskovat.
Jumala ei kuitenkaan ole poissa, näkymättömissä eikä tavoittamattomissa. Ensimmäisenä jouluna hän tuli ihmiseksi. Hän oli verta ja lihaa. Ihmisestä syntynyt, tosi ihminen. Hänet saattoi nähdä omilla silmillä, hänen äänensä pystyi kuulemaan omin korvin. Häntä saattoi koskettaa, ja hänen kosketuksessaan oli parantava voima.
Tänä päivänä me kohtaamme ylösnousseen Jeesuksen Raamatussa ja hänen seurakuntansa keskellä, evankeliumin sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Niissä meillä on konkreettinen todistus siitä, että Jumala ei ole jättänyt ihmistä oman onnensa nojaan. Hän tuli sinuakin varten, jotta sinä voisit tuntea hänet ja pelastua synneistäsi. Saat sen uskoa kohdallesi tänä jouluna!
