Jerusalemissa rakennettiin yhteyden siltoja

Lehtimajanjuhlilla Israelissa nähtiin kansojen paljous. Kuva: Jani Salokangas / Joonas Ojala / ICEJ

Kun Israelin parlamentti vuonna 1980 ilmoitti Jerusalemin olevan Israelin jakamaton pääkaupunki, useat maat protestoivat siirtämällä suurlähetystönsä Tel Aviviin. Aistiessaan juutalaisten kokeman kansainvälisen torjunnan, lehtimajanjuhlille saapuneet kristityt päättivät perustaa Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön (ICEJ) samana vuonna. Miltä ICEJ:n lehtimajanjuhlat näyttävät lähes 40 vuotta myöhemmin? 

Sen aistii jo lentokentällä: odotuksen ja innostuksen. Juutalaisia ja kristittyjä eri puolilta maailmaa on matkustanut Israeliin viettääkseen lehtimajanjuhlaa, ainoaa juhlaa, jota Raamatussa käsketään viettämään iloiten. Huomaan ensimmäiset sofarit suomalaisilla. Tulevina päivinä näen sofareita vielä runsaasti, useimmiten kristityillä.

Aurinko paahtaa jo kuumasti kävellessäni Pais Areenalle keskiviikkoaamuna 26. syyskuuta. Noin 6500 kristittyä noin sadasta maasta on saapunut tänä vuonna Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön (ICEJ) järjestämille lehtimajanjuhlille Pais Areenalle Jerusalemiin.

Aamutilaisuus on menossa, mutta penkeissä on vielä runsaasti tilaa, kun nigerialainen pastori Mosy Madugba johtaa rukousta ääntään säästämättä.

Juhlien puhujakattaus on selkeästi karismaattinen ja evankelikaalinen. Ortodokseja täällä ei näy, mutta areenan käytävältä löytyy pöytä, jossa päivystää vaaleissa asuissa nunnia.

Penkit alkavat täyttyä ja Lähi-idän rytmit nappaavat kuulijat mukaan.

– Olen juutalainen isäni ja äitini sukujen mukaisesti. Olen täällä, sillä joku kertoi vanhemmilleni Messiaasta, israelilainen muusikko Sara Lieberman aloittaa osuutensa.

Väki virkistyy ja alkaa tanssia mukana. Liehuvissa lipuissa näkyy leijonan ja kotkan kuvia. Baruch haba b´shem Adonai. Siunattu hän, joka tulee Herran nimessä.

– Juhla on tulossa, tunnen sen sydämessäni. Jeesus on tulossa, hän palaa tähän maahan, tähän kaupunkiin, Lieberman innostuu ennen seuraavaa lauluaan.

Taitavaa markkinointia

ICEJ ei ole ainoa kristittyjä kokoavien lehtimajanjuhlien järjestäjä, sillä omia juhliaan pitävät ainakin ICEJ:n perustaja Jan Willem van der Hoeven Hinnominlaaksossa sekä helluntaiseurakunta King of King´s Yafo-kadulla.

Mutta suurimmat pirskeet nämä ovat, ja tänne suuntaa suurin osa suomalaisistakin. Pais Areena Jerusalemissa on ICEJ:n juhlien pääpaikka, mutta tilaisuuksia järjestetään myös Ein Gedissä Negevin erämaassa sekä Jerusalemissa puutarhahaudalla ja Daavidin tornilla.

Päivittäisillä bussiretkillä osallistujat voivat suunnata valitsemiinsa kohteisiin, vaikkapa ICEJ:n suurlähetystöön, missä kerrotaan läheisistä suhteista Israelin pääministereihin ja kerrotaan järjestön työstä laajemmin. Erikoisin lienee Gazan rajalle tehty retki. Monipuolisella ohjelmalla on myös hintansa. Koko viikon ohjelmapaketti maksaa 435 euroa.

Pikatreenit lavan takana

Haifassa messiaanista seurakuntaa johtava japanilais-amerikkalainen Peter Tsukahira haastaa kuulijoita muutoksentekijöiksi kotimaahan palattuaan.

– Epäoikeudenmukaisuus ja rasismi ovat globaaleja ongelmia, joita poliitikot eivät voi ratkaista. Vain Jumalan läsnä­olossa näky uudistuu, henki virkistyy.

Tauolla törmään Pekka Simojokeen, joka tekee parhaillaan hepreankielistä Nordic Praise -levyä yhteistyössä ICEJ kanssa.

– Maanantai-illan ohjelmaan oli suunniteltu lauluni On yksi nimi ylitse muiden, ja kun järjestäjät kuulivat, että säveltäjä on paikalla, sain kutsun laulamaan tenoria. Ehdimme vetää pikatreenit lavan takana, muusikko naurahtaa.

Ensimmäistä kertaa juhlille saapunut helsinkiläinen Salme Turunen iloitsi nähdessään Simo­joen lavalla.

– Ajatella, että suomalainen artisti on niin tunnettu, että pääsi esiintymään. Kyllä se nostatti kansallistunnetta. Oli mahtava fiilinki ja Suomen lippuja oli paljon.

”Jumala selvittää välit kansojen kanssa”

Omassa raamattuopetuksessaan ICEJ:n varajohtaja (vice president) David Parsons maalasi vakavia näkyjä. Hän nostaa esiin Raamatun periaatteen, että Jumalan tuomio alkaa Jumalan huoneesta, sen jälkeen seuraa pakanakansojen vuoro. Näin kävi Vanhan testamentin kuvaamissa Juudean ja Israelin pakkosiirtolaisuuden ajoissa, joita seurasi tuomio Babylonialle ja Meedo-Persialle.

Kolmannen kerran Jumala tuomitsi Israelin vuonna 70 jKr. hajottaessaan heidät ympäri maailman.

– Holokaustissa kaksi kolmannesta juutalaisista tapettiin. Muutama vuosi myöhemmin Israelin valtio perustettiin. Ajattelen, että Israelin kohdalla pahin on takana päin.

– Jumala selvitti asiat ensin Israelin kanssa. Sen jälkeen on pakanakansojen vuoro. Kaikkialla, missä juutalaisia on kohdeltu väärin, painajainen odottaa.

Pohjois-Norjassa Polmakin kylässä asuva Ritva Turunen koki Parsonsin puheen voimakkaana ja herättelevänä.

– Hän kutsui kristittyjä vastuuseen. Profetioiden toteutumisessa tarvitaan kristittyjä ja meidän vastuutamme.

Israel koetaan hengelliseksi kodiksi

Illan tilaisuudessa Pais Areenalla on riehakas tunnelma ja tilaisuus tulkataan mandariinikiinaksi. Paikalla onkin silmiin pistävän paljon kiinalaisia ja taiwanilaisia heilutellen iloisesti lippujaan. Kun penkit täyttyvät, huomaan istuvani kylki kyljessä kiinalaisryhmän keskellä.

LEHTIMAJANJUHLA 

Yksi Mooseksen laissa säädetyistä suurista pyhiinvaellusjuhlista, jolloin juutalaisten tulisi saapua Jerusalemiin.

Juhlassa on sadonkorjuujuhlan piirteitä ja myös pakanat saivat osallistuja juhliin.

Kristillisessä perinteessä tunnetaan ajatus, jonka mukaan Messias syntyi lehtimajanjuhlan (sukkot) aikaan ja myös Messiaan paluun odotetaan tapahtuman sukkotin vieton aikaan.

Nuorten taiwanilaisten energinen ylistysryhmä hurmaa yleisön ja kiinalaiset ympäriltäni pyyhältävät eturiviin laulamaan:

”Kovempaa, kovempaa julistamme: olet Herra. Kruunaamme sinut herrojen herraksi, yli kaiken.

En voi olla ajattelematta sitä kommunistisen hallinnon painetta, joka on kiristynyt Kiinan kristittyjen ympärillä. Heidän rohkeutensa säväyttää.

Miksi juhlille sitten tullaan? Eräs taiwanilainen nuori nainen kertoo ”tulleensa kotiin.”

Kongon demokraattisesta tasavallasta saapunut Pakasa Muyulu on maassa jo seitsemättä kertaa ja lehtimajanjuhlillakin neljättä.

– Tulen uudestaan, koska tämä juhla inspiroi minua. Hengelliset juureni ovat täällä. Tässä maassa Jeesus käveli.

Bisnes kukoistaa boikoteista huolimatta

Talous ja yrittäjyys tuntuvat herättävän tunteita Israelissa. Istuessani arabitaksikuskin kyydissä, tämä kiukustuu nähdessään muurin, joka erottaa palestiinalaiset.

– Kaikki tuontituotteet on ostettava Israelin puolelta ja juutalaiset hyötyvät sitä, hän sanoo kitkerästi.

Calev Myersin johtaman Arise for Israelin kotisivuilla asiasta kerrotaan toinen puoli: palestiinalainen yhteisö hyötyy Israelissa maksetuista korkeammista palkoista. Myer on puhujavieraana myös Pais Areenan tilaisuudessa.

– Sanon tämän juutalaisena israelilaisena: ei tarvitse olla anti-palestiinalainen tukeakseen Israelia. Rauhanomainen yhteiselo on totta yritysmaailmassa, hän painottaa.

”Tämä on ainoa valtio, jonka uskonto, kieli, nimi ja maa ovat samat kuin 3000 vuotta sitten. Ja niistä 2000 vuotta elimme hajalleen ripoteltuina ympäri maailman.” Calev Myers, juutalainen juristi ja toiminnanjohtaja.

Hän kehottaa paikalla olevia liikemiehiä sijoittamaan Israeliin.

– Nasdaq-listattuja yrityksiä on Israe­lissa kolmanneksi eniten maailmassa, heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen. Israelilaisia yrityksiä on Nasdaqissa enemmän kuin EU-maiden yrityksiä yhteensä.

Myersin perustama Arise for Israel -järjestö arvostelee myös voimakkaasti kansainvälistä BDS-liikettä (The Boycot, Divestment, Sanctions), joka nimittää Israelia apartheid-valtioksi ja kehottaa boikotoimaan maan tuotteita. Arise for Israel muistuttaa, että jo natsit aloittivat juutalaisvastaisen kampanjan kehottamalla boikotoimaan juutalaisomisteisia yrityksiä.

Uskaltaisiko juutalainen luottaa kristittyyn?

Moni kristitty koki löytäneensä hengelliset juurensa Israelissa. Kuva: Jani Salokangas / Joonas Ojala / ICEJ

Torstai-iltapäivänä juhlijat suuntaavat Jerusalem-marssille, minkä jälkeen areenalla järjestetään kutsuilta israelilaisille. Kävellessäni areenaa kohti pimeyden jo laskeuduttua, tapaan liikennevaloissa Pietarissa kasvaneen juutalaisen, Violetan. Nyt jo eläkkeellä oleva nainen kertoo löytäneensä Messiaan Israe­lissa, missä hän on asunut viisitoista vuotta. Hän pääsee tapahtumaan ilmaiseksi Israelin passilla.

Pais Areenalla illan ohjelma on rakennettu juutalaisia vieraita ajatellen ja illassa esitellään muun muassa ICEJ:n avaamaa hoitokotia holokaustista selvinneille, nyt vähävaraisille vanhuksille. Videon aikana huomaan harmaantuneen naisen, joka alkaa silitellä vieressään istuvan vanhuksen hartioita, kun holokausti mainitaan. Onko vanhus ehkä itsekin selvinnyt holokaustista? Hän lienee kahdeksankymppinen.

Kysyn näiltä juutalaiselta äidiltä ja tyttäreltä, miten he kokevat ICEJ:n järjestämän illan. Nuorempi vastaa, mutta ei halua nimeään julkisuuteen. Hän kertoo osallistuvansa israelilaiseen iltaan kolmatta kertaa.

– Meitä juutalaisia vihataan kaikkialla, monet eivät edes kerro olevansa israelilaisia matkustaessaan Eurooppaan. Siksi on ihmeellistä nähdä, että nämä kansat siunaavat meitä, nainen kertoo amerikkalaisella korostuksella.

Illassa korostetaan juutalaisten ja kristittyjen ystävyyttä ja yhteisiä projekteja. Miltä tällainen puhe kahden uskonnon välisestä ystävyydestä tuntuu?

– Tämä on juutalaisille vaikea asia historiallisista syistä. Kristityt ovat tehneet juutalaisille hirvittäviä asioita ja kristityt eivät ehkä ihan ymmärrä meitä.

– Keskenään juutalaiset puhuvat, ettei koskaan pidä luottaa kristittyyn. Mutta nämä ihmiset kuitenkin tuntuvat aidoilta, en usko, että he kääntäisivät selkäänsä. He suhtautuvat Israeliin näin, koska ovat lukeneet Raamattua.

Lavalla ICEJ:n kansainvälinen toiminnanjohtaja, saksalaissyntyinen Jürgen Bühler kehottaa:

–  Israelilaiset, katsokaa ympärillenne, nämä ovat ystäviänne.

Lukuisten artistien ja puheiden jälkeen on viimeisen laulun aika. Hava nagila. Kaikki laulavat yhdessä tuttua sävelmää. Haastattelemani vanhus on tyttärineen noussut seisomaan. He taputtavat mukana ja hymyilevät:

”Iloitkaamme ja olkaamme onnellisia. Laulakaamme ja olkaamme onnellisia.”