Jeesus – psykiatrin diagnoosi

KUVA: ISTOCKPHOTO / IKNUITSIN STUDIO

Jeesus väitti olevansa maailman valo, ylösnousemus ja elämä sekä edustavansa valtakuntaa, joka ei ole tästä maailmasta. Mitä näistä suureellisista väitteistä pitäisi ajatella?

Kukaan ei ole opettanut ja käyttäytynyt niin kuin hän. Siksi reaktiot Jeesukseen ovat vaihdelleet ihailusta vihaan ja hämmennykseen. Jeesus on leimattu myös hulluksi yhä uudestaan kahden tuhannen vuoden ajan.

Jo hänen perheensä totesi Jeesuksen olevan tolaltaan, kun epämääräinen väkijoukko tungeksi Jeesuksen ympärillä niin, ettei hän saanut edes syötyä rauhassa. Perheenjäsenet eivät voineet käsittää, miksi Jeesus vaihtoi puusepän työn kodittomana kiertelevän parantaja-opettajan tehtävään. (Mark. 3:21)

Oliko Jeesus hullu? Tähän väitteeseen tarttui kaksi psykiatria, Pablo Martinez ja Andrew Sims kirjassaan Mad or God? – Jesus, the healthiest mind of all (toim. suom. Hullu vai Jumala? Jeesus – kaikkien aikojen tervein mieli, Inter-Varsity Press, 2018)

”Toiset sanovat Jeesusta hulluksi, koska eivät ymmärrä häntä, toiset torjuakseen hänet ja kolmannet eivät ole koskaan vaivautuneet kuuntelemaan häntä”, he toteavat.

On siis aika tutkia tuon suuren opettajan sanomaa ja toimintaa psykiatrin silmälasien läpi.

Mielen sairauksilla on kaava

Se, että joku on omalaatuinen, epätavallinen tai toisten torjuma, ei vielä tarkoita, että hänellä olisi ongelmia mielenterveyden alueella.

Psykiatrinen diagnoosi selvitetään kuuntelemalla potilaan kokemusta omasta voinnistaan ja kartoittamalla hänen elämänsä kokonaisuutta. Samalla psykiatri seuraa potilaan fyysistä olemusta. Esimerkiksi puheen hitaus ja rajoittuneet eleet voivat olla merkki depressiosta. Usein potilas ei itse ole tietoinen näistä oireista, mutta lääkäri havaitsee ne, Pablo Martines ja Andrew Sims avaavat.

He muistuttavat, että mielenterveyden sairaudet eivät ole umpimähkäisiä, vaan niillä on aina tietty kaava. Esimerkiksi depression oireet eroavat anoreksian oireista, samoin skitsofrenian oireet neurologisesta muistisairaudesta.

Elämässään ja kaikessa, mitä hän sanoi, Jeesus oli fokusoitunut, suora ja yksiselitteinen. Hänellä oli yksi selkeä tavoite: oman valtakuntansa rakentaminen.

Yhden oireen löytäminen ei vielä riitä, kokonaisuus ratkaisee. Oikean diagnoosin ratkaisemiseksi arvioidaan puhetta ja käyttäytymistä, mutta myös ihmissuhteita, toimintakykyä ja omakuvaa.

”Lähes aina mielenterveysongelmiin liittyy jokin arkielämän toimimattomuus. – – Kaikki mielenterveysongelmat aiheuttavat ahdistusta paitsi kärsijälle itselleen, myös hänen läheisilleen, ja ihmissuhteet vaurioituvat eri tavoin.”

Jos näitä psykiatrisia kriteerejä sovelletaan Jeesukseen, mitä paljastuu? Oliko hän maanis-depressiivinen?  Kärsikö hän toimintakyvyttömyydestä? Millaisia suhteita hän kykeni muodostamaan? Millainen omakuva hänellä oli?

Voisiko harhainen olla näin vakuuttava?

Jos lähdetään siitä, että evankeliumit kuvaavat Jeesuksen sanat ja toiminnan ainakin pääpiirteittäin luotettavasti, Jeesuksen persoonan tasapainoisuutta voidaan yrittää arvioida. Näin Martinez ja Sims tekevät kirjassaan.

”Elämässään ja kaikessa, mitä hän sanoi, Jeesus oli fokusoitunut, suora ja yksiselitteinen. Hänellä oli yksi selkeä tavoite: oman valtakuntansa rakentaminen.”

Tuo tavoite läpäisi kaiken Jeesuksen sanoissa ja toiminnassa. Hän koki tehtäväkseen täyttää Vanhan testamentin profetiat luvatusta Messiaasta ja koko maailman sovittamisesta kuolemalla viattomana uhrina.

Jos läheinen kärsii mielenterveyden sairauksista, jokin hälytyskello alkaa soida ja ihmiset ympärillä aistivat, ettei kaikki ole nyt kohdallaan. Hätkähdyttävistä puheista huolimatta, Jeesuksen seuraajilla ei ollut tarvetta huolehtia hänen psyykkisestä voinnistaan. Päinvastoin, toiseen uskonnolliseen ryhmään kuuluva fariseus, Nikodemos, on esimerkki henkilöstä, joka vakuuttui hänen todella olevan Messias.

Jeesuksen Minä olen -lausumat ovat huikaisevan rikkaita sisällöltään.

”Jos Jeesus olisi ollut mieleltään sairas tai tunteissaan epävakaa, hän ei olisi voinut synnyttää luottamusta, jonka näemme Nikodemoksessa ja Jeesuksen opetuslapsissa. Kirjaimellisesti he uskoivat elämänsä hänen käsiinsä.”

Mutta oliko Jeesus harhainen viitatessaan itseensä Jumalana? Johanneksen evankeliumissa on seitsemän tilannetta, jossa Jeesus käyttää itsestään ilmaisua ”Minä olen”, joka yksiselitteisesti viittaa Jumalaan. Se kuulostaa megalomaaniselta.

Harhat rajoittavat ajattelua, psykiatrit muistuttavat. Tästä esimerkki on vaikkapa pelko, että ”ulkoavaruuden olennot vainoavat minua”. Jeesuksen Minä olen -lausumat sen sijaan ovat huikaisevan rikkaita sisällöltään.

”Tämä kerroksittainen rakenne ja moninaisuus ei voi olla harhaista”, Martinez ja Sims toteavat ja muistuttavat, että kun lausumat luetaan omassa kontekstissaan, ne osoittavat vakaasti samaan suuntaan kuin kaikki Jeesuksen toiminnassa: hän on Messias, tie Jumalan yhteyteen.

”Kaikkien aikojen tavoitehakuisin persoona”

Ihmiset uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen opettavan ”niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin lainopettajat” ja nähtyään hänen parantavan sairaita, ruokkivan viisituhatta ja herättävän kuolleen. Kaikkea toimintaa läpäisi auktoriteetti, joka ei jäänyt huomaamatta.

”Hänen auktoriteettinsa tuli Jumalalta ja se heijasti läheistä yhteyttä Isään”, Martines ja Sims toteavat ja näkevät, että vaikka Jeesus opetti auktoriteettina, hän maustoi opetuksensa huumorilla, mikä teki hänestä lähestyttävämmän.

Psykiatreja puhuttelee myötätunto, jota Jeesus osoitti köyhiä, ahdistettuja, halveksittuja ja tuohon aikaan väheksyttyjä naisia kohtaan.

Simsin ja Martinesin mukaan selkeä auktoriteetti yhdistettynä ripaukseen ystävällisyyttä on vahva osoitus terveestä mielestä, joka on kaukana diktaattorista tai harhaisesta johtajasta.

”Auktoriteetti yhdistettynä rakkauteen johtaa rauhaan, ei mielenhäiriöön.”

Pablo Martines ja Andrew Sims näkevät, että Jeesus on kaikkien aikojen tavoitehakuisin persoona:

”Selkeitä merkkejä ja ennusteita hänen kuolemastaan, ylösnousemuksestaan ja kuoleman voittamisesta löytyy kautta hänen toimintansa.”

Kuuliaisuus Isän tahtoon kulminoitui tapahtumissa, jotka alkoivat Getsemanen puutarhasta, johtaen Jeesuksen vangitsemiseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Jeesuksen järkyttävät väitteet

 

Jeesus oli suuri moraalinen opettaja. Tämä usein toistettu ajatus ei ole loppuun asti mietitty, eikä Jeesuksen aikalaiset reagoineet häneen näin laimeasti.

Jos Jeesus oli vain inhimillisesti suuri opettaja, miten hän voisi sanoa olevansa maailman tuomitsija tai voivansa antaa syntejä anteeksi, silloinkin, kun rikkomus ei ole kohdistunut häneen itseensä? Kun ihmiset polvistuivat hänen eteensä palvoen, hän ei kieltänyt heitä tekemästä niin.

– Jo Johanneksen evankeliumissa nousee esiin kolme esitettyä vaihtoehtoa: joko Jeesus oli hullu, valehtelija tai se, joka hän väitti olevansa: lihaksi tullut Jumala. Tätä trilemmaksi kutsuttua pohdiskelua ovat kehittäneet monet ajattelijat, Pasi Turunen kertoi Kansanlähetysopiston Apologiaforumissa huhtikuussa.

Hän siteeraa John Lelandia (1773), joka kirjoitti näin:

”Hänen omassa luonteenlaadussaan tai käytöksessään tai hänen aloittamassaan uskonnollisessa mallissa ei ollut vähäisintäkään merkkiä aistillisuudesta, ahneudesta tai kunnianhimosta tai mistään alhaisesta, itsekkäästä katsantokannasta – – voitaneen oikeutetusti pitää varmistettuna, ettei maailmassa milloinkaan ollut henkilöä, joka olisi ollut kauempana huijarista kuin hän.”

Mutta voisiko kaikki olla vain legendaa, sepitettyä tarua? Kirjallisuuden professorina C.S. Lewis tunsi legendat, mutta hän ei pitänyt evankeliumeja tuon lajin kirjallisuutena.

”Ne eivät ole riittävän taiteellisia ollakseen legendoja. Mielikuvituksen kannalta ne ovat kömpelöitä, eivätkä kehitä kertomusta asianmukaisesti. – – Edes modernissa kirjallisuudessa ei ole mitään sellaista kuin vasta satakunta vuotta sitten, jolloin realistinen romaanikirjallisuus syntyi,” Lewis kirjoitti.

Evankeliumeissa todetaan niiden olevan silminnäkijäkuvauksia. Sen mukaisesti niihin on otettava kantaa.

C.S. Lewis varoittaa holhoavasta hölynpölystä, joka väittää Jeesuksen olleen humaani opettaja. ”Sitä vaihtoehtoa hän ei meille jättänyt, eikä se ollut hänen tarkoituksensakaan. – – Miten oudolta, tai kauhistuttavalta tai epätodennäköiseltä se näyttääkään – minun on hyväksyttävä näkökanta, jonka mukaan hän oli ja on Jumala.”

Pasi Turunen opetti aiheesta ”Hullu, huijari vai Herra” Apologiaforumissa huhtikuussa. Opetus on katsottavissa YouTubessa.