Janakkalassa sitoudutaan lähetystyöhön

Janakkalan seurakunta on ollut lähettämässä lähetystyöntekijöitä jo vuodesta 1902 lähtien. Tuorein lähetti on Kerttu Huttunen, joka siunattiin matkaan Pyhän Laurin kirkossa laskiaissunnuntaina.  Janakkalan seurakunnan juuret ulottuvat syvälle. Historian dokumenteista löytyy pitäjästä maininta jo vuodelta 1341, kirkkopitäjänä se tunnetaan vuodelta 1431. Seurakunnan ylpeydenaiheena on keskiaikainen Pyhän Laurin kirkko. Sen rakennuttajana pidetään Hämeen linnan isäntää Åke Tottia....

janakkala-paajuttuJanakkalan seurakunta on ollut lähettämässä lähetystyöntekijöitä jo vuodesta 1902 lähtien. Tuorein lähetti on Kerttu Huttunen, joka siunattiin matkaan Pyhän Laurin kirkossa laskiaissunnuntaina. 

Janakkalan seurakunnan juuret ulottuvat syvälle. Historian dokumenteista löytyy pitäjästä maininta jo vuodelta 1341, kirkkopitäjänä se tunnetaan vuodelta 1431. Seurakunnan ylpeydenaiheena on keskiaikainen Pyhän Laurin kirkko. Sen rakennuttajana pidetään Hämeen linnan isäntää Åke Tottia. Kanta-Hämeen muinainen kartanopitäjä Janakkala on nykyisin laaja teollistunut maaseutupaikkakunta, keskuksinaan Turenki ja Tervakoski. Seurakunnassa on jäseniä 13 500.

– Kaikki mikä jää Riihimäen ja Hämeenlinnan välille, on Janakkalaa, kirkkoherra Pekka Riikonen kuvaa pitäjän laajuutta.

Myös lähetystyön juuret ovat vankat. Janakkalasta lähti ensimmäinen lähetystyöntekijä, Erland Sihvonen, Kiinaan vuonna 1902. Tervakoskella kokoontuu vieläkin vuonna 1887 perustettu lähetyspiiri. Se on Suomen vanhimpia ja sai alkunsa Tervakosken paperitehtaan suojissa.

– Lähetys on osa seurakuntamme olemustamme. Kirkko on lähetetty kirkko. Palvelun ja julistuksen ajatus kulkevat käsikädessä. Toista ei ole ilman toista, Riikonen määrittelee.

Hän ei näe ongelmaa siinä, että lähetysjärjestöt hoitavat työn käytännössä. Hän myöntää, ettei seurakunnissa ole sitä osaamista, mitä lähetysjärjestöillä on.

– Seurakunnassamme on linjattu, että tehdään yhteistyötä kirkon järjestöjen kanssa. Olisimme pulassa ilman järjestöjä. Silti olemme kokeneet, että nimikkolähettimme ovat meidän työtovereitamme, jotka ovat läsnä työyhteisössämme, Riikonen sanoo.

Riikonen iloitsee seurakuntalaisten sitoutuneisuudesta. Siitä kertoo sekin, että Janakkalasta on lähtenyt lukuisia lähettejä maailmalle.

– Lähetys on läsnä monessa kohtaa. Se ei ole vain yksittäisen sektorin tehtävä, hän toteaa.

Nimikkolähetit rakkaita

paajuttu1
Liisa Pihkala (vas.) ja Tuula Jauhiainen tutkivat vuonna 1970 perustetun lähetystoimikunnan ensimmäisiä pöytäkirjoja. KUVA: VUOKKO VÄNSKÄ

Seurakunnan lähetys- ja aikuistyön sihteeri Liisa Pihkala painottaa, että kirkon perustehtävä on viedä evankeliumia sinne, missä ei vielä tai ei enää tunneta Jeesusta. Vaikka rahallinen tuki on tuiki tärkeätä, oleellista hänestä on kuitenkin rukous. Pihkalalla on itselläänkin kokemusta lähetystyöstä Japanista vuosilta 1986–1992.

Janakkalan nimikkolähetteinä ovat Etiopiassa Suomen Lähetysseuran kautta Vesa ja Sari Lehtelä ja Hongkongissa Upu ja Jan-Erik Leppänen. Kansanlähetyksen kautta tuetaan Mari ja Daniel Nummelan perhettä Japanissa ja Anna Vähäkangasta Etiopiassa. Uusi lähetti on Kerttu Huttunen, joka on lähtövalmiina Etiopiaan.

Kaija Martin, joka sai väkivaltaisesti surmansa viime kesänä Afganistanissa, oli myös meiltä, Liisa Pihkala kertoo.
Lähettien lisäksi eri järjestöjen kanssa on solmittu kohdesopimuksia, kuten Lähi-idän mediatyöstä ja naisten asemaa parantavasta Hanna-työstä Medialähetys Sanansaattajien ja ­Intian raamattutyöstä Pipliaseuran kanssa. Evankeliumiyhdistyksen kohteista tuetaan Keniassa orpolapsityötä.

Koko kylä mukana

Lähetyspiirit ovat vanha työmuoto. Sen lisäksi lähetystä tehdään tunnetuksi erilaisin tempauksin. Juuri pidettiin laskiais­myyjäiset hernekeittoineen. Syystoritapahtumassa myydään maan antimia, marjoja ja muita tuotteita. Nuorillakin on oma kohteensa, Ilembulan aids-orvot Tansaniassa.

Asenne lähetystyöhön on muuttunut viime vuosina. Pihkalan mukaan siihen on vaikuttanut julkinen keskustelu, jossa lähetystyö on kyseenalaistettu.

– Tieto on ohentunut jatkuvasti. Tarvitaan enemmän lähetyskasvatusta. Kun kuuntelen vanhoja Tervakosken lähetyspiiriläisiä, saan sen kuvan, että aiemmin koko kylä oli vahvasti mukana lähetystyötä tukemassa. Se oli tunnettu asia.

Liisa Pihkala odottaa läheteiltä säännöllistä yhteydenpitoa, jotta seurakunta voisi osallistua paremmin esirukoukseen. Juhlahetkiä ovat lähettien matkaan siunaamiset ja tulojuhlat.

– Viime sunnuntai oli vaikuttava, kun vietimme Kerttu Huttusen lähtöjuhlaa. On suurta, kun näkee, että Jumala tekee työtään. Hän kutsuu lähtemään ja kutsuu myös lähettäjät, Liisa Pihkala sanoo.

Sisimmässä pieni evankelista

Tuula Jauhiaisen sydämessä palaa lähetystuli. Hän toimi pitkään seurakunnan lähetyssihteerinä vuoteen 2008 asti ja nyt vapaaehtoisena milloin seurakunnan pyörittämässä kahvilassa, milloin seurapuhujana ja tilaisuuksien vetäjänä. Häntä innostaa Jeesuksen antama tehtävä.

– Lähetyskäsky ei koske vain Jeesuksen ajan opetuslapsia vaan myös meitä. Minulle on aina ollut evankeliumin vieminen tärkeää. Siksi halusin lähetyssihteeriksi. Minussa asuu pieni evankelista, hän nauraa.

Hänelle on jäänyt erityisesti mieleen Kaija Martinin lähettäminen Afganistaniin. Vaikeata oli, että työstä ei voinut avoimesti kertoa.

– Tajusin sitten, että kyllä niidenkin ihmisten siellä Keski-Aasiassa pitää saada kuulla evankeliumi, Tuula Jauhiainen sanoo.

– Muistan ensimmäisen lähtöjuhlan. Se oli lämmin, ja Kaijan palo ja rohkeus puhuttelivat. Siitä näki, että se oli hänen paikkansa. Lähetyssihteerinä koin, että Kaijasta tuli hyvin läheinen.

Koskettava muisto on, kun Liisa Järvinen (nykyinen Berghäll) tuli Papua-Uudesta-Guineasta raamatunkäännöstyöstä.

– Tulojuhlassa hän luki messussa kääntämästään mauakin­kielisestä Uudesta Testamentista tekstin. Se oli hieno hetki. Saimme kokea, että mekin olimme olleet mukana kääntämässä tuota Raamattua.

Lähetykseen liitetään usein raha, mutta se ei Jauhiaisen mukaan kerro kaikkea.

– Oleellista on, että ihmiset tekevät ja tukevat työtä sydämestään. Tärkeintä on rukoilla. Raha ei auta, jos Pyhä Henki ei pane sitä toimimaan. Tärkeämpää on se, miten annetaan kuin se kuinka paljon annetaan, Jauhiainen sanoo.

Omaisuus matkalaukkuun

kerttu-huttunenSosionomi ja kirkon nuoriso-ohjaaja Kerttu Huttunen (29) odottaa levollisin mielin Etiopiaan lähtöä. Rokotukset ovat kunnossa ja matkalaukku valmiina. Vain virallisia papereita odotellaan. Rahtitavaraa hän ei lähetä, sillä sen kanssa voi tulla ongelmia.

– On vapauttavaa, kun kaiken turhan voi jättää taakse. Matkalaukkuun mahtuu koko omaisuus. Tai ehkä sentään otan kaksi matkalaukkua, Kerttu Huttunen tuumii.

Kerttu on kasvanut kodissa, jossa lähetystyön puolesta on opetettu rukoilemaan ja uhraamaan. Omaa uraa miettiessä lähetyskäsky tuli voimakkaasti mieleen.

– Jos minulla ei ole mitään estettä, miksi en lähtisi, hän sanoo.

Miltä tuntuu lähteä yksin vieraaseen maahan?

– En ole kamppaillut sen kanssa. Yksin on helppoakin lähteä, koska voin tehdä päätökset vain omasta puolestani. Ei tarvitse miettiä lasten asioita. Olen elänyt päivä kerrallaan, ja Jumala johdattaa joka päivä.

Huttunen on Janakkalan, Iisalmen, Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan, Sulkavan ja Joroisten nimikkolähetti.

– Minut on otettu kaikkialla lämpimästi vastaan. Viimeksi Janakkalasta jäi sellainen olo, että siellä on rukoilevia ihmisiä. Lähetystyö on heidän sydämensä asia.