”Israel-kritiikki on vain suojakelmu”

Antisemitismiä pidetään maailman pisimpänä vihana. Millaisia muotoja se saa nykypäivänä? Miten sitä voi vastustaa?

Sirpa Bågman lähti vuonna 1996 lukion jälkeen vastahakoisesti vapaaehtoistyöhön Israeliin, koska mikään muu paikka ulkomailla ei avautunut. Jälkeenpäin hän näkee puolen vuoden jaksonsa maassa todella merkityksellisenä. Bågman pääsi käsiksi israelilaiseen yhteiskuntaan ja tutustui kansaan, sekä juutalaisiin että arabeihin. Takaisin tultuaan hän alkoi seurata aluetta koskevaa uutisointia ja tajusi, että siinä on jotain pielessä.

– Kiinnostukseni antisemitismin aihepiiriä kohtaan alkoi vuosien varrella omista, erityisesti mediaa koskevista käytännön havainnoinneista, ei opiskelusta. Tein itsekseni päätelmiä tietämättä vielä tuolloin, että nykyantisemitismiäkin on tutkittu.

Myöhemmin hän on perehtynyt aiheeseen myös opintojen kautta. Bågman on muun muassa opiskellut antisemitismin tutkimusta jatkotutkintotasolla Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa.

Vasemmistolainen media puolustaa palestiinalaisia

Nykyään juutalaisvastaisuuden yhteydessä käytetään käsitettä uusi antisemitismi. Bågman kuvaa sitä juutalaisvaltion vastaisuuden sekä jatkuvan, yksipuolisen Israelin tuomitsemisen kaavussa tapahtuvaksi poliittisesti korrektiksi ja salonkikelpoiseksi nykyantisemitismin muodoksi. Israelista on tullut kansojen kollektiivinen juutalainen, johon suhtaudutaan paljolti samalla lailla kuin juutalaisiin on historian saatossa suhtauduttu – heistä on tehty syntipukkeja, heidät on haluttu muuttaa samanlaisiksi kuin kaikki muut tai tuhota tyystin.

– Juutalaisen kansan valittuudesta juontuva erilaisuus on jotakin sellaista, mitä maailma ei ole voinut sietää. Nyt Israel on se, joka pitkälti ottaa vastaan juutalaisvastaiset iskut.

Bågmanin mukaan Israel on ainoa maa, joka on alusta asti kamppaillut eksistentiaalisen uhan kanssa. Israel elää jatkuvan terrorin vaaran alla. Sen ohella sitä vastaan käydään myös globaalia propagandasotaa pyrkimyksenä juutalaisvaltion laittomaksi tekeminen. Siirtokuntatuotteiden merkitsemisellä ja boikotoinnilla valtio pyritään ajamaan nurkkaan.

– Nykyäänhän juuri kukaan ei tunnustaudu antisemitistiksi, pikemminkin monet vakuuttavat olevansa juutalaisten ystäviä ja ajattelevansa heidän parastaan. Antisemitistit kulkevat Israel-kriitikon nimellä. Israel-kritiikki on pitkälti kuitenkin vain suojakelmu. Käytännön tasolla monet toimijat ja tahot edesauttavat päämäärää juutalaisvaltion eristämisestä ja hävittämisestä.

Uuden antisemitismin levittämisessä media on keskeinen väline. Israeliin liittyvistä uutisotsikoista pro gradu -tutkielman tehnyt Bågman on havainnut, että media on aktiivinen osapuoli Israel–Palestiina-konfliktissa. Media edustaa – ei pelkästään Suomessa, vaan maailmanlaajuisesti – pitkälti vasemmistolaista maailmankatsomusta.

Erityisesti Suomen suppeassa mediakentässä ilmiö korostuu. Monet toimittajat maassamme ovat taistolaisen sukupolven kasvatteja, ja journalistikoulutukset ovat vasemmistohenkisiä. Bågman viittaa amerikkalaiseen mediavaikuttajaan Dennis Prageriin, jonka mukaan tällä hetkellä maailman dynaamisin uskonto on juuri vasemmistolaisuus.

– Mielestäni vasemmistolaisuus tekee omaa lähetystyötä ja vastustaa sitä, mitä juutalais-kristillinen maailmankuva edustaa. Median sympatiat ovat siis Israelin ja juutalaisten vihollisten puolella, joiden tekemisille media löytää aina selityksen, kun taas Israelin puolustustoimet eivät herätä ymmärrystä toimittajissa. Israelinjuutalaisten itsepuolustusta ei suvaita, vaan heidän odotetaan tarjoutuvan auliimmin ja yhteistyökykyisemmin verivihollistensa syliin, hän selittää.

Bågman toteaa, että vasemmistolaisuus edustaa kapinaa ja uhrimentaliteettia: joko niin, että koetaan itse uhrina olemista tai nähdään joku muu jonkun toisen uhrina. Palestiinalaisia pidetään vailla vastuuta olevina uhreina, joita Israel sortaa. Hänen mielestään uutisointia tehdään tunne edellä esimerkiksi kertomalla yksittäisten ihmisten tarinoita ja objektiivisuuden ihanne usein sivuutetaan.

– Media on vuosikaudet iskostanut jo otsikkotasolta lähtien suuren yleisön mieliin sitä, että Israel on aina aggressori ja syyllinen. Vain Israelia vaaditaan toistuvasti vastuuseen.

– Valtamedia toisin sanoen antaa rivien välissä ymmärryksen ja oikeutuksen Israelin ja juutalaisten tappavimpien vihollisten teoille. Tämä on hyvin tärkeää käsittää antisemitismistä meidän aikanamme.

Islamilainen antisemitismi on hengenvaarallista

Sirpa Bågman näkee viime aikojen juutalaisiin kohdistuneiden raakojen murhien syyksi juutalaisvihan: juutalaisia teurastetaan vain siksi, että he ovat juutalaisia. Ei ole kyse väkivallan kierteestä.

– Jos tällaista juutalaisvihaa ei nähdä ja kuulla tuomittavan mediassa ja muilla tahoilla, kuten YK:ssa, yksiselitteisesti ja ilman murhia ymmärtäviä selityksiä, on mielestäni perusteltua sanoa, että todistamme tässä nimenomaan uutta antisemitismiä käytännön tasolla.

Sitä ei voi kiistää, etteikö Israel myös käyttäisi voimakeinoja, mutta kuinka usein mediassa kysytään, miksi valtio joutuu toimimaan niin kuin toimii. Bågman korostaa, että teot ovat puolustuksellisia. Israel joutuu aina tasapainoilemaan siinä, mikä olisi sopiva vastaus hyökkäyksiin. Juutalaisvaltio ei myöskään koskaan ole ollut tervetullut Lähi-itään, vaan se on alusta asti haluttu pyyhkiä pois maailman kartalta. Esimerkiksi palestiinalaisalueita hallinnoiva Hamas ei ole suostunut tunnustamaan Israelia ja sen peruskirjassa määritellään tavoitteeksi juutalaisten tappaminen ja Israelin tuhoaminen.

– Israelin vastustaja ei ole sellainen, minkä me sivistyneessä maailmassa tunnemme. Se glorifioi kuolemaa, ja sille omat siviilitkään eivät merkitse mitään, hän toteaa.

Väkivaltainen antisemitismi ei kohdistu ainoas­taan israelissa vaan myös Euroopassa asuviin juutalaisiin. Iskuja juutalaisia vastaan on ollut eri maissa. Suomi on toistaiseksi säästynyt iskuilta, mutta uhkauksia on Suomenkin juutalaisyhteisö saanut osakseen. Tanskan helmikuisen synagogaiskun jälkeen Suomen hallitus kohdensikin varoja juutalaisten turvallisuuden parantamiseen.

Bågmanin mukaan iskujen tekijöitä yritetään viimeiseen asti peitellä mediassa. Niiden yhdistävä tekijä on pääasiallisesti islam, mutta jos joku pyrkii tuomaan tämän tosiasian esiin, hän leimautuu äkkiä vaaralliseksi ääriajattelijaksi ja rasistiksi.

– Islamilainen antisemitismi on tämän päivän väkivaltaisin ja hengenvaarallisin antisemitismin muoto. Niin kutsuttu äärioikeisto ei ole vaarallisin taho.

Bågman epäilee, että pakolaistulva saattaa lisätä juutalaisten ahdinkoa Euroopassa, koska arabimaista tulevat maahanmuuttajat ovat usein oppineet juutalaisvihan jo äidinmaidossa. Hollannissa on suunnitteilla vastaanottokeskus juutalaisvoittoiselle alueelle.

– Jos sinne tulee runsain mitoin arabimuslimeita, en haluaisi olla juutalainen siellä.

 

Aktiivisuuden täytyy olla samaa luokkaa kuin vastapuolella

Viime keväänä Suomessa perustettiin Voice of Israel in Scandinavia (VOIS) -järjestö. Sen tavoitteena on koota yhteen Israelin puolella olevia ihmisiä ja tahoja. Päämääränä on myös käytännön toimet sekä laaja ja aktiivinen jäsenpohja ympäri Suomea ja Skandinaviaa. Sirpa Bågman kuuluu järjestön hallitukseen.

VOIS:n yksi merkittävä toimintamuoto on Boycott, Divestment and Sanctions (BDS) -liikkeen vastustaminen. Kansainvälinen BDS-liike tähtää muun muassa boikotoimaan israelilaisia yrityksiä ja siirtokuntatuotteita. Taloudellisen boikotin lisäksi BDS:n ohjelmaan kuuluu kulttuurinen ja akateeminen boikotti. Bågmanin mielestä huolestuttavaa on se, että holokausti alkoi samankaltaisin keinoin.

– Myös natsit aloittivat juutalaisten liiketoimintojen boikotoinnin heti noustuaan valtaan vuonna 1933.

Koska VOIS on tuore avaus, keinot antisemitismin vastustamiseen ovat suurelta osin vielä etsinnässä. Bågman painottaa sitä, että nykyantisemitismin vaarallisimmista muodoista on voitava puhua niiden oikeilla nimillä. Myös medianäkyvyys olisi tärkeää, esimerkiksi mielipidekirjoitusten kautta, samoin poliittisiin päättäjiin vaikuttaminen. Hän toivoo, että aktiivisuus voisi olla samaa luokkaa kuin vastapuolella. Siellä ollaan hyvin koordinoituja keskenään.

Elävä esimerkki siitä on äskettäin lanseerattu Vasemmistonuorten luotsaama Muurinmurtajat-hanke, jota kuvataan sen nettisivuilla tavalliseksi suomalaiseksi joukoksi, ”joka tekee rauhantyötä Palestiinan miehitystä ja Israe­lin harjoittamaa apartheid-politiikkaa vastaan jokaiselle sopivilla keinoilla”.

– Siinä käytetään sumeilematta täysin valheellista ja propagandistista apartheid-mielikuvaa Israelista, minkä myötä pyritään saavuttamaan juutalaisvaltiolle Etelä-Afrikan kohtalo. Tämä kaikki Israel-vastainen agitaatio tapahtuu meidän ulkoministeriömme ja veronmaksajien tuella, Bågman paheksuu.

Kristillisdemokraatit jättikin kysymyksen hankkeesta hallitukselle 9. lokakuuta. Muurinmurtajat-hanke suosittelee BDS-liikkeen strategiaa, ja siihen on yhteydessä myös kristillisiä toimijoita. Verkkosivuilla kehotetaan hyödyntämään Suomen Lähetysseuran ja Kirkon Ulkomaanavun tukeman EAPPI-ohjelman kampanjoita.

Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel (Eappi) määritellään kansainväliseksi vapaaehtoisohjelmaksi, joka lähettää ihmisoikeustarkkailijoita Länsirannalle ja Itä-Jerusalemiin. Kolmen kuukauden kestävän vapaaehtoisjakson aikana tarkkailijat seuraavat tilannetta alueella ja raportoivat palattuaan mahdollisista ihmisoikeusloukkauksista.

Bågmanin mukaan työtä mainostetaan puolueettomana, mutta käytännössä se on Israelin-vastaista poliittista aktivismia. Hän kertoo EAPPI-tarkkailijoiden toimivan muun muassa kasvatus- ja opetuskentällä, kirjoittavan yliopistolehtiin ja opettajien ammattilehtiin artikkeleita ja pitävän luentoja, joissa puhuvat Israelin väitetyistä rikoksista. Lisäksi he ovat käyneet useasti lobbaamassa europarlamentaarikkoja ja kutsuneet ihmisiä lobbaamaan Palestiinan valtion puolesta.

– Toissa vuonna Maailma kylässä -festivaaleilla EAPPI:t jakoivat lappuja ja kannustivat ihmisiä vaikuttamaan meppeihin siirtokuntatuotteiden merkitsemiseksi.

 

Israelin puolustaminen – vanhanaikaistako?

Israelin vastustajia löytyy nykyään myös kristillisistä piireistä. Sirpa Bågman on havainnut, että Suomessa on käynnissä kamppailu kristittyjen kääntämiseksi juutalaisvaltiota ja sen tukemista vastaan. Kristillisten antisionistien keskeinen mustamaalauksen kohde ovatkin niin kutsutut kristityt sionistit. Heitä syytetään muun muassa politiikan harjoittamisesta kirkossa ja Israelin valtion oikeutuksesta Raamatun perusteella. Jos yrityksissä onnistuttaisiin, ei juutalaisille jäisi kovin montaa ei-juutalaista puolustajaa jäljelle.

– Antisionismi on hyvin huolestuttava ja vaarallinen ilmiö, joka näkyy myös Suomessa eri tavoin. Siitä pitäisi mielestäni voida puhua enemmän ja avoimemmin Suomen kristillisellä kentällä.

– Toivoisin aivan erityisesti kristillisiltä toimijoilta, etteivät ne ylläpitäisi palestiinalaisten vastuutonta uhrimentaliteettia, vaan osoittaisivat ensinnäkin omalla toiminnallaan sen, etteivät juutalaiset ole vihollisia ja ohjaisivat sitten palestiinalaisia ulos näiden antisemitistisestä vihankulttuurista.

Bågmanin mukaan Amerikassa evankelisella kentällä on käynnissä taistelu erityisesti nuoren sukupolven kääntämiseksi pois Israelin puolelta. Tunteisiin vetoamalla heidät pyritään saamaan kannattamaan palestiinalaisasiaa. Hänen mielestään monilla nuorilla Suomessakin on se mielikuva, että Israel on vanhojen ihmisten agenda ja Israel-ystävyys on jollain tavalla noloa ja vanhanaikaista. Bågman toivookin, että voisi löytyä keinoja, joilla nuoret saataisiin innostumaan antisemitismin vastaisesta toiminnasta.

– Miten saisimme estettyä sen, että kirkko ei taas kääntäisi selkäänsä juutalaisille? hän kysyy.