”Identiteettini ytimessä ei ole homoseksuaalisuus, vaan Jumalan lapseus”

Erik Johansson vieraili Teologisilla opintopäivillä Suomen Raamattuopistolla tammikuussa. KUVAT: VIRPI KURVINEN

Erik Johansson oli teini-ikäinen, kun hän tajusi ihastuvansa poikiin. Tämä oli kovan kriisin paikka. – Uskon, että Jumala olisi voinut muuttaa seksuaalisen suuntautumiseni, mutta hän ei tehnyt sitä. Olen kuitenkin onnellinen elämästäni ja tehtävästä, jonka Jumala antoi, hän sanoo.

Erik Johansson puhuisi mielellään kristillisen kirkon lähetystehtävästä, mutta häntä on viime vuosina pyydetty kertomaan ja luennoimaan myös siitä, millaista on elää kristittynä miehenä, jolla on homoseksuaalisia tunteita.

Viimeiset kymmenen vuotta Johansson on luotsannut ruotsalaisen herätysliikejärjestö Evangeliska Fosterlandsstiftelsenin (EFS) lähetystyötä liikkeen kansainvälisen osaston johtajana. Noin 150-vuotias järjestö on vireä ja suomalaisittain katsottuna myös varsin iso liike. Johansson toteaa vaatimattomasti, että EFS:llä on vain noin 14 000 jäsentä.

– Jumala ei katso pienuuteemme tai suuruuteemme. Hän toimii oman viisautensa mukaan, hän sanoo.

Pastori ja lähetysjohtaja Erik Johansson vieraili tammikuun alussa Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa Perusta-lehden Teologisilla opintopäivillä.

Kamppailu alkaa

Erik Johansson kasvoi lähetyslapsena Etio­piassa. Hänen lapsuudenperheensä asui maassa vuosina 1975–1983.

Teini-ikäisenä hän huomasi ihastuvansa poikiin. Tästä tuli kova kriisin paikka. Hän olisi halunnut olla tavallinen poika, joka ihastuu tyttöihin, mutta näin ei tapahtunut. Hän kuvitteli, että koko Raamattu on täynnä lukuja homoudesta.

– Yllätyin kun näin ei ollutkaan. Sana puhuu paljon kylläkin avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Ymmärsin kyllä, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä, mutta jäin yksin vaikeiden tunteiden kanssa, hän kertoo.

Johansson kertoo varttuneensa suurperheessä turvallisten ja rakastavien vanhempien lapsena. Hän ei silti tohtinut kertoa kamppailuistaan vanhemmilleen kuin vasta 19-vuotiaana. Johanssonin isä on pappi. Sielunhoitajana hän oli kohdannut homoseksuaaleja ja suhtautui asiaan ymmärtäväisesti. Äiti reagoi tunteellisemmin.

Raamatullinen selibaatti – ainut vaihtoehto

Aikuisuuden kynnyksellä kamppailu seksuaalisuuden alueella tuntui tekevän nuoren miehen hulluksi. Kaipaus oli niin syvää ja selittämätöntä.

– Muistan sanoneeni itselleni, että ennemmin tai myöhemmin tiedän, olisiko oikein tai väärin elää miehen kanssa. Lupasin itselleni, että selvitän asian, enkä ennen sitä sitoudu yhteenkään seurustelusuhteeseen.

Päätös osoittautui vapauttavaksi. Erik Johansson tutki Raamattua ja rukoili paljon. Hän kasvoi uskossa ja aikuistui muutenkin. Vajaassa kymmenessä vuodessa asiat selkeytyivät.

 – Kun 28-vuotiaana sain pappisvihkimyksen, tiesin jo mitä ajatella. Minulle ainut oikea ratkaisu on elää selibaatissa. Harmillista on, että monet kristitytkään eivät ymmärrä tai arvosta selibaattia, hän sanoo.

Pelastus löytyy Golgatalta, ei seksuaalisesta eheydestä

Erik Johansson uskoo, että Jumala olisi voinut parantaa hänet niin, että hän olisi voinut perustaa perheen naisen kanssa. Hän pitää kuitenkin naiivina opetusta, jonka mukaan Jumala parantaisi kaikki homot, jos he vain riittävästi tahtovat sitä itse.

– Jumala voi muuttaa seksuaalisen suuntautumisen, mutta hän haluaa antaa vielä enemmän. Ymmärrämmekö tätä? Johansson haastaa.

Johansson ajattelee, että tässä ajassa kristittykään ei saa täydellistä vapautta kivuista, ongelmista ja synnin houkutuksista.

– Minulla on edelleen homoseksuaalisia tunteita ja myös kiusauksia. Mutta olen oivaltanut, että Jumala tahtoo parantaa minua ennen kaikkea itsekeskeisyydestä Kristus-keskeisyyteen. Tämä kaikki perustuu Jeesuksen ristintyöhön Golgatalla, missä hän kukisti synnin vallan.

Erik Johanssonista on loukkaavaa, kun homoseksuaaleja joskus patistetaan avioliittoon ajatellen, että se toisi automaattisesti mukanaan ”normaaliuden”.

– Eihän avioliitto paranna heteroidenkaan kaikkia ongelmia. Päinvastoin avioliitto asettaa sen solmijat yhä ­uusien haasteiden eteen, hän huokaa.

– Olen realisti ja pappina näen koko elämän kirjon. Perhe-elämä voi olla rikasta ja toki olisi ollut ihanaa tulla isäksi. Elämästäni puuttuu joitain hienoja asioita, mutta ymmärrän, että kaikilla on kipua tai puutteita elämässään. Olen kuitenkin kiitollinen ja iloitsen elämästä, jonka Jumala on minulle antanut, hän päättää.

Miten ylistämme ja korotamme Kristusta seksielämässämme?

Erik Johansson uskoo, että ihmiskäsityksemme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme kysymykseen seksistä ja seksuaalisuudesta.

– Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisruumiin alkuperä on jumalallinen ja pyhä. Tämä on vahva pohja myös seksuaalisuutemme hyväksymiselle. Siinä ei ole mitään pahaa tai hävettävää sellaisena, joksi Jumala sen loi.

Johanssonin mukaan ruotsalaiset eivät siedä sitä, että joku tulee neuvomaan heitä henkilökohtaisissa ratkaisuissa. Ajatellaan, että ”minä ja minun elämäni. Voin tehdä sillä mitä itse haluan.” Raamatusta nousee täysin vastakkainen ajatus: me kuulumme Luojallemme, joka myös käskee ja neuvoo, tosin silkasta rakkaudesta luo­tuaan kohtaa.

– Kristitty käyttää rahaa, kehoaan ja aikaa tietoisena siitä, että kaikki on lahjaa Jumalalta. Jos Jumala ajetaan pois elämämme keskuksesta, joudumme tuuliajolle – myöskin kysymyksessä seksuaalisuudesta, Johansson toteaa.

Perheen tarkoitus on palvella itseään laajempaa hyvää

Seksuaalisen kanssakäymisen Jumala tarkoitti alun perin aviomiehen ja -vaimon suhteeseen.

– Kristitty voikin kysyä, miten hän ylistää ja korottaa Kristusta seksielämässään. Avioliitossa seksi on arkista jumalanpalvelusta, Erik Johansson sanoo.

Jeesus asetti opetuksessaan naimattomuuden ja avioliiton rinnakkain. Ne ovat molemmat yhtä arvokkaita elämänmuotoja.

Vahva ja kestävä avioliitto on lahja yhteisölle. Se ei ole arvokkaampi, kuin naimattomuus, vaan rakennuspalikka, jonka varassa muutkin voivat levähtää.

– Perheen tarkoitus on palvella it­seään laajempaa hyvää, Johansson linjaa.

Erik Johansson toteaa, että avioerot ja seksuaalinen moraalittomuus tunnetaan valitettavasti myös kristillisissä seurakunnissa ja yhteisöissä. Kaikki seksuaalisuus vahingoittui lankeemuksessa, ja siksi jokaisen ihmisen seksuaalisuus on vajavaista. Kristuksessa meidät on sovitettu ja Pyhä Henki kutsuu jokaista elämään Jeesuksen opetuslapsena ja seuraamaan häntä – myös seksuaalisuutemme toteuttamisessa.

– Olitpa avioliitossa tai elitpä selibaatissa, olitpa hetero tai homo, olet Jumalalle rakas. Meidän tulisi kiinnittyä Jeesukseen ja olla hänelle kuuliaisia. Se tuo syvimmän onnen ja ilon elämään. Kristittyinä ykkösprioriteettimme pitäisi olla lähetystehtävä.

Hän muistuttaa, että suhteessa ei-kristittyihin oikea ratkaisu ei ole hyökätä, vaan osoittaa hyvien argumenttien kera, mitä kristillinen avioliitto todella on.

– Emme voi esimerkiksi kieltää rakkautta kahden miehen välillä, mutta voimme osoittaa, että avioliiton tarkoitus oli alun perin ihan jotain muuta. Avioliitossakin tulee seurata Jeesusta.

Ympäröivässä yhteiskunnassamme seksuaali-identiteetti, sen valikoiminen ja toteuttaminen on nostettu keskiöön. Mikä on Erik Johanssonin identiteetin ytimessä?

– Identiteettini ytimessä ei ole homoseksuaalisuus, vaan Jumalan lapseus.

Erik Johansson kutsuu Raamattu-uskollisia kristittyjä rehellisyyteen ja nöyryyteen suhteessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin

Kun vuonna 1994 Ruotsissa hyväksyttiin rekisteröity parisuhde, raamatulliset (bibel­troende) eli konservatiivikristityt vastustivat sitä kiivaasti.

– Minä ajattelen, että jos ihmiset haluavat elää vastoin Jumalan tahtoa, emme voi sitä estää. Poliitikkojen täytyy säätää lakeja myös ei-kristittyjen suojaksi, pastori Erik Johansson toteaa.

Johansson oli aikoinaan työstämässä asiakirjaa, joka antoi pastoreille argumentteja puolustautua sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan. Hänestä oli ­tärkeää tutustua myös vastapuolen teologisiin perusteluihin, siihen, miten he puolustavat homoseksuaalista elämäntyyliä. Vaikka ei jakaisi samaa arvomaailmaa, on hyödyllistä tuntea toisen ajattelun logiikka, Johansson perustelee. Hän haastaa Raamattu-uskollisia kristittyjä myös rehellisyyteen ja nöyryyteen suhteessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

– Lisäksi meidän pitäisi olla sinut oman seksuaalisuutemme kanssa, jotta voimme keskustella rakentavasti tästä aihepiiristä, hän sanoo.

Heikkoa ei saa polkea

Ennen kaikkea Erik Johansson kantaa huolta niistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista, jotka eivät kristillisen vakaumuksensa tähden halua elää ja ohjautua seksuaalisten tunteidensa ja taipumustensa mukaisesti.

– He elävät yliseksualisoituneessa ja kovassa maallistuneessa ympäristössä, mutta saattavat kohdata halveksuntaa ja rakkaudettomuutta myös seurakunnissa.

Nämä veljet ja sisaret kaipaavat ystävyyttä ja seurakuntaperheen lämpöä. Kohdelkaamme heitä ystävällisesti, kunnioittavasti ja nöyrästi, Johansson muistuttaa.

– Rohkaistaan heitä pysymään Kristuksessa. Emme saisi omalla käytöksellämme ainakaan lisätä heidän taakkaansa, Johansson vetoaa ja alleviivaa, että Jeesus oli valmis kuolemaan myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien tähden. Meillä on oikeus kritisoida liberaaliteologiaa, mutta emme saa unohtaa Kristuksen rakkautta jokaista ihmistä kohtaan, hän sanoo.

Kommentti

Vuosikymmeniä sitten ollessani teologian opiskelija päätin osallistua opiskelijailtaan, joka oli otsikoitu ”Voiko homo olla kristitty?” Meno oli hurjaa. Yksi miehen näköinen nainen räyhäsi ja solvasi apostoli Paavalia. Paavali kuulemma vihasi homoja. Kuoroon yhtyi yksi jos toinenkin opiskelija.

Istuin hiljaa koko illan ajan, kunnes ujo nuorukainen kysyi minulta jotain. Hän vaikutti ahdistuneelta siksi, että koki hämmennystä seksuaali-identiteetissään ja siksi, että oli aloittanut teologian opinnot. Miten hän voisi pastorina kaita seurakuntaa, koska ei tiennyt sitä, kuka hän itsekään on?

Rohkaisin nuorta miestä ja sanoin, että kaikilla meillä on syntiä ja heikkouksia. Silti Jumala rakastaa meitä. Meidän ei tarvitse katsoa itseemme, vaan Kristukseen. Luin vuosia myöhemmin lehtijutun tuosta nuorukaisesta. Hänestä oli tullut kuvataiteilija. Tuossa hämmennystä herättävässä illassa kukaan ei vastannut varsinaiseen illan otsikon esittämään kysymykseen.

Erik Johanssonin puheet Suomen vierailulla herättivät jonkin verran keskustelua, mutta hän onnistui ainakin yhdessä asiassa. Hän onnistui viestimään, että kristityn identiteetin ytimessä on Jumalan lapseus. Ihmisinä identiteettimme on särkynyt synnin tähden. Siksi mitään ehyttä ja täydellistä ei sisintään tutkimalla voi löytää.

Mediassa usein esimerkiksi oman transidentiteetin tai vaikkapa biseksuaalisuuden ”löytyminen” esitellään kuin uskoontulona ja ilosanomana, joka vapauttaa vihdoin sovinnaisuuden kahleista todelliseen, aitoon olemiseen. Silti kristittyinä meidän ei pitäisi erehtyä kuvittelemaan, että evankeliumia olisi se, että elää tasapainoisessa avioliitossa heterona.

Evankeliumin seurausta se toki voi olla, mutta evankeliumin ydin on ihmisen ulkopuolella Kristuksen sovitus- ja lunastustyössä. Se, että saamme syntimme anteeksi, ei riipu asemastamme ihmisten silmissä eikä mistään, mitä meissä itsessämme on tai ei ole. Rauhattoman ja itseään etsivän ihmisen identiteetti löytyy Isän kämmeneltä, jolle ääriviivamme on piirretty.

VIRPI KURVINEN

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien tästä.

Katso myös alla olevasta videosta, mikä on Uuden Tien visio: