”Hallitsemattomissa uhkissa ihmiset turvautuvat uskontoon”

Koronapandemian aikana useat hengelliset johtajat ovat toivoneet, että kriisi saisi meidät heräämään hengellisten asioiden äärelle. Taustalla lienee ajatus siitä, että aiemminkin herätys on syntynyt vaikeiden olojen keskellä. Mutta onko olemassa joitain merkkejä siitä, että koronakriisi lisäisi hengellistä etsintää?

Kööpenhaminan yliopiston taloustieteen apulaisprofessori Jeanet Sinding Bentzen selvitti asiaa tutkimalla, mitä sanoja ja termejä ihmiset käyttävät internetin Google-hauissa. Bent­zen havaitsi, että rukousaiheiset Google-haut kohosivat pilviin maaliskuussa 2020, kun Covid-19-virus levisi maailmanlaajaksi.

”Käyttämällä päivittäistä dataa internetin rukoushauista 75 maassa havaitsin, että haut tuplaantuivat jokaisen 80 000 uuden vahvistetun Covid-19-tapauksen myötä”, Bentzen ­toteaa 30.3.2020 julkaisemassaan raportissa.

Kautta aikojen ennätykselliset hakutulokset

Maaliskuussa rukousta haettiin Googlessa enemmän kuin koskaan vuoden 2004 jälkeen, siis sinä aikana kun dataa on ollut saatavilla. Rukousta googletetaan nyt enemmän kuin uskonnollisten juhlien, kuten joulun, pääsiäisen tai ramadanin aikaan. Hakubuumi on myös maailmanlaaja: sitä tapahtuu kaikilla mantereilla, sekä kristittyjen että muslimien parissa.

”Jopa Tanskassa, joka on maailman vähiten uskonnollisia maita, rukousta koskevat internet-haut kasvavat systemaattisesti”, Bentzen toteaa.

Jeanet Bentzenin mukaan meillä ei ole olemassa tutkimusaineistoa siitä, kuinka paljon ihmiset todellisuudessa rukoilevat tässä tilanteessa. Mutta se, mitä ihmiset pitävät tärkeänä ja mikä heitä kiinnostaa, heijastuu siihen, mitä he hakevat internetin hakukoneilla.

Bentzenin mukaan tulokset voidaan ymmärtää uskonnollisena selviytymiskeinona: Me rukoilemme selvitäksemme vastoinkäymisissä. Bentzen on aiemmassa tutkimuksessaan Acts of God? (Jumalan tekoja? The Economic Journal, August 2019) todennut, että maanjäristysten kokeminen lisää ihmisten uskonnollisuutta. Vaikutus on melko pitkäkestoinen (3–12 vuotta) ja sillä on myös sukupolvet ylittäviä vaikutuksia uskonnollisuuteen.

”Jotain erityistä tässä tilanteessa on”

Mitä Jeanet Bentzenin havainnoista voidaan päätellä? Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola pitää havaintoja kiinnostavina.

– Erityisen huomionarvoista siinä on se, että hakujen suhteellinen osuus on suurin koko siltä ajanjaksolta, jolta dataa on saatavilla eli vuodesta 2004. Jotain erityistä tässä tilanteessa on, Ketola toteaa.

Hän kuitenkin huomauttaa, että ilmiö voidaan selittää useammalla kuin yhdellä tavalla. Yksi mahdollinen selitystapa on tulkita, että nyt ihmiset rukoilevat enemmän. Toinen tulkintatapa on, että ihmiset vain käyttävät nyt internetiä paljon rukouksen apuvälineenä.

– Toisin sanoen: voisiko olla, että rukoilevien määrä on sinällään pysynyt samana, mutta rukoilijat hakevat entistä useammin netistä inspiraatiota, verkkosivuja, livestriimauksia ja niin edelleen?

Ketola ei pidä jälkimmäistä tulkintaa lainkaan mahdottomana, sillä kirkkojen, moskeijoiden ja temppelien ovet ovat monin paikoin kiinni. Yhteys näihin paikkoihin täytyy luoda verkon kautta.

– Jotta voitaisiin osoittaa, että juuri rukousaktiivisuus on lisääntynyt, pitäisi eliminoida se mahdollisuus, että rukoukset ovat yhä useammin verkon kautta välitettyjä. Tätä Bentzen ei ole analysoinut riittävästi.

Sota lisää uskonnollisuutta

Kimmo Ketolan mukaan Betzenin havainnot ovat kuitenkin linjassa muun aiheesta tehdyn tutkimuksen kanssa.

– Aikaisemmassa tutkimuksessa on paljon viitteitä siitä, että erilaiset vastoinkäymiset, hallitsemattomat uhkat ja riskit, joihin ei löydy muita tapoja vaikuttaa, saavat ihmisiä turvautumaan uskontoon. On vakuuttavaa näyttöä siitä, että uskonnonharjoitus lisääntyy esimerkiksi sotien ja luonnonkatastrofien yhteydessä.

Ketola viittaa viime vuonna julkaistuun tutkimukseen War increases religiosity (Sota lisää uskonnollisuutta, Joseph Henrich et al., Nature Human Behavior, February 2019). Siinä selvitettiin sodan vaikutusta uskonnollisuuteen kolmessa eri maassa: Sierra Leonessa, Ugandassa ja Tadžikistanissa. Sierra Leonessa ja Tadžikistanissa sisällissota kesti vuodet 1991–2002. Ugandassa Herran vastarinta-armeija kävi sissisotaa vuosina 1986–2006.

On vakuuttavaa näyttöä siitä, että uskonnonharjoitus lisääntyy esimerkiksi sotien ja luonnonkatastrofien yhteydessä.

Ugandan väestö on voittopuolisesti kristittyjä, Tadžikistanissa muslimeja. Sierra Leonen väestö koostuu sekä muslimeista että kristityistä. Tutkimuksessa haastateltiin 1 709 henkilöä 3–8 vuotta konfliktin päättymisen jälkeen. Tutkimustulosten mukaan uskonnollisuus oli voimakkaampaa niiden keskuudessa, jotka olivat altistuneet sodan väkivallalle. Ne, jotka olivat kokeneet henkilökohtaisesti väkivaltaa tai todistaneet perheenjäsenen kokemaa väkivaltaa, kuuluivat siis todennäköisemmin uskonnolliseen yhteisöön ja osallistuivat ahkerammin kirkon tai moskeijan tilaisuuksiin. Tämä päti kaikkiin kolmeen maahan.